HS mielipide: PEFC-sertifiointi ei edusta kestävää metsätaloutta

Leo-Stranius-kasvokuvaMetsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Tomi Salo ja MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen ihmettelivät Helsingin Sanomien mielipidesivuilla (26.1.2014), miksi ympäristöjärjestöjä ei kiinnosta  metsien sertifiointi. Tällä he viittaavat PEFC-sertifiointiin.

Kuten kyseiset henkilöt ja heidän edustamat organisaatiot hyvin tietävät, ympäristöjärjestöjä kiinnostaa sertifiointi, mutta ei mikä tahansa viherpesu.

Sertifiointijärjestelmä ilman riittävän vaativia kriteerejä, tärkeiden sidosryhmien sananvaltaa prosessissa ja ilman sanktioita sopimusten rikkojille ei ole tehokas tapa viedä metsäluontomme kehitystä parempaan suuntaan. Siksi ympäristöjärjestöt osallistuvat aktiivisesti metsien tilaa edistävään toimintaan muualla kuin PEFC-työryhmässä.

Ympäristöjärjestöt ovat mukana kehittämässä FSC-järjestelmää.

Ohessa Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkavan, WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohwederin ja allekirjoittaneen yhteinen vastine, joka julkaistiin Helsingin Sanomien mielipidesivuilla 4.2.2014.

PEFC-sertifiointi ei edusta kestävää metsätaloutta

Lue lisää

Valtuustoaloite lobbauksen pelisäännöistä ja avoimuudesta

Thomas WallgrenViime aikoina on käyty paljon keskustelua lobbauksesta ja sen periaatteista.

Kaupunginvaltuuston kokouksessa (29.1.2014) kaupunginvaltuutettu Thomas Wallgren teki tärkeän valtuustoaloitteen.

Aloitteessa esitetään kaupungille julkista lobbausrekisteriä, johon yritykset, konsultit tai muut juridiset henkilöt voivat ilmoittautua. 

Lisäksi aloitteessa esitetään, että myös luottamushenkilöiden ja tärkeimpien viranhaltijoiden yhteydet edellä mainittuihin henkilöihin tehdään julkisiksi. Myös mahdollisista virkamatkoista ja niiden ohjelmasta ylläpidettäisiin julkista rekisteriä.

Mielestäni aloite on hyvä ja allekirjoitin sen useiden muiden kaupunginvaltuutettujen kanssa. Alla aloite vielä kokonaisuudessaan.

Millä muilla keinoilla kaupungin päätöksenteon avoimuutta voisi parantaa?

Lue lisää

14 vinkkiä ajan säästämiseksi

Run! by steve.garner32, On FlickrIhmiset valittavat usein kiirettä. Harvoin kyse on kuitenkaan siitä, että aikaa ei olisi tarpeeksi.

Kiire kertoo lähinnä siitä, että priorisoinnit eivät ole kunnossa tai asiat hallussa.

Toisaalta kiire-puheessa usein kyse voi olla siitä, että ihminen haluaa luoda kuvan, että on tärkeä. Kukapa meistä ei haluaisi olla merkityksellinen. Ja tietenkin välillä asiat ihan oikeasti kasaantuvat ja kiireen tuntu on todellinen.

Paras tapa vapautua kiireestä on ottaa tilanne haltuun. Jos tilanne on oikein paha, kannattaa istua alas ja odottaa, että kiire menee ohi.

Millä tavalla aikaa voi saada lisää? Itse säästän merkittävästi aikaa sillä, että harrastan liikuntaa, en käytä juhliessa alkoholia, liikun auton sijaan polkupyörällä (tai joukkoliikennettä hyödyntäen) enkä katso televisiota. Näillä toimenpiteillä olen laskenut, että minulla on kuusi tuntia ylimääräistä aikaa jokaista päivää kohden.

Yllä olevat vaativat kuitenkin pitkäjänteistä työtä ja useiden kohdalla merkittäviä elämäntapamuutoksia. Nämä muutokset eivät tapahdu nopeasti.

Mikäli haluat nopeasti lisää aikaa, ohessa 14 yksinkertaista vinkkiä:

Lue lisää

Arvosana Suomen energiapolitiikasta 2000-luvulla: 6 +

Helsingin Energia HanasaariOlin perjantaina 31.1.2014 aamupäivällä YLE Radio 1:n Mikä maksaa? -ohjelmassa.

Toimittaja Juho-Pekka Rantalan aiheena oli Rakas kallis energia.

Mukana keskustelemassa Suomen energiapolitiikasta oli Energiateollisuus ry:n johtaja Jukka Leskelä.

Kuinka kestävää on suomalainen energiapolitiikka? Pyrimmekö energiaparatiisiksi vai uusiutuvien energiamuotojen edelläkävijäksi?

Keskustelun lomassa saimme antaa arvosanan Suomen 2000-luvulla harjoittamalle energiapolitiikalle.

Itse annoin Suomen energiapolitiikan arvosanaksi 6+. Ohessa on lyhyesti muutama peruste näkemykselleni.

Lue lisää

Valtuustoaloite: Ei sopimuksia Veolian kanssa niin kauan kun se toimii Israelin miehittämillä alueilla

Yrjö HakanenYrjö Hakanen jätti kaupunginvaltuuston kokouksessa (29.1.2014) tärkeän valtuustoaloitteen koskien Veolian toimintaa Israelin miehittämillä alueilla.

Alla valtuustoaloite kokonaisuudessa, jonka myös itse allekirjoitin 12 muun kaupunginvaltuutetun kanssa.

Aloitteessa esitämme, että Helsingin kaupunki ja sen edustajat HSL-kuntayhtymässä toimivat niin, että Veolia-konserniin kuuluvien yhtiöiden kanssa ei tehdä eikä uusita sopimuksia. Samalla esitämme, että HSL-kuntayhtymän osalta selvitetään mahdollisuuksia purkaa voimassa olevat sopimukset.

Ei sopimuksia Veolian kanssa niin kauan kun se toimii Israelin miehittämillä alueilla

Lue lisää

HSY ilmastoseminaari: Vähähiilinen yhteiskunta: kuinka muutos tehdään?

Pekkarisen sormiharjoitelmaOsallistuin torstaina 30.1.2014 iltapäivällä HSY:n järjestämään Helsingin seudun ilmastoseminaariin. Aiheena oli Vähähiilinen yhteiskunta: kuinka muutos tehdään?

Tilaisuuden aluksi Ilmatieteen laitoksen tutkimusyksikön päällikkö, professori Ari Laaksonen kävi läpi Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n viidettä arviointiraporttia.

Laaksosen mukaan ilmastojärjestelmän lämpeneminen on yksiselitteistä. Kolme viimeisintä vuosikymmentä ovat olleet paitsi toinen toistaan lämpimiä, myös lämpimämpiä kuin yksikään toinen vuosikymmen mittaushistoriassa. Ihmiskunnan vaikutus ilmastonmuutokseen on selkeä.

Lämpeneminen Suomessa on ollut yli kaksinkertaista globaaliin keskiarvoon verrattuna.  Pahimmillaan merenpinta voi esimerkiksi Helsingissä nousta metrin vuosisadan loppuun mennessä. Todennäköisesti merenpinnan nousu tulee olemaan jossain 60-80 sentin tuntumassa.

Kiinnostavimman puheenvuoron piti kansanedustaja ja parlamentaarisen valmistelukomitean jäsen Mauri Pekkarinen. Hän esitti sormiharjoitelman energia- ja ilmastoteeseiksi koskien vuoden 2030 tavoitteita (ks. oheinen kuva).

Lue lisää

Kaupunginvaltuusto 29.1.2014: Keskuspuiston keskiosan asemakaava

Leo Stranius puhuu valtuustossaHelsingin kaupunginvaltuusto kokoontui 29.1.2014 vuoden toiseen istuntoonsa.

Kokouksen aluksi pidettiin valtuuston kyselytunti. Kokouksen 128-sivuinen esityslista löytyy PDF-muodossa täältä ja liitteineen kaupungin verkkosivuilta eli täältä.

Itseäni jäi harmittamaan erityisesti keskuspuiston keskiosan asemakaava eli Oulunkylän ja Haagan puisto- ym. alueiden asemakaavan hyväksyminen sekä Oulunkylän, Haagan ja Pakilan puisto- ym. alueiden asemakaavan muuttaminen.

On harmittavaa, että tämäkin kaava omalta osaltaan nakertaa keskuspuistoa entisestään.

Lue lisää

Viikko valokuvina: Suomenlahti-vuosi, NextStep, Tyrsky ja Educa

Suomenlahti-vuoden avajaisetTiistaina 21.1.2014 olin mukana Helsingin kaupungintalolla Suomenlahti-vuoden 2014 avajaistilaisuudessa. Presidentti Sauli Niinistö totesi tilaisuudessa osuvasti: ”We are here to express our commitment to save our common sea, our own “mare nostrum”. It is our duty.”

Lue lisää

Helsingin Sanomat mielipide: Fossiilisähkökin joustaa kulutuksen mukaan

Leo-Stranius-kasvokuvaJatkoimme 23.1.2014 Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) johtaja Kai Mykkänen kanssa keskustelua Helsingin Sanomien mielipidepalstalla energian kulutushuippujen joustosta.

Kirjoitimme aiheesta jo aiemmin (18.1.2014) Helsingin Sanomiin vieraskynätekstin (Joustava energiankulutus säästää rahaa ja luontoa).

Vaikka olinkin saman lehden kotimaa-osastolla EK:n kanssa nokat vastakkain EU-komission ehdotuksesta vuoden 2030 energia- ja ilmastotavoitteiksi, niin energian kulutushuippujen tasaamiseksi tehdään hyvää yhteistyötä rinta rinnan!

Ohessa Helsingin Sanomissa 23.1.2014 julkaistu mielipidekirjoituksemme. Toivottavasti mahdollisimman moni muutkin osallistuu keskusteluun joko täällä blogissa tai Helsingin Sanomien mielipidesivuilla!

Fossiilisähkökin joustaa kulutuksen mukaan

Lue lisää

EU-komission ehdotus vuoden 2030 energia- ja ilmastotavoitteiksi surkea: Kolme parannusehdotusta

Leo-Stranius-kasvokuvaEuroopan komissio julkisti tänään ehdotuksensa energia- ja ilmastotavoitteistaan vuodelle 2030.

Komissio esittää 40 prosentin päästövähennystavoitetta vuodelle 2030. Lisäksi tavoitellaan 27 prosentin osuutta uusiutuville energialähteille.

Esitys on surkea. Nyt ehdotettu päästövähennystavoite ei ole linjassa kahden asteen ilmastotavoitteen kanssa. Tällä tavoitetasolla matka kohti 4-6 asteen lämpenemistä jatkuu vääjäämättä. Uusiutuvien tavoite ei taas ole jäsenmaita sitova.

Ehdotus heikentää mahdollisuuksia saada kansainvälisesti kunnianhimoinen, kattava ja laillisesti sitova ilmastosopimus vuonna 2015 Pariisissa. EU:lta odotetaan vetovastuuta. On vaikea kuvitella, että tältä pohjalta Kiina, Yhdysvallat tai Intia olisivat valmiita pistämään pöytään kunnianhimoisempia tavoitteita.

Komission esitystä käsitellään seuraavaksi Euroopan parlamentissa ja jäsenmaista koostuvassa ministerineuvostossa. Esimerkiksi Saksa on esittänyt tiukempia tavoitteita. Toivottavasti myös Suomi on valmis parantamaan komission esitystä.

Miten komission esitystä tulisi korjata. Ohessa kolme parannusehdotusta:

Lue lisää

Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Seuraa minua Instagramissa