Viikko 11.-17.9.2006

Jopas oli viikko. Julkisuusmylly on pyörinyt Smash Asem –tapahtumien ympärillä. Pääministeri Vanhanen, sisäministeri Rajamäki ja poliisijohto ovat kiitelleet poliisin onnistunutta operaatiota viikonloppuna. Poliisi on peräänkuuluttanut omissa tiedotustilaisuuksissaan laajaa yhteiskunnallista keskustelua mielenosoittamisen pelisäännöistä. Keskustelu voi jäädä kuitenkin yksipuoliseksi, sillä poliisi ei ole löytänyt omista toimistaan pienintäkään moitteen sijaa.

Kritiikkiä on esiintynyt kuitenkin huomattavasti. Silminnäkijäkertomukset ovat olleen järkyttävää luettavaa. Toisaalla HBL:n tietojen mukaan ihmisoikeusasianajaja Ville Hoikkalaa kiellettiin toimimasta kiinniotettujen aktivistien asianajajana, koska häntä syytetään osallistumisesta mellakkaan – siitä huolimatta, että Hoikkala ei ole ollut lähelläkään Kiasmalla tapahtunutta mielenosoitusta. Missä menee oikeusvaltion raja sen suhteen, mihin kaikkeen poliisi voi puuttua? Lisäksi poliisi ei ole useista pyynnöistä huolimatta suostunut osallistumaan Smash Asem –kansalaistarkkailuryhmän järjestämään keskustelutilaisuuteen. Myös Rajamäki ilmoitti avustajansa välityksellä, ettei osallistu keskustelutilaisuuteen nyt eikä ”koskaan” – yritä siinä käydä sitä arvokeskustelua, jota poliisin toimesta peräänkuulutetaan.

Viikon aikana avattiin adressi, jossa vaadittiin Rajamäen eroa – sekä adressi, jossa kiiteltiin poliisin toimintaa. Lauantaina järjestettiin myös ”136 joku raja Rajamäki” –mielenosoitus. Verkkosivut, keskustelupalstat ja lehdet ovat olleet täynnä silminäköijöiden ja sivullisten kertomuksia Smash Asem –tapahtumista. Kaikkein kovimman linjan otti kuitenkin Suomen Kuvalehti ja sen päätoimittaja Tapani Ruokanen, joka pääkirjoituksessa vaati suoraan poliisin määrärahojen leikkaamista. Poliisin toiminnasta tullaankin tekemään selvitys ja asiaan ovat puuttuneet myös tietosuojavaltuutettu sekä eduskunnan oikeusasiamies, jolle on tullut useita valituksia tapahtumista. On kuitenkin kummallista, että sisäministerin mielestä poliisin toiminnassa ei ole ollut mitää moitittavaa, vaikka puolueettomia selvityksiä ei ole vielä edes tehty.

Tapahtui viikolla muutakin.

Maanantaina en työkiireiden takia ehtinyt Kansalaistarkkailuryhmän järjestämään tiedotustilaisuuteen, joka oli jättimenestys. Jouduin jättämään myös Luonnonsuojelijalehden toimitusneuvoston kokouksen väliin. Tiistaina meillä oli Luonnonsuojeluliiton Energia- ja ilmastovaliokunnan kokous, jonka puheenjohtaja olen. Käsittelimme kokouksessa meneillään olevia ajankohtaisia kysymyksiä sekä suunnittelimme tulevaa toimintaa. Keskiviikkona kävin ympäristöjärjestöjen ilmastokoordinaatio-ryhmän kokouksessa eduskunnassa. Jouduin kuitenkin lähtemään kesken kaiken pois Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin työtalousvaliokunnan kokoukseen, jossa käsittelimme lokakuun lopussa tulevaa syyskokousta. Perjantaina olin koko päivän Tampereella tekemässä graduun liittyvää kypsyyskoetta sekä kävin jättämässä tutkintotodistusta koskevan hakemuksen. Ennen kotiinlähtöä kävin vielä yliopiston ruokalassa syömässä ja mietin, että tämä on todennäköisesti viimeinen kerta kun kävelen yliopistolta ulos perustutkinto-opiskelijana. Se on aika jännä tunne. Identiteettiin liittyvää muutosta ilmassa.

Poljin pyörällä lauantai aamuna Kivenlahdeen Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen kokoukseen ja syyssuunnittelupäiville. Matka jatkui kuitenkin puolenpäivän jälkeen Espoon keskuksen kautta Turkuun ja Annukan siskon Piian häihin. Erinomaisen onnistuneet juhlat! Varhain sunnuntaina hyppäsin jälleen junaan, matkasin Turusta takaisin Espoon keskukseen, nousin pyörän selkään ja poljin Kivenlahteen syyssuunnittelupäiville. Pyöräillessäni Kivenlahdesta iltapäivällä kotiin Käpylään törmäsin sattumalta Meriin, joka oli pyöräilemässä Laurin luokse Vallilaan. Kotona kirjoittelin kommentteja Esa Konttisen meneillään olevasta Suomen Akatemian tutkimushankkeesta sekä siivosin ennen kuin menin Turusta tulevaa Annukkaa vastaan Pasilan asemalle. Olipahan viikonloppu. Hallituksen kokous, suunnittelupäivät, häät, jatko-opinto/tutkimussuunnitelmia ja 70 kilometria pyöräilyä. Illalla keskustelimme jätteenpoltosta.

Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa