Meri-Rastilan metsä tulee säilyttää!

Meri-Rastilan metsä Kuva Luonto-Liiton metsäblogiKaupunginvaltuusto käsittelee Meri-Rastilan osayleiskaavaa tulevana keskiviikkona (11.12.2013).

Mikäli kaupunginhallituksen esitys hyväksytään, tarkoittaa se arvokkaan metsä-alueen rakentamista noin 2000 uudelle asukkaalle.

Itse aion äänestää kaupunginhallituksen esitystä vastaan. Olen aiemminkin toiminut Meri-Rastilan metsän puolesta, kun käsittelimme asiaa ympäristölautakunnassa, jonka varapuheenjohtajana toimin.

Olen käynyt useasti tutustumassa alueeseen, keskustellut niin asukkaiden kuin luontoasiantuntijoidenkin kanssa. Näiden keskusteluiden jälkeen olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi, että Meri-Rastilan metsä tulee säilyttää!

Tiivis rakentaminen metroaseman läheisyyteen on kuitenkin toki perusteltua. Meri-Rastilassa tämä voidaan toteuttaa arvokasta luontoaluetta uhraamatta täydennysrakentamisella, esimerkiksi OurCityn vaihtoehtokaavan pohjalta.

Miksi Meri-Rastilan metsää ei sitten tulisi mielestäni tuhota? Ohessa on viisi syytä, miksi vastustan osayleiskaavan hyväksymistä kaupunginvaltuustossa.

1. Kaavaesitys supistaa maakunnallisesti arvokasta luontoaluetta ja heikentää alueen luontoarvoja. Meri-Rastilan metsä kuuluu lajistoltaan ja luontoarvoiltaan Helsingin parhaaseen 10 prosenttiin ja sen suojelua on edistetty monelta eri taholta. Kaavaehdotuksessa viidennes metsäalueesta rakennetaan tai joutuu rakentamisalueiden lähivyöhykkeeseen. Tämä uhkaa vakavasti alueen luontoarvoja. Esimerkiksi vanhan metsän lajisto (käävät) on arvokkaampaa kuin iso osa hemiboreaalisen vyöhykkeen vanhojen metsien suojeluohjelman kohteista.

2. Metso- ja kääpäselvitykset tulee huomioida alueen suunnittelussa. METSO-selvityksen mukaan kaava-alue on Helsingin mittakaavassa huomattavan laaja ja luonnonsuojelubiologisesti arvokkaista kangas-, kallio-, lehto- ja korpimetsistä koostuva kokonaisuus. Alue on kokonaisuutena arvokas, mikä johtuu suurelta osin sen laajuudesta. Kääpäselvityksessä alueelta havaittiin yhden vuoden aikana peräti 90 kääpälajia, joista 12 on luokiteltu alueellisesti tai valtakunnallisesti uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Vaateliaiden lajien esiintymisen perusteella alue kuuluu Helsingin arvokkaimpiin kääpäalueisiin.

3. Alueen virkistysarvot heikkenevät. Meri-Rastilan kaava-alueen metsä on tärkeä virkistysalue tuhansille asukkaille Vuosaaren alueella. Metron ansiosta Meri-Rastilan on tärkeä kohde ja helposti saavutettavissa myös monille muille kaupunkilaisille. Tutkimustieto luonnon vaikutuksista asukkaiden hyvinvointiin on lisääntynyt. Koulut ja päiväkodit hyödyntävät aluetta jo nyt aktiivisesti. Monimuotoisen luonnon läheisyys tasaa sosioekonomisten ryhmien välisiä terveyseroja.

4. Asuntotavoite on saavutettavissa uhraamatta luontoaluetta. OURCityn vaihtoehtosuunnitelman mukaisessa rakentamisessa 30 prosentilla uusista asukkaista olisi alle viiden minuutin kävelymatka metroasemalle, kun taas osayleiskaavaehdotuksessa näin olisi vain 13 prosentilla. Esimerkiksi Sitra on selvittänyt osayleiskaavaehdotuksen ja OURCityn suunnitelman taloudellisia ja ympäristövaikutuksia. Sitran mukaan:

“Halusimme tutkia OURCityn tuottamaa selvitystä asukaslähtöisenä yhteiskehittelynä erityisesti tulosten laadun näkökulmasta. FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:n laatima tarkastelu osoittaa, että vaihtoehtona esitetty asukaslähtöinen suunnitteluratkaisu voi olla kokonaistaloudellisesti jopa edullisempi, kun otetaan huomioon kunnallistekniikan ja katujen investointi- ja ylläpitokustannukset, asukkaisiin kohdistuvat vaikutukset ja suorat ympäristövaikutukset.”

5. Palautteen perusteella myös suurin osa paikallisista asukkaista vastustaa arvokkaan metsä-alueen hävittämistä. Itse olen saanut aiheesta kymmenittäin yhteydenottoja ja keskustellut aiheesta useassa eri yhteydessä. Oheisessa videossa Julia Martiskainen kertoo miksi metsää ei saa hänen mielestään hävittää ja mitä sinä voit vielä tehdä asian puolesta:

Mitä voit tehdä vielä tässä vaiheessa Meri-Rastilan puolesta:

– Luonto-Liiton Metsäblogista löytyy nyt kaikkien kaupunginvaltuutettujen yhteystiedot. Lähetä heille viestiä ja kerro, miksi haluat metsän säilyvän.
– Allekirjoita myös adressi Meri-Rastilan metsän, Vartiosaaren ja Kivinokan puolesta.
– Tervetuloa mielenosoitukseen Meri-Rastilan, Kivinokan ja Vartiosaaren puolesta maanantaina 9.12. klo 16 Sanomatalon eteen Kansalaistorin puolelle.

6 kommenttia artikkeliin ”Meri-Rastilan metsä tulee säilyttää!”

  1. Maailma on muuttunut lujaa ja on aika uusia kaavoitusta. Helsinki tarvitsee tulevaisuudessa kunnon vihersormet kaupungin lomassa. Uusia asuntoja on mahdollista saada aikaiseksi aidolla ja hyvin toteutetulla tiivistämisellä. Samalla on tähdättävä rakennettujen alueiden elävöittämiseen.

    Samoilla ratkaisuilla voidaan turvata luontoarvoja ja asukkaiden hyvinvointia. Metsä ei kestä metsäisenä pienissä tilkuissa. Virkistysalueet taas pitävät ihmiset terveempinä. Samalla kaupunki säästää terveydenhoidon menoissa.

    Meri-Rastilan metsä on jännittävä kokonaisuus, jossa yhdistyvät monimuotoinen luonto ja noin 400 metrin pituinen muinaisranta. Samalla metsä on osa laajempaa viheryhteyttä, joka ulottuu aina Sipooseen saakka. Yhtenäinen viherkaista on erityinen mahdollisuus myös Itä-Helsingin asukkaiden virkistyksen kannalta.

    Käytännössä ehdotettu rakentaminen kohdistuisi Meri-Rastilan erityisimpään paikkaan, joka on muinaisrantoineen arvokas laajemminkin. Kun uusi asuminen on mahdollista suunnata toisin, niin pitää tehdä.

  2. Jos enemmistö valtuutetuista menee virkamiesten hihnassa, niin selvää on, että tuosta valitetaan kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Esimerkkiä tarjoaa tuo Espoon rantahotelli, joka taisi mennä vuosien väännön jälkeen jo EU-tasolle. Nopeampaa olisi hylätä tämä virkamiestekele, ja virkamiesten toteuttaa OURCity. Eiköhän Meri-Rastilasta löydy vielä tuotakin vahvempia syitä valittaa.

    Tässä olisi muutenkin minusta paikka sellaiselle demokratiakokeilulle, jossa valitut poliitikot ottaisivat valtansa takaisin virkamiehiltä, ja näin palauttaisivat vallan kansalle. Minusta kieroon kasvaneen edustuksellisen demokratian suoristaminen olisi ratkaisevasti tärkeämpää kuin aivan alkuvaiheessa olevat hankkeet suorasta demokratiasta. Enemmistö on demokratiassa aina enemmistö, mutta kun virkamiehet hankkivat valehtelemalla omalle asialleen poliitikoista enemmistön, niin tuollainen enemmistö ei ole demokraattinen.

    Nyt KSV on Hesarin kanssa pilkannut kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia, ja antaneet myös poliitikoille sellaisen kuvan, että OURCity olisi eskarilaisten välitunnilla vahaliiduin piirtelemä tekele, jota ei voi toteuttaa mitenkään ja joka ei tuottaisi haluttuja asuntoja. Samat sankarit ovat jo suunnitelleet Ramsinrantaan alueen, joka ei käy kaupaksi ja on ollut vuosia seisahtuneena, joten ehkä heidän tulisi huomata, että kannattaisi kuunnella niitä ihmisiä, jotka kaupungissa asuvat, eikä vain omia ennakkoluuloja niistä, jotka kaupungissa asuvat. Kun virkamiehet pilkkaavat koko järjestelmää antamalla poliitikoille vääristelemäänsä tietoa, niin tässä lienee jäljellä vain se, että joko poliitikot ottavat valtansa takaisin, tai sitten mahdollisuuksien mukaan yksityishenkilöiden täytyy lähteä asianajajien kanssa vastarintaan, varsinkin kun nähtävästi kaupungin virkamiehet ovat toimineet jo laittomasti Kalasataman suunnittelun kanssa, eivätkä vain pelanneet valheillaan poliitikkoja puolelleen, kuten Meri-Rastilassa.

    Tässä on vielä sekin, että samalla samat virkamiehet puhuvat uudesta urbaanista Helsingistä ja näyttävät kaupunkilaisille kaiken maailman kuvia viestinsä tueksi, mutta todellisuudessa yrittävät nyt jatkaa kiireellä samaa vanhaa. On todella typerää pilata ensin nämä kokonaiset luontoalueet tehottomalla rakentamisella muutaman tuhannen asukkaan majoittamiseen ja sen jälkeen tiivistää loput tällä uudella urbaanilla. Lopputuloksena koko kaupunki on tukossa, kun joka tapauksessa lähistölle tulee kymmeniä tuhansia uusia asukkaita, ja tiivistäminen kääntyy itseään vastaan, jos ei tajuta nyt jättää luontoa väliin. Jos virkamiehet saavat nyt vihat niskaansa, niin enemmän on tulossa jos nyt pistetään nämä alueet pilalle, jolloin jäljelle jääneistä käydään niin kiivasta tappelua, että se tiivistäminenkään ei onnistu.

  3. Jos kaava menee läpi, on selvää, että siitä valitetaan. Aineistoa on kertynyt ja KSV itsekin tarjoaa valitusmateriaalia vuorovaikutusraportiksi kutsumassaan pumaskassa. Onko muuten oikein, että virkamiehet nimittävät vuorovaikutukseksi sellaista, jonka lopputulos on ennalta päätetty?

    Valituksista puheen ollen: Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavasta on Meri-Rastilaan liittyen tehty muutamia valituksia. Tällä hetkellä voimassa olevan maakuntakaavan mukaan koko Meri-Rastilan ulkoilupuisto on merkitty virkistysalueeksi. Osayleiskaavasuunnitelma on siis maakuntakaavan vastainen. Olen viestinyt tästä niin kaupunkisuunnittelulautakunnan kuin kaupunginhallituksenkin jäsenille, mutta jotkut heistä eivät joko ole lukeneet tai ymmärtäneet viestejäni.

    Jos kaava hyväksytään valtuustossa, ei kiukku kohdistu pelkästään virkamiehiin. Tulemme muistamaan myös ne poliitikot, jotka ovat sitä kannattaneet.

  4. Hyvä Leo!

    Helsingin kaavoituksen tulisi ehdottomasti lähteä siitä, että viimeiset laajat metsäkokonaisuutemme säilytetään pirstomatta, koska ne eivät sitä kestä. Asuntotuotantoa voidaan lisätä vähemmän arvokkaille alueille, mikä on täysin mahdollista, kun vain tahtoa löytyy! Syntyperäisenä helsinkiläisenä voin todeta, että Helsingin ainutlaatuisuus perustuu sen vihreyteen. Jos meiltä pilataan viimeisetkin luontoalueet, ei täällä ole enää viihtyisää.

    • Kiitos hyvistä kommenteista! Valtuustossa äänestyksestä tulee todennäköisesti todella tiukka, joten toivottavasti jaksamme vielä tehdä seuraavat päivät töitä sen eteen, että metsä todella säästyisi!

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa