Pekka Harju-Autti: Hotellien ja ravintoloiden pisteyttämisestä ympäristön reittailuun

Vieraskynäblogissa Pekka Harju-Autti

Hotellien ja ravintoloiden pisteyttämisestä ympäristön reittailuun

Aikamatka kahden vuoden päähän, kevääseen 2019. Leo Straniuksen perhe on lähdössä lomalle.

Tutkimusretki Internetin syvyyksiin tuo esiin kolme mielenkiintoista kohdetta, joten Leo hihkaisee: ”Kiva hotelli, kaunista luontoa, hiekkarantoja, aurinkoa, altaita ja me, vautsi mitä sanotte!” Hotellit ovat suunnilleen samanhintaiset, ero edullisimman ja kalleimman välillä on kuitenkin kolmisen sataa. Mikä tämän eron selittää?

Puhelimesta ympäristön tilaa reittaava sovellus auki ja katsopas, yksi näistä hotelleista on näköjään aivan pommialueella. Mutta kaksi jää – ja niistä voidaan kyllä valita tuo edullisempi, näyttävät mainostavankin kohdetta korkeilla lähiympäristön arvosanoilla. Lisäksi katsellaan koko perheen kanssa muutamien retkikohteiden saamia reittauksia ja valitaan niiden perusteella houkutteleva luontopolku, picnicpaikka vehreästä puistosta ja päivän reissu kansallispuistoon.

Kun varasit viimeksi lomamatkalle hotellin tarkistitko millaiset hotellipisteytykset aiemmat asiakkaat olivat antaneet? Niinpä – hotellien reittaukset ovat niin arkipäivää, että on hämmästyttävää ajatella, että vielä viisitoista vuotta sitten sellaista ei vielä lainkaan tunnettu.

Jos hotelleja ja ravintoloita reittaillaan, voisiko ympäristönkin tilaa arvioida samalla tavalla ja antaa sille arvosanan. Näppärästi älypuhelimella missä vaan liikutkin. Johtaisiko tämä samaan lopputulokseen kuin hotellien ja ravintoloidenkin kohdalla: lisäisi mielenkiintoa pitää pisteytys mahdollisimman korkealla uusien kokijoiden houkuttelemiseksi – ja toisaalta sitouttaisi arvostelijoita kiinteämmin asian äärelle.

Vuosi sitten valmistuneessa väitöstyössäni vertailin asiantuntijoiden kokemuksia oman maansa ympäristön tilasta. Tämä 57 maassa toteutettu vertailu vakuutti minut siitä, että ihmisten omiin havaintoihin perustuva kokemustieto ympäristöstään voi olla hyvinkin arvokasta ja asiallisesti koottuna myös tieteellisesti käyttökelpoista. Tästä heräsi idea: miksi emme voisi luoda palvelua, jossa eksperttien sijaan reittaajana olisi ihan kuka tahansa ja jossa arvioitaisiin oman maan sijaan paikal-lisympäristöä – älypuhelimella, missä tahansa.

Toivon näkeväni maailman, jossa miljoonat älypuhelimen käyttäjät tarkastelevat omaa ympäristöään kriittisesti reittaillen. Eli antavat sille arvosanoja, joista muodostuu sen tämän hetken tilasta kertova värikartta. Jatkuvasti päivittyvä maailmankartta kertoo, kun asiat alkavat mennä väärään suuntaan.

Tuloksena on maailmanlaajuinen ympäristötuhoista ja -katastrofeista varoittava järjestelmä. Toisaalta, antamalla pisteitä paikkojen hyvinvoinnille, siisteydelle tai tilalle näkemys ympäristön nykytilasta kasvaa ja luo mielenkiinnon huolehtia siitä. Myös ympäristön parantuminen huomataan. Tämän vision päällimmäinen tarkoitus on tuoda ihmisten luontosuhde uudelle tasolle ja parantaa ympäristötie-toisuutta.

Tällaisella systeemillä on monta sovellustapaa. Sitä voidaan käyttää asuntokaupassa asuinalueen tai matkailualalla hotellin ympäristön arviointiin ja kaupunkisuunnittelussa viheralueiden arvostuksen mittaamiseen. Yleensäkin ihmisiä kiinnostaa, missä luontoa voi kokea aidoimmillaan ja missä siitä pidetään huolta. Palvelua voi käyttää turisti, joka pyöräillessään uudessa paikassa haluaa tietää, mikä reitti olisi kaunein ja kiinnostavin.

Esimerkiksi, jos Leo olisi pyöräilyreissulla Saksassa kauniissa Moselin laaksossa kuvassa olevan punaisen pisteen kohdalla matkalla etelään, hän voisi nähdä oheisessa kuvassa esitetyt ihmisten aiemmat reittaukset. Mahdollisesti hän päättäisikin matkata jokivarren sijaan hieman ylempänä sijaisevia teitä pitkin. Niistä ilmeisestikin avautuu huimat näkymät jokilaaksoon.

Jos Leon saksalaiskollega vaikuttaisi tämän pikkukaupungin kaupunginvaltuustossa ja näkisi tämän kartan, hän varmaan mussuttaisi tyytyväisenä bratwurstia ja toteaisi asioiden olevan hyvällä mallilla – paitsi että kaupungin keskustassa olevalle ankealle parkkialueelle täytyisi vihdoin tehdä jotain.

Tämä uusi palvelu EnviRate tuo lähiviikkoina nettipalveluista tutun pisteytyksen ympäristön arviointiin. Sen koeversio on juuri valmistunut. Haluaisitko osallistua pilottiin, jossa pääset mukaan reittailemaan kotiseutuasi? Rennolla otteella, ihan sen verran kuin sinusta hyvältä tuntuu. Jos kiinnostuit niin laita meiliä osoitteeseen pekka at envirate.net

Kirjoittaja Pekka Harju-Autti työskentelee ympäristöministeriössä EU:n Life rahoitusvälineestä vastaavana neuvottelevana virkamiehenä. Muutamia muitakin tutkimusasioita on kontollani. Koulutukseltani olen tekniikan tohtori.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa