Keskiviikko 17.10.2007 – ilmastonmuutosta oikein kunnolla

Osallistuin aamupäivällä Suomen kestävän kehityksen toimikunnan seminaariin aiheesta ilmastonmuutoksen taloudelliset vaikutukset. Paikalla olivat puhumassa mm. ministerit Tarja Cronberg, Matti Vanhanen ja Kimmo Tiilikainen. Professori Matti Liski esitteli lisäksi Sternin raportin haasteita ja kritiikkiä. Vanhasen puhe oli erinomainen. Hänen mukaansa ”elintason nousu pitääkin saavuttaa muilla keinoin kuin energian käyttöä jatkuvasti lisäämällä. Siinä onnistuminen vaatii paljon työtä teknologian kehittämisessä, mutta myös asenteiden muuttamisessa, jotta saamme energian kulutuksen kasvun taittumaan.”. Edelleen Vanhasen mukaan … Lue lisää

Tiistai 16.10.2007 – materiaalia ilmasto- ja energiakysymyksistä

Pidin lyhyen alustuksen ja osallistuin keskusteluun Helsingin yliopiston Teologisen tiedekunnan Kansainvälisten tehtävien kurssilla aiheesta Tiedostamisesta toimintaan, globaali ekologia – miten yksilö voi vaikuttaa. Puhuin omassa puheenvuorossani kuudennesta sukupuuttoaallosta, ilmastokriisistä ja yksilön vaikuttamismahdollisuuksista esimerkiksi asumisen, liikenteen ja ruuan suhteen. Mari Pöntisen järjestämällä kurssilla oli mukava ja keskusteleva ilmapiiri. Yksilön vaikuttamismahdollisuuksien suhteen suosittelen tutustumista vaikkapa Maan ystävien ilmaston ystävän muistilistaan: http://www.maanystavat.fi/ilmasto/vinkit/ Maan ystävien ilmaston ystävän muistilistasta tuli mieleeni, että Energiateollisuus on julkaissut … Lue lisää

Lihatuotteet Suomen luonnonsuojeluliitossa boikottiin

Tämä mielipidekirjoitukseni julkaistiin viimeisimmässä Luonnonsuojelijalehdessä (5/07). Lihatuotteet Suomen luonnonsuojeluliitossa boikottiin Elintarviketeollisuusliiton ja Suomen lihateollisuusyhdistyksen johtaja Pasi Lähdetie esittää Luonnonsuojelija-lehdessä (4/07), että lihatuotteita on lupa nauttia jatkossakin. Ympäristönsuojelun näkökulmasta lihansyöntiin liittyy kuitenkin monia ongelmia. YK:n maatalousjärjestö FAO:n mukaan eläintuotanto on vastuussa 18 prosentista maailman kasvihuonepäästöistä. Eläintuotanto vaikuttaa ilmastonmuutokseen enemmän kuin liikenne yhteensä. Karjan ruuansulatus aiheuttaa metaania, metsän kaataminen ja typpilannoitteet puolestaan hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi lanta ja typpilannoitteet aiheuttavat dityppioksidipäästöjä. Käytännössä siirtyminen kasvisruokavalioon … Lue lisää

Viikonloppu 13.-14.10.2007 – Megapolis ja vegaaniseksuaalisuus

Osallistuin lauantaina Dodon järjestämään Megapolis 2022 -tapahtumaan (http://megapolis2022.org/). Oli ultrainnostavaa nähdä Vanhan juhlasalin äärimmilleen yleisöä vetänyt huippuammattimaisesti toteutettu ympäristöjärjestön tapahtuma. Kiitos Tuuli Kaskiselle ja Aleksi Neuvoselle sekä muille dodolaisille! Tilaisuudessa oli puhumassa mm. Tarja Halonen (puhe löytyy osoitteesta: http://www.tpk.fi/netcomm/news/showarticle.asp?intNWSAID=65940) ja Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö. Iltapäivän parasta antia (myös aplodien määrästä päätellen) oli sisällöllisesti Osmo Soininvaaran puheenvuoro. Uskallan tämän perusteella lämpimästi suositella Soininvaaran viimeisintä teosta Vauraus ja Aika: http://www.soininvaara.fi/Vauraus_ja_aika_esipuhe.html. Megapoliksen jälkeen … Lue lisää

Menneiden muistelu

Elämää ja kirjoitusvirheitä (http://elina-s.livejournal.com/76305.html) muisteli omassa blogissaan menneitä. Siitä innostuneena tein itsekin saman ajatusharjoituksen (meemin). Ottakaa muutkin haaste vastaan. 20 vuotta sitten oli vuosi 1987. Olin juuri täyttänyt 13 ja mennyt Ressun yläasteelle seitsemännelle luokalle. Pari vuotta aiemmin alkanut skeittausharrastus oli hiipumassa. Kävimme usein Lepakon pihalla olleessa rampissa harjoittelemassa. Asuimme tuolloin Vallilassa. Taskurahaa hankin jakamalla ilmaisjakelulehtiä (Alueuutiset) ja tekemällä siivoustöitä. Vaikka olimme aiemmin muuttaneet Hietalahdesta Hauhon puiston viereen Vallilaan, olin … Lue lisää

Torstai 11.10.2007 – Esitys uudesta työstä

Osallistuin iltapäivällä Ammattikorkea- ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivillä järjestettävän koulutuksen tulevaisuusvastuu paneelikeskusteluun (http://www.diak.fi/_amkkoutuksen_ohjelma). Oma puheenvuoroni käsitteli ekologista vastuuta ja kansalaisvastuuta. Viittasin esityksessäni mm. WWF:n julkaisemaan ekovelkapäivään (http://www.wwf.fi/tiedotus/tiedotteet/tiedotteet_2007/tanaan_lauantaina_olemme.html) ja kansalaistoimminnan ja kevytaktivismin muotoihin. Mielestäni kevytaktivismi, elämäntyylit ja ekolakot voidaan jakaa kolmeen eri syvyysasteeseen: (1) vapaaehtoinen vaatimattomuus, (2) askeettinen hedonismi ja (3) radikaali kulutuskarkuruus. Paneelikeskustelun jälkeen kävimme syömässä kaupungissa sattumalta olleen isäni kanssa. Ruokailun jälkeen piipahdin Cafe Lasipalatsissa lueskelemassa sähköposteja. Illalla kävimme katsomassa … Lue lisää

Keskiviikko 10.10.2007 – ihana syntymäpäivä!

Syntymäpäivä alkoi Annukan sänkyyn kantamalla aamiaisella. Sain myös erinomaisia kirjalahjoja (Jarkko Tontin Luokkakokous ja Benjamin Kunkelin Jumissa). Rauhallisen aamupalan jälkeen siirryin pyörällä Cafe Engeliin, jossa valmistauduimme Laurin, Kaarinan ja Ville-Veikon kanssa ministeri Mauri Pekkarisen tapaamiseen. Pekkarisen tapaaminen sujui hyvässä yhteishengessä. Varsinkin kun pohjalla oli Pekkarisen edellisen päivän mainio tiedote: http://www.ktm.fi/?i=2298&s=222. Keskustelimme Greenpeacen, Suomen luonnonsuojeluliiton ja Maan ystävien tekemän paperin pohjalta Suomen uusiutuvien energiatavoitteiden osuuksista. Valitettavasti Suomi pyrkii edelleen vaikuttamaan EU:n … Lue lisää

HS mielipide 10.10.2007: Ympäristöasioissa olemme perässähiihtäjiä

Ympäristöasioissa olemme perässähiihtäjiä Helsingin Sanomien pääkirjoituksen (4. 10.) mukaan Suomen ilmastopolitiikka on muuttunut pelkiksi julkilausumiksi konkreettisten tekojen sijaan. Suomen saamattomuus ei näytä koskevan vain ilmasto- ja energiapolitiikan alaa vaan laajemmin koko ympäristöpolitiikkaa. Ympäristöhallinto näyttää toimivan yhä passiivisemmin. Ympäristöhallinnossa toteutetaan toki vanhoja päätöksiä, mutta sieltä ei nouse juurikaan uusia avauksia. Suomen ympäristöpolitiikka on muuttunut pohjoismaisen veturin vetämisestä Euroopan unionin ympäristöpolitiikan perässähiihtäjäksi, jopa jarruksi. Esimerkkejä yleisistä harmin aiheista ovat olleet viime vuosina … Lue lisää

Sunnuntaina 7.10.2007 – sunnuntai on pyhitetty työlle

Lauantai iltana olimme viettämässä iltaa Johanna Nuortevan ja Ville Holmbergin luona – juhlimassa Johannan syntymäpäiviä. Keskustelu perustoimeentulosta, maksimitoimeentulosta ja eri alojen palkoista oli ajoittain kiihkeää ja innostavaa. Mielestäni palkankorotusvaatimuksista tulisi siirtyä maksimitoimeentulokeskusteluun ja vapaa-ajan korotuksiin. Sitä ennen voisi tietysti vaatia nykyistä rajumpaa verotuksen progressiivisuutta. Sunnuntaina heräsimme Annukan kanssa aamulla kello kuusi tekemään töitä. Kirjoittelin väitöskirjaprojektin tutkimussuunnitelmaani uusiksi. Valmistauduin seuraavan viikon paneelikeskusteluun (Koulutuksen tulevaisuusvastuu, http://www.diak.fi/_amkkoutuksen_ohjelma) Luonnostelin pitkin päivää myös kestävän kehityksen … Lue lisää

Lauantai 6.10.2007 – WWF: Tänään lauantaina olemme kuluttaneet tämän vuoden luonnonvarat

Suurin syy ekologisen jalanjäljen kasvuun on energian kulutus – myös Suomessa Maailman tämän vuoden luonnonvarojen tuotto on kulutettu loppuun tänään lauantaina. Loppuvuoden elämme ekologisella luottokortilla ilman takaisinmaksukykyä. 20 vuotta sitten ekovelkapäivä sijoittui joulukuun puoleenväliin. Ekovelkapäivä on aikaistunut, koska ekologinen jalanjälkemme kasvaa. Suurin syy tähän ovat kasvavat hiilidioksidipäästöt, ja Suomessakin energian kulutus kasvaa jatkuvasti. WWF korostaa, että nopein keino energiakehityksen täyskäännökseen ovat poliittiset ohjauskeinot, joilla energiatehokkuus paranee ja uusiutuvaa energiaa saadaan … Lue lisää

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Seuraa minua Instagramissa