Olli Vento: Kaavoituksen suunnasta

Vieraskynäblogissa Olli Vento.

Kaavoitus vaikuttaa moneen asiaan. Sillä torjutaan ilmastonmuutosta. Luonnon monimuotoisuuttakin voimme kaavalla puolustaa. Myös ihmisten hyvinvoinnille kaavoitus merkitsee paljon.

Juuri nyt törmäämme uudenlaisiin haasteisiin.

Tarve kehittää kaavoitusta korostuu. Virkistys- ja luontokohteet arvioidaan. Laajempi kokonaisuus on katsottava samalla. Seuraavassa muutama näkökulma asiaan:

1) Virkistys- ja luontokohteet liittyvät moneen:

– Metsät ovat hiilinieluja.
– Metsät parantavat lähiseudun pienilmastoa.
– Metsät tukevat luonnon monimuotoisuutta tilanteessa, jossa massiivinen sukupuuttoaalto on käynnissä.
– Metsät pitävät yllä lasten ja aikuisten hyvinvointia.

2) Ilmastonmuutoksen takia on tärkeä tukea suunnittelulla ihmisten viihtymistä kotiseuduillaan. Luontoon pitää päästä autoilematta. Me tarvitsemme palvelut ja työn lähempää kuin nyt.

3) Kaavoituksella on löydettävä aidosti uudenlaisia ratkaisuja, jotka vähentävät tarvetta liikkua kauas.

4) Pääkaupunkiseudulle ei pidä suunnitella asemien lähelle asuntoja autopaikkojen kera. Jos asukas maksaa autopaikasta, hän todennäköisesti autoilee. Mikäli rakennamme aseman tuntumaan asuntoja autopaikoilla, menetämme pitkäksi aikaa mahdollisuuden aitoon muutokseen, jossa joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen suhteelliset määrät kasvavat selvästi.

5) Kaupunkirakenteen tiivistäminen on toteutettava siten, että tiivistetään rakennetta siellä, missä rakennettu kaupunki jo on. Vähille luontoalueille rakentaminen olisi kaupungin laajenemista. Kokonaisuuteen liittyy, että pieneksi nakerrettuna metsä näivettyy. Varsinainen metsäluonto ei kestä mukana.

6) Metsien merkitystä lasten ja aikuisten hyvinvoinnille korostetaan paljon. Samalla metsät yhä vähenevät sieltä, missä ihmisiä asuu paljon. Kierre tulee myös ihmisten pahoinvoinnin vuoksi yhteiskunnalle kalliiksi. Siksi meidän on löydettävä uudenlaisia ratkaisuja, joissa yhdistyvät tiivis kaupunkirakenne ja sen lomaan mahtuvat lähimetsät.

7) Myös keinoissa tarvitaan monimuotoisuutta. Mikään yksi konsti ei toimi määränsä enempää. On katsottava olemassa oleva tutkimustieto tarkkaan, ennen kuin isoja ratkaisuja tehdään. Poimin yhden esimerkin, joka koskee liikennettä Vuosaareen ja sieltä pois. Esimerkin avulla voi kuitenkin katsoa isoa kuvaa laajemminkin. Esimerkki on seuraavassa kohdassa kahdeksan.

8) Löysin netistä tutkimustietoa Vuosaaren rajan ylittävästä henkilöliikenteestä (pdf 5,47 MB), jonka julkaisijana on ollut HKL:n suunnitteluyksikkö. Tutkimuksen luvut ovat kiintoisia niin joukkoliikenteen kuin henkilöautoliikenteenkin osalta. Erityisesti kannattaa huomata, että metrosillan viertä ajetaan yhä enemmän tyhjemmillä henkilöautoilla.

9) Kysymys kuuluu, milloin rakentaminen radan varteen kääntyy autoilun veturiksi. Asiaa voi tarkastella vaikkapa metroesimerkin avulla. Rastilan asemalta saattaa jo nyt päästä ruuhka-aikana metroon seisomaan.

Jotta automatisoitu metro lisäisi tulevaisuudessa raideliikenteen kapasiteettia ruuhka-aikaan Vuosaaren linjalla, pitäisi vuoroväli käsittääkseni saada alle viiden minuutin. Valtaosalla metrolinjaa tämä tarkoittaa alle kahden ja puolen minuutin vuoroväliä. Tämä liittyy siihen, että automaattimetro ajaa lyhyillä junilla. Pitkiä matkoja ihmiset eivät mielellään seiso metrossa.

10) Jotta julkinen liikenne painottuisi selvästi nykyistä enemmän, on meidän otettava käyttöön useita toisiaan tukevia konsteja. Harvat radanvarret eivät yksin riitä toimivaksi ratkaisuksi. Monipuolisen raideliikenteen verkosto auttaisi. Pikaraitiotie täydentäisi kokonaisuutta.

11) Pakettiin kuuluu, että tarvetta liikkua koneilla ja kauas pitää vähentää.


Olli Vento on metsistä pitävä kaupunkilainen, jonka mielestä kaavoituksen on kuunneltava luontoa ja ihmisen hyvinvoinnille olennaisia asioita.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa