Salla Saarinen: Ihminen toimii tunteella

Salla SaarinenVieraskynäblogissa Salla Saarinen

Most giving is 80% emotion and 20 % rational. And the best way to get to someone’s emotions is to tell a story. – Unknown

Meillä on vankkumaton usko siihen, että lahjoittajat saadaan toimimaan parhaiten vetoamalla sekä sydämeen että järkeen.

Kerrot voimakkaan tarinan, jolla imaiset lahjoittajien tunteet mukaan.

Näytät julmat faktat, joiden avulla osoitat kiistämättömän tarpeen rahalle. Samalla vahvistat faktoilla järjestösi uskottavuutta. Ja sitten pyydät lahjoitusta.

Täysin loogista, vai mitä?

Ongelma on vain se, että ihmiset eivät ole loogisia.

Chip ja Dan Heath kertovat kirjassaan ”Made to Stick: Why Some Ideas Survive and Others Die” Carnagie-Melonissa tehdystä tutkimuksesta, jossa vertailtiin kolmen erilaisen lahjoituspyynnön tehoa:

1) vain tilastoihin perustuvaa pyyntöä,
2) vain tarinaan perustuvaa pyyntöä sekä
3) tarinoiden ja tilastojen yhdistelmään perustuvaa pyyntöä.

Tilastoihin ja lukujen voimaan uskoville tulee varmasti yllätyksenä, että selkeästi parhaan tuloksen toi vain tunteisiin vetoavaan tarinaan perustuva lahjoituspyyntö. Malilaisen nälkiintyneen Rokia-tytön tarina liikutti. Siis pelkkä tarina, eivät kylmät faktat.

Kun todella haluat saada ihmiset toimimaan ja lahjoittamaan, sinun on kosketettava heidän tunteitaan. Vain tunteet motivoivat riittävästi – sinun tehtäväsi on johdattaa ihmiset tekemään hyvää!

Olisiko meillä Suomessa rohkeutta kertoa vain tarinoita lahjoituspyyntöjen perusteluiksi? Uskallammeko kertoo tunteista ja näyttää niiden vallan? Olemmeko keskittyneet liikaa faktoihin ja tilastoihin? Emmekö luota siihen, että tarinamme ovat puhuttelevia ja sellaisia, että ne saavat ihmiset toimimaan?

Osaammeko edes kertoa tunteisiin vetoavia tarinoita?

Tunteisiin vaikuttamisen pitää olla jatkuvaa. Nosta järjestösi viestinnässä esiin ne, joiden puolesta taistelet ja kerro heidän tarinansa. Kerro uhanalaisista tiikereistä, lapsista ilman koulua ja koulukavereita, naisista ilman äänioikeutta – ilman oikeutta olla edes olemassa.

Mieti, minkälaisen tunteen haluat saada ihmisissä aikaan ja mitä haluat heidän tekevän. Parhaimmassa tapauksessa luomasi tunne kantaa varsinaiseen lahjoituspyyntöön asti ja saa rahahanat aukeamaan.

Voittoa tavoittelemattomat ja hyväntekemiseen keskittyneet järjestöt ovat mukana tunnebisneksessä. Nostetaan siis esiin tarinat ja tunteet, muistetaan pyytää ja kiittää. Tehdään yhdessä maailmasta parempi paikka meille kaikille – myös lahjoitusten voimalla!

People will forget what you said. They will forget what you did. But they will never forget how you made them feel. – Maya Angelou

Salla Saarinen Radical Soulista on kouluttaja ja konsultti, joka haluaa nähdä enemmän tunnetta ja tulosta järjestökentällä.

Psst! Tykkää ja jaa Radical Soulin Facebook-sivuilla olevaa kuvaa kesäkuun varainhankintakonferenssista. Arvomme Kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi ilmaisen osallistumisen yhdelle onnekkaalle!
https://www.facebook.com/RadicalSoulOy

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa