Lähettelin tässä eräänä iltana vielä työviestejä ja jäin pohtimaan jotain, mikä olisi tuntunut itsestään selvältä vielä muutama vuosi sitten.
Muistatteko työelämän, jossa itsestään saattoi antaa tehokkaan ja tärkeän kuvan lähettämällä sähköposteja iltaisin tai viikonloppuisin? Että oli niin kiireinen ja kysytty, että töitä tehtiin kellon ympäri.
Minulla on nykyään päinvastainen tunne. Että työviestien lähettäminen “työajan ulkopuolella” näyttää helposti vähän nololta. Sellaiselta, että homma ei ole hallussa tai rajat vuotavat. Et huomioi muita. Ja silti teen sitä itse.
Teen usein töitä iltaisin ja viikonloppuisin, koska arkipäivät täyttyvät muusta. Työaika on joustava ja elämä myös. Silti yritän yleensä ajastaa viestit seuraavaan aamuun. Joskus jopa niin, että ne eivät lähde tasatunnein, vaan hieman satunnaisesti, jotta ne näyttäisivät “luonnollisilta”.
Ja sitten kun unohdan ajastaa ja viesti lähtee illalla, tuntuu hetken siltä, että tein jotain väärää.
