Viikonloppu 14.-16.7.2006

Viikonlopulle olisi ollut paljon aktiviteettia. Alkuperäisiin suunnitelmiin kuului matka Pietariin G8-kokouksen varjotapahtumiin. Lisäksi Turussa järjestettiin EU:n ympäristöministereiden epävirallinen ministerikokous aiheena seuraavan sukupolven ympäristöpolitiikka. Kaiken ohella Anna-Stiina oli lähettänyt kutsun tulla vierailemaan Elimäelle maalaismaisemiin. Muistan Elimäen paikkana joka pelasti minut kuutostien hurjalta rekkaliikenteeltä ollessani joskus vuosia sitten pyöräilemässä Helsingistä Joensuuhun. Yhtä kaikki. Päädyimme kaikista muista houkuttelevista vaihtoehdoista huolimatta jatkamaan edellisenä viikonloppuna alkanutta ”juuret” -kesämatkailua. Siispä suuntasimme Annukan kanssa perjantai aamuna Pohjanmaalle … Lue lisää

Keskiviikkona 12.7.2006

Lähtiessäni töistä tiistaina ajoin nokkakolarin mutkan takaa tulleen toisen pyöräilijän kanssa. Jouduin tilaamaan paikalle ambulanssin toista pöyräilijää varten. Jälleen kypärä osoittau kultaakin kalliimmaksi hankinnaksi. Itse selvisin pintanaarmuilla. Oma pyöräni oli pakko viedä kolhujen takia huoltoon. Jouduin lisäksi olemaan keskiviikon pois työpaikalta (hoidin hommat etetyönä) kolarista kipeytyneet nilkan takia. Tänä kesänä tämä oli jo toinen hiukan hurjempi onnettomuus pyörän kanssa. Jos tähän lisätään vielä noin 4-5 kertaa alkukesästä puhjennut eturengas niin … Lue lisää

Maanantai 10.7.2006

Tulevana viikonloppuna järjestetään G8-maiden huippukokous Pietarissa. Helsingin Sanomien toimittaja soitteli ja tiedusteli mahdollisia lähtiöitä Pietarin vastamielenosoituksiin ja varjotapahtumiin. Suomesta on lähdössä paikan päälle vain muutamia tuntemiani henkilöitä. Sikäli valitettavaa, koska G8-kokous ei tule ikinä näin lähelle Suomea. Venäjän kansalaisyhteiskunta tarvitsisi myös kipeästi kansainvälisten aktivistien ja järjestötoimijoiden tukea, jotta pahimmilta ylilyönneiltä mielenosoituksissa vältyttäisiin. Valitettavasti ensimmäiset viestit Pietarista kuitenkin antavat ymmärtää, että paikallinen miliisi on tehnyt jo nyt mielivaltaisia pidätyksiä sekä pyrkinyt … Lue lisää

Viikonloppu 8.-9.7.2006

Kolmen viikon kesäloman jälkeen takana on ensimmäinen viikko jälleen töitä. Samalla huomiota ovat vaatineet monet muuttoon tai sen jälkeiseen aikaan liittyvät järjestelyt. Arkirytmiin palaaminen on tapahtunut remontin ja muuton jälkeen yllättävän hitaasti. Samalla kuitenkin jälleen alkanut työmatkapyöräily on piristänyt oloa. Sain viikon mittaan kirjoitettua myös lähes valmiiksi Vihreän langan debatti-kolumnin kestävän kehityksen toimikunnasta ja strategiasta. Viikonlopuksi heti perjantain siivousten jälkeen lauantai aamuna karkasimme Nauvoon ja Kläppen –saarelle Turun saaristoon. Tutustuimme … Lue lisää

Keskiviikko 5.7.2006

Siitä on pitkä aika kun olen viimeksi kirjoittanut blogiin. Osaltaan kaikenlainen aktivismi onkin rientänyt kesälaitumille eikä sanottavaa ole ollut. Toisaalta omaa aikataulua ja ajankäyttöä on hallinnut asuntoremontti. Toki monia asioita on tapahtunut. Kesäkuun alussa selvisin Ruotsin kielen pakollisesta kurssista hyvin arvosanoin. Maan ystävät täytti 10-vuotta (http://www.maanystavat.fi/tiedotus_artikkeli.php?aid=763&kid=0). Juhlan kunniaksi järjestettiin viikonlopun mittaiset syntymäpäiväjuhlat Pakilan työväentalolla Helsingissä. Suomen kansallinen kestävän kehityksen strategia (http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=188306&lan=fi) hyväksyttiin kesäkuun puolessa välissä kestävän kehityksen toimikunnassa. Lisäksi kirjoittelin … Lue lisää

Torstai 25.5.2006

Osallistun Tampereella järjestettävään Pirkanmaan sosiaalifoorumiin. Olen alustamassa ilmastonmuutoksesta ja kansalaistoiminnan voimakeinoista Tulevaisuuden Voima ry:n ja Vastedes ry:n järjestämässä seminaarissa. Keskustelu on kiinnostavaa. Olen vakuuttunut avoimen kansalaistoiminnan ja kansalaistottelemattomuuden käytöstä ilmastokysymyksen osalta. Suomalaiset järjestötoimijat voisivat oppia aika paljon Gandhilta. Ehkä rupean sähkö- tai moottoriajoneuvolakkoon sekä paastoamaan ilmastonmuutosta vastaan. Lisäksi osallistunun Tampereen kaupunkiliikennettä käsittelevään seminaariin. Oras Tynkkynen puhuu vakuuttavasti kevyen liikenteen puolesta ja esittelee kuvissa kokoon taitettavaa matkapyöräänsä(!). On hämmentävää, kuinka nihkeästi … Lue lisää

Keskiviikko 24.5.2006

Tarkoituksenamme oli järjestää Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokous Porkkalanniemen kärjessä. Valitettavasti myrskytuuli ja sade pilaavat hyvät retkisuunnitelmat. Tyydymme pitämään kokousta Kirkkonummen kirjastossa. Kyseessä on viimeinen kokous ennen kesätaukoa. Asialistalla on perusasioiden lisäksi muun muassa keskustelua Ekokemin jätteenpolttolaitoksesta. Piiri teki jätteenpolttolaitoksen ympäristöluvasta oman valituksen, koska hankkeella on selviä vaikutuksia myös Uudenmaan alueelle. Lisäksi sovimme muun muassa syksyn kokousaikataulun. Hurjaa kuinka nopeasti syksyn aikataulu ja kalenteri on täyttymässä. Piirin ja liittohallituksen kokoukset syövät … Lue lisää

Tiistai 23.5.2006

Pyöräilemme aamulla vesisateessa isännöitsijätoimistoon kopioimaan uuden asuntomme pohjapiirrustuksia. Suunnitelmissa on kaataa yksi seinä. Valitettavasti kuvista ei käy ilmi sitä, millaisia mahdollisia sähkövetoja seinän sisällä menee. Saamme kuitenkin varmistuksen sille, että kyseessä ei ole kantava seinä. Käpylästä matka jatkuu keskustaan. Käyn vaihtamassa läpimärät vaatteet Cafe Lasipalatsin vessassa ennen kuin marssin pankkikonttoriin nostmaan asuntolainaa ja tekemään kauppoja asunnostamme. Laina ja kauppa-asiat sujuvat mutkattomasti. Koko sessio kestää kuitenkin lähes kolme tuntia ja ehdin … Lue lisää

Maanantai 22.5.2006

Vierailemme Ruoholahden K-raudassa etsimässä sopivaa lattiaa. Valikoima on kuitenkin heikko eikä esimerksi hakemaamme Timerwisen lautalattiaa ole myynnissä. Kiirehdimme K-raudasta Greenpeacen järjestämään elokuvailtaan Kino Engeliin. Luvassa on dokumentteja Grönlannin jäätiköiden sulamisesta, metsäkampanjoinnista Amatsonian alueella sekä merien tilasta ja kalastuksen vaikutuksista. Päädymme rentouttavan elokuvaillan jälkeen Barcelonaan syömään.

Viikonloppu 19.-21.5.2006

Kirjoittelen perjantaina vielä viimeisiä kommentteja valmisteilla olevaan kestävän kehityksen strategiaan. Paperi on tarkoitus saada tulevalla viikolla valmiiksi kestävän kehityksen toimikunnan hyväksyttäväksi. Lähes vuoden prosessi alkaa olemaan paketissa. Voi sanoa, että hallinnon työryhmätyöskentely ei ole kaikkein palkitsevin tapa tehdä ympäristötyötä. Nautimme Annukan kanssa perjantai iltana Käpylän lähiökapakan Old Sofien karaoketarjonnasta. Meno on hulvatonta ja hilpeää. Lauantaina suunnittelemme jo remonttia. Vierailemme Oulunkylän K-raudassa tekemässä kustannusarviota erilaisista tarvikkeista sekä nautimme kaupan ”ihastuttavassa” kahviossa … Lue lisää

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Seuraa minua Instagramissa