Onko työviestien lähettäminen iltaisin noloa vai normaalia?

Lähettelin tässä eräänä iltana vielä työviestejä ja jäin pohtimaan jotain, mikä olisi tuntunut itsestään selvältä vielä muutama vuosi sitten.

Muistatteko työelämän, jossa itsestään saattoi antaa tehokkaan ja tärkeän kuvan lähettämällä sähköposteja iltaisin tai viikonloppuisin? Että oli niin kiireinen ja kysytty, että töitä tehtiin kellon ympäri.

Minulla on nykyään päinvastainen tunne. Että työviestien lähettäminen “työajan ulkopuolella” näyttää helposti vähän nololta. Sellaiselta, että homma ei ole hallussa tai rajat vuotavat. Et huomioi muita. Ja silti teen sitä itse.

Teen usein töitä iltaisin ja viikonloppuisin, koska arkipäivät täyttyvät muusta. Työaika on joustava ja elämä myös. Silti yritän yleensä ajastaa viestit seuraavaan aamuun. Joskus jopa niin, että ne eivät lähde tasatunnein, vaan hieman satunnaisesti, jotta ne näyttäisivät “luonnollisilta”.

Ja sitten kun unohdan ajastaa ja viesti lähtee illalla, tuntuu hetken siltä, että tein jotain väärää.

Lue lisää

Elämän tarkoitus: olla nettohyödyllinen ja ehkä vähän enemmän

Kävin tällä viikolla kahdella lounaalla keskustelemassa elämän tarkoituksesta. Sama kysymys, kaksi erilaista ihmistä, yllättävän paljon yhteistä.

Mikä on elämän tarkoitus?

Ensimmäinen vastaus oli kirkas ja lähes kliininen. Elämällä ei ole ennalta annettua tarkoitusta. Jokaisen on määriteltävä se itse. Tämä ei johtanut relativismiin tai välinpitämättömyyteen. Päinvastoin. Tarkoitus kiteytyi velvoitteeksi: olla nettohyödyllinen läheisille ja olla olematta nettohaitallinen ihmiskunnalle tai planeetalle.

Tähän liittyi vaatimus tai velvoite selvittää omat vaikutuksensa. Lähisuhteissa elämän tarkoitus on auttaa muita edistämään omia tavoitteitaan eikä olla muille emotionaalinen vampyyri.

Ajatus oli yllättävän vaativa. Ei riitä, että tarkoittaa hyvää. Pitää ymmärtää, mitä oikeasti tekee.

Toinen keskustelu kulki eri reittiä, mutta päätyi lähelle samaa. Elämä on sattumien summa. Emme voi tietää, onko sillä suurempaa tarkoitusta. Mutta jos jokin suunta on, se on tämä: tehdä mahdollisimman paljon hyvää ja jättää ympärilleen hyvä perintö. Ei patsaita tai säätiöitä, vaan aaltoefektejä. Jälkiä, jotka jatkuvat muiden ihmisten kautta.

Lue lisää

Seitsemän ekologista kuolemansyntiä

Katsoin nuorena Se7en-elokuvan, David Fincherin ohjaaman synkän rikostarinan, jossa Brad Pitt ja Morgan Freeman jahtaavat sarjamurhaajaa, joka rankaisee uhrejaan seitsemän kuolemansynnin mukaisesti. Se oli mielestäni niin raaka ja kammottava, että uskalsin katsoa elokuvan uudestaan vasta tänä vuonna.

Elokuvan kuolemansynnit kuvaavat yksilön moraalia. Katsoessani sitä uudelleen aloin kuitenkin miettiä, miltä vastaava lista näyttäisi ekologisesta näkökulmasta. Millaisia ovat ne synnit, joita emme tunnista paheiksi, mutta jotka ohjaavat arkeamme ja kulutustamme ja samalla koko planeetan suuntaa?

Seuraavassa yksi mahdollinen lista.

Lue lisää

Hyvä ja kestävä elämä ei ole kovin monimutkaista

Kun puhutaan kestävästä elämästä, keskustelu siirtyy usein nopeasti poliittiseen päätöksentekoon, yritystoimintaan ja yksilön arjen valintoihin. Välillä siihen, mistä kaikesta meidän pitää luopua, miten paljon kaikki maksaa ja miten vaikeaa muutoksen tekeminen on. Silti kysymys voisi olla paljon yksinkertaisempi: millaista on hyvä elämä?

Kun katsoo tutkimusta ja ihmisten kokemuksia, hyvä elämä näyttää rakentuvan yllättävän samoista asioista kestävän elämän kanssa. Uni, ravinto, liikunta, läheiset ihmissuhteet ja tunne siitä, että tekee jotain merkityksellistä. Ei kovin dramaattista, mutta yllättävän vaikeaa toteuttaa. Ehkä kestävän elämän kysymys ei lopulta olekaan tekninen vaan inhimillinen.

Neljä askelta kestävään elämään

Keskusteluissa kestävästä elämästä törmää usein samaan ongelmaan: tiedämme paljon enemmän kuin teemme.

Lue lisää

Broilerin tarina: mitä emme halua nähdä?

Kävin tällä viikolla Broilerin tarina -kirjan julkistustilaisuudessa. Kirjan ovat kirjoittaneet Tiina Ollila ja Helinä Ääri Helinä Ääri ja se tarkastelee broilerintuotantoa eläinyksilön näkökulmasta.

Kirjan syntyprosessi kuulosti Tiinan ja Helinän kertomana miellyttävän arkiselta. He puhuivat yhteisistä “broileriperjantaista”, viikoista Porvoossa ja Maskussa, kirjallisuudesta, tietopyynnöistä ja haastatteluista. Tutkimista, kirjoittamista ja keskusteluja.

Lopputulos käsittelee hämmästyttävän tarkasti yhtä suomalaisen ruokajärjestelmän vähiten näkyvistä eläimistä.

Lue lisää

Elämän tarkoitus: vaikka sitä ei olisi

Tällä viikolla kävin kahdella lounaalla keskustelemassa elämän tarkoituksesta. Kysyn aina saman kysymyksen:

Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus?

Sain kaksi vastausta.

Ensimmäinen sanoi suoraan:

“Ei sillä ole tarkoitusta.”

Biologisesti olemme täällä säilyäksemme hengissä ja lisääntyäksemme. Siinä kaikki. Yksilöillä ei ole kosmista tehtävää. Kaikki itse määritellyt tarkoitukset ovat tarinoita.

Jos joku ulkopuolinen laji seuraisi ihmiskuntaa, se näkisi farssin. Me pidämme itseämme vakavina ja merkityksellisinä, vaikka olemme vain ohikiitävä vaihe evoluutiossa.

Lue lisää

Elämän tarkoitus: elää niin, että muutkin voivat elää

Olen käynyt ihmisten kanssa lounailla keskustelemassa elämän tarkoituksesta. Ei small talkia, ei työkuulumisia, vaan kysymys, joka katkaisee arjen autopilotin.

Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus?

Viimeisin vastaus jäi mieleen, koska se oli niin tyypillinen. Sisällöltään hyvin samanlainen kuin mihin todella monet ystäväni ovat viitanneet.

“Elää hyvää elämää, joka mahdollistaa sen, että muutkin voivat elää hyvää elämää.”

Vastaus ei ollut metafyysinen, uskonnollinen tai evoluutiobiologinen. Kosmisessa mittakaavassa elämällä ei ehkä ole tarkoitusta. Mutta ihmisen mittakaavassa on.

Hyvä elämä.

Ja vielä tarkemmin sellainen hyvä elämä, joka ei riistä muilta eli perustu toisten kustannukselle.

Lue lisää

Mitä tekisit viikon talvilomalla?

Jos sinulla olisi viikko lomaa eikä juurikaan muuta vastuuta kuin varmistaa, että 11- ja 14-vuotiaat saavat ruokaa ja hoitavat omat hommansa, mitä tekisit?

Minä haaveilin Lapista. Tai edes muutaman päivän kotimaan reissusta. Tai vähintään päiväretkistä lähialueille.

Lasten suurin unelma oli kuitenkin olla kotona. Ja olla tekemättä mitään. Puoliso taas oli lähinnä aamusta iltaan töissä. 

Viikon aikana kokkasimme lasten kanssa yhdessä, söimme lähes päivittäin lounaan ja päivällisen saman pöydän ääressä ja päädyimme jopa luistelemaan ja hiihtämään kerran. Ei suuria spektaakkeleita, mutta sentään joitakin yhteisiä hetkiä.

Lue lisää

Talous ei ole luonnon yläpuolella

Miten siirrytään ekologiseen ja oikeudenmukaiseen talousjärjestelmään?

Kuuntelin Linkkarikapinan ja Talouskapinan paneelikeskustelua talousjärjestelmän tulevaisuudesta. Kysymys oli yksinkertainen mutta radikaali. Pitäisikö meidän siirtyä kasvun jälkeiseen aikaan, postgrowth-talouteen?

Aihe ei ole marginaalinen. Myös YK:n pääsihteeri on hiljattain peräänkuuluttanut keskustelua kasvun jälkeisestä taloudesta. Samaan aikaan tiedämme, että useat planetaariset rajat on jo ylitetty. Jokin nykyisessä järjestelmässä ei selvästi toimi.

Talous on osa luontoa

Lue lisää

Suomen yleisin lintu

Tiedätkö, mikä on Suomen yleisin lintu? Se ei ole talitiainen eikä varis. Se on broileri. Ja samalla ehkä yhteiskuntamme vaietuin eläin. Suomessa tapetaan vuosittain noin 82 miljoonaa broileria. Kyse ei ole yksittäisistä linnuista vaan teollisesti jalostetuista, tuntevista ja kokevista eläimistä, jotka on kasvatettu kasvamaan liian nopeasti ja kuolemaan nuorina. Silti broileri nähdään useimmiten raaka-aineena, ei eläimenä. Animalian Broileribarometri kertoo, että eettisyys on suomalaisille tärkeää. Ainakin silloin, kun siitä puhutaan. Lähes … Lue lisää

Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa