Oheinen kirjoitukseni on julkaistu Ohi on -kampanjan vieraskynätekstinä 12.11.2013
Lenkkeilemään oppii ilman armeijaakin
Olen itse käynyt armeijan. Siviilipalvelus ei tullut 17-vuotiaana kutsunnoissa mieleenkään realistisena vaihtoehtona.
Se olisi kestänyt liian pitkään. Halusin mieluummin töihin. Totaalikieltäytymistä en edes harkinnut. Vankila oli liian pelottava paikka.
Lisäksi halusin olla tietysti kunnon kansalainen. Tuolloin ajattelin, että sivarina olisin poikkeus enkä saisi koskaan töitä. Siksi ilmoittauduin kutsuntoihin ja suoritin asevelvollisuuteni.
Voi kun tuolloin olisin törmännyt rauhanjärjestöjen toimintaan. Ehkä olisin harkinnut vaihtoehtoja vakavammin. Moni onneksi tänä päivänä harkitsee. Tällä hetkellä vain noin 65 prosenttia asevelvollisuusikäisistä miehistä käy armeijan.
Asevelvollisuuden kaltainen pakkotyö ei kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan. On vaikea ymmärtää, miksi nykyisessä maailmantilanteessa pitää ylläpitää vanhan maailman väkivalta- ja pakkokoneistoa. Nykyiset turvallisuusuhat ovat jotain muita kuin sotilaallisia. Uskon, että demokratia ja kansainvälinen yhteistyö sekä huolehtiminen ympäristöstä ovat parhaita takeita rauhalle.
Sitä paitsi miesten asevelvollisuuden lakkauttaminen pidentäisi työuria niiden alkupäästä. Sen sijaan, että nuoret miehet pakotetaan opettelemaan toisten ihmisten tappamista, kannattaisivat resurssit käyttää todellisiin turvallisuusuhkiin, kuten ilmastonmuutoksen torjumiseen, ympäristöongelmien ratkaisemiseen ja sosiaalisen ongelmien vähentämiseen.
Kansalaisaloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi on onneksi käynnissä. Ohi on -kampanjan tavoitteena on, että asevelvollisuuden lakkauttamisen jälkeen nykyinen miehiä koskeva varusmiespalvelus ei olisi enää pakollinen. Varusmies- tai siviilipalveluksesta kieltäytyviä ei tuomittaisi vankeuteen. Perusteet tälle ovat aika selvät:
”Yleinen asevelvollisuus on kansantaloudellisesti kallis, epätasa-arvoinen ja realistisia uhkakuvia ajatellen vanhentunut puolustusratkaisu. Suurimmassa osassa Euroopan valtioista asevelvollisuudesta on jo luovuttu.”
Onko armeijasta ollut lopulta itselleni jotain hyötyä? Töitä hakiessani armeijan käyntiä tai sotilasarvoani ei ole koskaan kysytty. Armeijassa opin olemaan korkeintaan keskinkertainen. Palveluksessa kun selvisi kaikkein helpoimmalla, kun ei pistänyt henkilökunnan silmään hyvässä tai pahassa. Itse asiassa nykyisissä työtehtävissä ja sosiaalisessa viiteryhmässä olen hiukan poikkeus. Olisin paljon ylpeämpi, jos olisin aikanaan tajunnut kieltäytyä asevelvollisuudestani.
Nyt kun katson vaikka Luonto-Liitossa palvelevia sivareita, käy kateeksi. Miten paljon enemmän eväitä he saavatkaan elämälleen verrattuna siihen, mitä itse sain armeijassa. Yksi asia on kuitenkin myönnettävä. Armeijassa opin nauttimaan aamulenkkeilystä ja juoksusta. Jotain hyvää siitä sentään siis oli.
Asevelvollisuudesta luopuminen edistäisi kuitenkin armeijaa paremmin nuorten tasavertaisia mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Uskon, että ilman armeijaakin on mahdollista oppia nauttimaan lenkkeilystä.
Leo Stranius
Luonto-Liiton toiminnanjohtaja (hoitovapaalla 31.12.2013 asti)
Muuten olen samaa mieltä, mutta armeijassa on sentään joitakin kasvatuksellisia elementtejä: 1) se opettaa itsehillintää, kykyä pitää edes osan niistä mölyistä mahassaan, joita auktoriteettien valistumattomuus saattaa kirvoittaa 2) armeija on läpileikkaus kansasta: tupakavereina tapaa erilaisia ihmisiä kuin mitä aiemmin on kuulunut kaveripiiriisi. Maailmankuva avartuu. Voi olla, että siviilipalveluksella on sama vaikutus, tosin yhteisöllisyyttä siviilipalvelus ei tarjoa samassa mittakaavassa.
Hyviä täydennyksiä Michael! Olen samaa mieltä. Toisaalta armeija opettaa tyhjäkäyntiä, laiskottelua ja odottamista. Lisäksi peruskoulu on periaatteessa samanlainen, vieläkin laajempi, läpileikkaus kansasta.
Toki peruskoulukin on laaja läpileikkaus kansasta, kuten sanoit, mutta peruskoulussa ei asuta. Armeijassa jaetaan sama tila ja oikeastaan kaikki tuntemattomien kanssa, pakkia myöten. Ja elämässä tulee eteen paljon tätä turhaa tyhjäkäynti, laiskottelua ja odottamista, töissäkin. Kokemukseni mukaan, ainakin julkisen hallinnon virastoissa, sitä tulee paljon vastaan, ja sille yksittäinen ihminen ei paljoa mitään voi.
Hyvät pointit Michael!
Jos vähänkän seuraa uutisia, niin huomaa että viittaus nykyisen maailmantilanteeseen toimii itseään vastaan. Maassa on aina armeija, oma tai naapurin.
Jos yhtään seuraa uutisia, niin huomaa, että tämän päivän turvallisuusuhat Suomessa ovat jotain ihan muuta kuin sotilaallisia.
Jos yhtään seuraa uutisia, niin huomaa että sekä Leo, että ”Aron” on oikeassa. Ajatus, että uhkia voisi kerrallaan olla vain yksi, ei ole realistinen.
Todellisuudessa elämä on yhtä monimuotoista kuin Ohi On -kampanja. Sinähän hampaisiin asti aseistautunutta palkkasotilaiden muodostamaa ”tappokonetta” kannattavat militaristit ja ikuiseen rauhaan ja rakkauteen uskovat kukkaistytöt ja -pojat ovat löytänet toisensa.
Minä kannatan armeijan lopettamista ja sen korvaamista pelkillä puolustusvoimilla. Siis asevelvollisista koostuvilla low-tech joukoilla. Sellaisilla joukoilla, joilla kaikki puolustussodat on toistaiseksi käyty, jollaisilla niitä tälläkin hetkellä käydään ja joilla niitä hoidellaan tulevaisuudessakin.
On ekologisesti kestävää pitää nuoret miehet ja naiset edes hetken poissa pyörittämästä ja rasvaamasta talouskasvun rattaita. On myöskin ekologisesti ja eettisesti parempi olla tukematta kansainvälistä hi-tech aseteollisuutta, jonka elinehto ovat ahkerasti sotia käyvät ammattiarmeijat.