Paljonko hiilijalanjälkeni oli vuonna 2021?

Vuonna 2021 seurasin poikkeuksellisen tarkasti kaikkea kulutustani ja tekemisiä. Näin oli helppo laskea myös oma hiilijalanjälki yleisimpiä laskureita käyttäen.

Oma hiilijalanjälkeni oli 1690 – 2100 kg CO2-ekv laskurista riippuen.

Hiilijalanjälkeni vuoden 2021 osalta Syken ilmastodieetti-laskurilla tehtynä:
Koti 200 kg, ruoka 700 kg, liikenne 60 kg, tavarat ja palvelut 700 kg ja jätteet 30 kg.

Tein hiilijalanjälkitestin neljällä eri laskurilla. Nämä olivat Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kehittämä Ilmastodieetti, Sitran Elämäntapatesti, Compensate -säätiön laskuri ja Spark Sustainabilityn laskuri. Mikäli tiedät muita hyviä laskureita, vinkkaa ihmeessä minulle!

Näistä Syken laskuri on ylivoimaisesti perusteellisin. Ainakin sen osalta, miten yksityiskohtaisesti tietoja kysytään. Elämäntapatesti, Compensaten ja Sparkin laskuri ovat hyvin samantyyppisiä ja äärimmäisen helppoja täyttää ilman perusteellisia tietoja omista kulutustottumuksista. Ne kaikii antavat kuitenkin aivan riittävän tarkan arvion omasta hiilijalanjäljestä.

Tässä omat tulokset eli hiilijalanjälki vuoden 2021 osalta:

  • Ilmastodieetti: 1700 kg CO2-ekv
  • Sitran elämäntapatesti: 1800 kg CO2-ekv
  • Compensate: 1970 kg CO2-ekv
  • Spark Sustainability: 2100 kg CO2-ekv

Hiilijalanjälkeni on viime vuosien aikana laskenut noin 2-3 tonnista nyt selvästi sinne kahden tonnin tuntumaan ja jopa sen alle. Juhlat!

Onko tämä paljon vai vähän? Jokaisen suomalaisen pitäisi päästä noin 2,5 tonniin viimeistään vuonna 2030. Tämä taso alittuu itselläni siis helposti jo nyt. Kestävä taso, johon kaikkien maailman ihmisten pitäisi kuitenkin tulevien vuosikymmenten aikana päästä on noin tonnin, maksimissaan 1-2 tonnin luokkaa. Siihen päästäkseni pitää vielä itsekin tehdä hiukan töitä.

Entä missä yleisesti ottaen tällä hetkellä mennään? Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2020 olivat 48,1 miljoonaa tonnia. Kun suomalaisia vuonna 2020 oli 5531000, niin henkeä kohden päästöt Suomessa ovat keskimäärin siis noin 8,7 tonnia. Kun mukaan otetaan kulutusperäiset päästöt eli huomioidaan se, että osa suomalaisten aiheuttamista päästöistä tapahtuu Suomen rajojen ulkopuolella, ovat keskimääräisen suomalaisen päästöt noin 10,3 tonnia. (ks. esim Ilmastovuosikertomus)

Entä mistä nuo omat 1,7 tonnin päästöni syntyvät? Ilmastodieetti-laskurin mukaan päästöjä syntyi vuoden 2021 osalta seuraavasti:

  • Asuminen 200 kg
  • Ruoka 700 kg
  • Liikkuminen 60 kg
  • Tavarat ja palvelut 700 kg
  • Jätteet 30 kg

Yhteensä 1690 kg

Mitä olen jo tehnyt? Käytännössä näihin lukemiin pääseminen tarkoittaa sitä, että sähkö tulee aurinkopaneeleista ja tuulivoimasta, kaukolämpö on laskennallisesti päästötöntä. Ruokavaliona on ilmaston lisäksi terveydelle ja eläimille hyvää tekevä vegaaniruokavalio. Liikkuminen tapahtuu kävellen, pyörällä tai julkisilla. Lento- tai laivamatkoja ei ole tehty vuonna 2021 lainkaan. Tavaroita hankin hyvin vähän (vuonna 2021 yhteensä 10 tavaraa) ja kulutus on minimaalista muutenkin, paitsi esimerkiki ulkona syömisen ja palveluiden osalta. Jätteet kierrätetään.

Ehkä olennaista on huomata, että 1,7 tonnin ilmastoystävällinen arki ei ole luopumista. Se on täynnä elämyksiä, hyvinvointia ja mahtavia kokemuksia. Ilmastoystävällinen arki on rikasta, terveellistä ja lisää sosiaalista hyvinvointia sekä vähentää tietysti myös ilmastoahdistusta.

Mitä sitten voisin tehdä vielä enemmän? Tietysti voin vähentää vielä palveluiden ja ruuan kulutusta. Myös pienempään asuntoon muuttaminen olisi fiksua vaikka se ei enää päästöissä juurikaan näkyisi, koska asuntomme sähkö ja lämmitys ovat jo päästöttömiä.

Näiden lisäksi olen myös kompensoinut päästöni. Itse asiassa vielä kahteen kertaan. Ensinnäkin olen hankkinut ennallistettavaa suota Hiilipörssin kautta. Tällä tavoin olen kompensoinut jo koko elämäni päästöt. Ongelmana on kuitenkin se, että tämä päästövähenemä lasketaan Suomen LULUCF-kiintiöön ja näin Suomen valtion hyväksi. Suomessa tehdyt kompensointihankkeet (soiden ennallistaminen, puiden istutukset tms.) ovat siis valitettavasti alttiita kaksoislaskennalle. Tästä syystä olen lisäksi kompensoinut päästöni myös Compensate-säätiön kautta, joka toteuttaa vain aidosti lisäisiä ja sertifioituja kompensointihankkeita. Näin voin olla varma, että tekemäni kompensoiti on aidosti uuttaa ja lasketaan omaksi hyväkseni.

Lopuksi vielä muistutus. Kaikkein vaikuttavin ilmastoteko on tietysti se, että on aktiivisesti mukana edistämässä hiilineutraalia yhteiskuntaa päätöksenteossa tai eri organisaatioiden ja yritysten toiminnassa. Oman hiilijalanjäljen minimoinnin ohella kannattaa siis maksimoida oma hiilikädenjälki eli myönteinen ilmastovaikutus. Tämän voi tehdä vaatimalla päättäjiltä kunnianhimoisempia ilmastotoimia ja tekemällä ilmastotekoja omalla työpaikalla tai harrastuksissa ja kaveriporukoissa.

Kannattaa katsoa myös vielä nämä 10 vinkkiä ilmastosankaruuteen.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa