Ovatko kaupunginvaltuuston kokouspalkkiot ja muut etuudet kohtuullisia?

Leo Stranius puhuu valtuustossaKaupunginvaltuutetun työ on luottamustehtävä. Siitä ei siis makseta palkkaa. Työtä on tarkoitus tehdä oman toimen ohella.

Näin siis periaatteessa. Käytäntö on kuitenkin toinen.

Käytännössä kaupunginvaltuutetuille maksetaan Helsingissä kokous- ja muita palkkioita sekä korvaukset ansiomenetyksistä ja lastenhoidosta. Lisäksi tulevat muut edut, kuten esimerkiksi HSL:n maksuton matkakortti ja liikuntaviraston vapaakortti.

Esimerkiksi ensimmäisen kolmen kuukauden ajalta minulle maksettiin kokouksista yhteensä 4295 euron korvaus. Tämä kertyi kaupunginvaltuuston, ympäristölautakunnan ja Helsingin Energian johtokunnan kokouksista sekä varapuheenjohtajan palkkioista. Verojen ja puoluemaksun jälkeen tuosta summasta käteen jäi 2419,19 euroa.

Palkkio piti sisällään seuraavaa korvaukset:
– 6 x Kaupunginvaltuuston kokous (joista yksi yli 3 tuntia): 2307,50 euroa
– 4 x Ympäristölautakunnan kokous (joista yksi puheenjohtajana): 520 euroa
– 3 x Helsingin Energian johtokunnan kokous: 375 euroa
– varapuheenjohtajan vuosipalkkio (Helsingin Energian johtokunta): 546,25 euroa
– varapuheenjohtajan vuosipalkkio (Ympäristölautakunta): 546,25 euroa

Samaan aikaan (ensimmäisen kolmen kuukauden aikana) käytin yllä oleviin kokouksiin ja niiden valmisteluun yhteensä 139 tuntia. Tuntipalkaksi muodostui näin 30,90 euroa, joka kuukausipalkkana tarkoittaisi yli 5000 euron korvausta.

Ei tätä hommaa siis ihan maksutta tarvitse tehdä.  Vuositasolla omalla kohdallani puhutaan kokousten määrästä riippuen noin 15 000 – 18 000 euron palkkioista. Paljonkos toimeentulotuki tai opintotuki olivatkaan?

Ovatko palkkiot mielestäsi kohtuullisella tasolla?

10 kommenttia artikkeliin ”Ovatko kaupunginvaltuuston kokouspalkkiot ja muut etuudet kohtuullisia?”

  1. Haluaisin tarkennuksen seuraavaan kohtaan:

    Olettaisin varapuheenjohtajan vuosipalkkioiden olevan vuosittaisia. Mikäli ne maksetaan kertasummana, ja muita vuosipalkkioita ei ole tulossa, on niistä laskettava kolmen kuukauden kokousansioihin vain neljäsosa. Tälläkin tavalla tuntipalkaksi tulee kuitenkin noin 25 euroa, ja kokoaikaiseksi lasketuksi kuukausipalkaksi yli 4000 euroa.

  2. Hyvä kysymys. Minusta vastaus on, että suhteessa työmäärään kokouspalkkiot ovat kohtuullisia.

    Ainakin ne ovat todella paljon kohtuullisempia, kuin Vihreiden aiemmin esittämä malli, jossa kaupunginhallituksen jäsenille (tai ainakin osalle keskeisistä luottamushenkilöistä) maksettaisiin täysi palkka luottamustoimen hoitamisesta.. Jos siis Leo päädyt siihen, etteivät ole, niin vaikuttaminen kannattaa aloittaa oman puolueen sisältä.

  3. En ole omalta osaltani jaksanut laskea vastaavia lukuja, eikä minulla olekaan tarkkaa kirjanpitoa käytetyistä tunneista. Näppituntumalla sanoisin kuitenkin, että tuntipalkkani jää selvästi pienemmäksi.

    Laajemmin kyse on myös siitä, mikä kaikki toiminta lasketaan mukaan. Luottamushenkilöiden ainoa tehtävä ei suinkaan ole istua kokouksissa tekemässä päätöksiä. Demokratian ydin on kansalaiskeskustelussa. Luottamushenkilöiden kuuluu seurata sitä ja osallistua siihen aktiivisesti eri tavoin. Epäilen, että sinunkin osaltasi tuntipalkka jäisi selvästi pienemmäksi, jos kaikki polittinen toiminta laskettaisiin.

    Ja viime kädessä kyse ei ole tuntipalkasta. Kyse on siitä, paljonko aikaa voi poliittiseen toimintaan (kansalaiskeskusteluun jne) käyttää. Palkkioon voi suhtautua, kuten vanhassa virkamiessäännössä: sen tehtävä on turvata elanto, jotta voi keskittyä yhteisiin asioihin. Aivan kuten eduskunnassakin (jossa sielläkään ei pelkkiin kokouksiin mene kauhean paljon aikaa)

    Tästä on myös vihreiden täyspäiväisyysideassa kyse: tarvitsemme parempaa poltiiikkaa, ja se edellyttää, että ihmisillä on aikaa sitä tehdä. Nykyisellään kaupunginhallituksessa toimiakseen käytännössä tarvitsee joko poliittisen työpaikan jossa muu työ joustaa sopivasti kaupunginhallituksen ehdoilla tai muutoin toimeentulon joka ei edellytä kovin aktiivista työssäkäyntiä.

  4. Jos tekee työnsä itse ja tutustuu jokaiseen asiaan mihin laittaa nimensä alle, eikä vain äänestele muiden mukana, ansaitsee palkkansa. Mieluummin katselen demokratiaa, jossa edustajat ovat väärässä, mutta sentään tutustuneet asioihin. Kuten Männistön puheenvuorosta huomaa, kokoomus on vain tyytyväinen, jos valtuusto ja kaupunginhallitus koostuu vain oto-lampaista, jotka äänestelevät konsulttien ja virkamiesten tekemän työn puolesta ilman tutustumista itse asioihin, kuten vaikkapa Guggenheimissa, terveys-ja sosiaalipuolella tai vaikka tiehankkeissa. Tällainen se vasta tulee kaupungille kalliiksi, kun päättäjät ulkoistavat vastuunsa ja kaupunki käy yhä vieraammaksi itse kaupunkilaisille. On surullista katseltavaa valtuuston istunnot, joissa valtuutetut toistelevat joltain eturyhmältä tai firmalta saatuja järjettömyyksiä, ja toimivat vain hyödyllisinä idiootteina kaupunkilaisten kokonaisetuja vastaan, vaikka faktat ja tutkimustieto huutaisivat vastaan. Elleivät sitten itse ole virkamiehiä, tai istu jossakin edustajistossa ja hommaile sitten valtuustossa omalle tai kavereiden puljuille esimerkiksi kaavoitushyötyjä. Toinen, mutta pienenpi epäkohta on se, että valtuutetut joutuvat päättämään roskapönttöjen sijainnista tai muusta sellaisesta, johon paras tietämys löytyisi alempaa kaupungin työntekijäportaasta.

    Jos edustajat nappaisivat päätäntävallan takaisin itselleen, niin minun puolesta voitte vaikka nostaa itse palkkojanne, kuten vallasta riisutut kansanedustajat nyt tekevät. Nyt jo esimerkiksi kaupunkisuunnittelu on blogeissa paremmalla tasolla kuin KSV:ssa, mitä tulee taloudelliseen kannattavuuteen, viihtyisyyteen, liikenteen sujuvuuteen, ilmastopäästöihin jne. Blogistit kun voivat ajatella omilla aivoillaan, eivätkä ole tiettyjen tahojen painostuksen alla. Sääli vain, että maailmaa pilataan aina kopaus kerrallaan, kun valtuustossa tai eduskunnassa kopsahtaa nuija pöytään, ja ainakaan kansalaisella ei ole mahdollisuutta vaikuttaa, jos edustajat menevät vain sen mukana mitä EK/ay/suurfirmat yms. sanovat, ja jättävät omat aivot narikkaan. Ihan sama kuinka monta tuntia viettää sateessa mielenosoituksissa tai koittaa olla muuten olla aktiivinen päättäjien suuntaan. Nuijat ratkaisee.

  5. Mielestäni palkkioiden määrä on yläkanttiin, etenkin kaupunginvaltuustossa, jossa joka kokouksesta saa kuitattua useamman satasen. Valtuusto on kuitenkin käytännössä kaupunginhallituksen kumileimasin. Lautakunnissa rivijäsenille maksetaan noin 100 euron kokouspalkkio, mutta valtuuston etuudet, kuten bussilippu, puuttuvat. HBL:n taannoisessa vertailussa Helsingin palkkiot olivat selvästi muita kaupunkeja korkeampia, esim. Sipoon kaupunginvaltuutetut pärjäävät satasten sijaan parinkympin palkkiolla.

    Kaikki perheelliset luottamushenkilöt voivat pyytää lastenhoidon korvausta ilman kuitteja. Tässä voisi olla tutkivalle journalistille työsarkaa: paljonko luottamushenkilöt nostavat ”lisäpalkkaa” lastenhoidon korvausten muodossa, kun puoliso on jäänyt katsomaan lasten perään. 🙂

    Kaupunginhallituksessa työtä sen sijaan on niin paljon, että ymmärrän ehdotuksen palkkakäytäntöön siirtymisestä. Mutta paljonkohan hallituslaisten tilille nyt tipahtaa rahaa?

  6. Toimeentulotuki vuonna 2014 on 5762,40 euroa vuodessa; vuonna 2015 se on 5826 euroa. (2014: 480,20 e/kk; 2015: 485,50 e/kk (2015).

    Opintotuki on 11243,04 euroa vuodessa. (Opintolaina luetaan mukaan termiin; ilman sitä 6443,04 vuodessa)

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa