Michael Lettenmeier: Nyt, jos koskaan!

Vieraskynäblogissa Michael Lettenmeier

Kävin äskettäin Saksassa, reilu viikko Japanin tsunamin jälkeen. Ja täytyy sanoa, että olin todella yllättynyt.

Saksassa on oikeasti alkanut keskustelu ydinvoimasta ja energiapolitiikasta. Itse asiassa ennennäkömätön keskustelu.

Ennennäkemätöntä Saksassa alkaneessa keskustelussa on, että Japanin tapahtumat ovat saaneet ennen täysin ydinvoimaan uskoneita ymmärtämään, että ydinvoiman riskit ovat todella olemassa ja ne voivat realisoitua jopa korkeasti kehittyneessä teknologiamaassa. Sellaisessa maassa, josta viimekseksi olisi uskottu, että teknologia voi pettää.

Uutta tässä on erityisesti se, ketkä tahot ovat alkaneet epäilemään tähänastisen energiapolitiikan järkevyyttä: hallituspuolue CDU ja maan konservatiiviset lehdet. Ydinvoimakritiikkiä ja –varovaisuutta kuulee siis nyt niiden suusta, jotka nauroivat kovalla äänellä 1990-luvulla, kun Saksan demarit hoksasivat, että ydinvoiman riskit ovat liian suuria. Jotka nauroivat vuosituhannen vaihteessa, kun demarit vihreiden avustuksella tekivät ensimmäiset päätökset ydinvoimasta luopumiseksi.

Saksan konservatiivilehdistö on vuosikausia ärsyttänyt minua tekonologiausoisessa suhtautumisessa ydinvoimaan. Nyt jopa Frankfurter Allgemeine Zeitung vastaa niille, joiden mielestä ydinvoiman nostaminen vaaliteemaksi on Japanin uhrien pilkkaamista, että ”milloin sitten pitäisi puhua tällaisista suurista yhteiskunnallisista kiistanaiheista, jos ei vaalitaistelun aikana”.

Saksan kansalle ainakin ydinvoima kelpasi vaaliteemaksi. Viime viikonloppuna oli kaksi tämän vuoden seitsemästä osavaltiovaalista. Rheinland-Pfalzissa vihreät kolminkertaistivat äänimääränsä ja pääsevät mukaan hallitukseen. Baden-Württembergissä vihreät kaksinkertaistivat äänimääränsä 24 prosenttiin ja saavat kaikkien aikojen ensimmäisen virheän osavaltiopääministerin!

Herätys, Suomi!
– Nyt jos koskaan kannattaa myöntää jo, ettei ydinvoimaa voida sataprosenttisella varmuudella hallita.
– Nyt jos koskaan pitää nostaa ydinvoima vaalikeskustelun aiheeksi.
– Nyt jos koskaan kannattaa lopettaa Olkiluoto 3:n rakennustyöt sen sijaan, että jatketaan jatkuvasti paljastuvia rakennusvirheita. Voimala on vuosia myöhässä, mutteivät valot ole vieläkään sammuneet Suomesta. Olkiluoto 3:n tyypin voimalan rakennustyöt on Ranskassa pysäytetty jo.
– Nyt jos koskaan kannattaa lähteä suunnittelemaan, miten ja milloin päästään kokonaan eroon ydinvoimasta. Vaihtoehtoja on ja energiatehokkuuspotentiaalia löytyy, ilmasto ei käy selitykseksi.

Äänestäkää Leo eduskuntaan, jos haluatte olla varmoja, että ehdokas varmasti haluaa pikaisesti eroon ydinvoimasta.

Michael Lettenmeier on saksalais-lahtelainen ekotehokkuuskonsultti ja D-mat oy:n toimitusjohtaja.

Yksi kommentti artikkeliin ”Michael Lettenmeier: Nyt, jos koskaan!”

  1. Saksan konservatiivilehdistö on vuosikausia ärsyttänyt minua tekonologiausoisessa suhtautumisessa ydinvoimaan.

    Minä tiedän monta, keitä ärsyttää teknologiauskoinen suhtautuminen uusiutuvan energian mahdollisuuksiin. Minä en siksi hylkäisi yhtäkään hiiletöntä energiamuotoa.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa