Olin iltapäivällä (9.6.) keskustelemassa Radio YLE Puheen päiväntasaajassa luontosuhteesta, omasta kulutuskäyttäytymisestäni, degrowth-taloudesta ja vähän muustakin.
Luontosuhteella tarkoitetaan yleensä ihmisen suhdetta ympäröivään luontoon. Historian saatossa ihmisen ja yhteiskunnan luontosuhde on muuttunut maatalouden, kulttuurin ja teknisen kehityksen myötä.
Ohessa neljä eri suuntaista väitettäni tämän päivän luontosuhteesta:
1. Kriisiytyvä luontosuhde. Ilmastokriisi, lajien kiihtyvä sukupuuttoaalto ja luonnonvarojen mielipuolinen ylikulutus. Luontosuhteessamme on jotain perustavaalaatua vialla, kun kohtelemme ympäristöä, jonka varassa elämme tällä tavoin.
2. Ristiriitainen luontosuhde. Suhteemme eläimiin on kummallinen. Tehotuotannossa voimme kohdella eläimiä pelkkinä ravintolähteinä tai koneina. Lemmikkejä kohtelemme perheen jäseninä. Joitakin suurpetoja vihaamme niin, että olemme valmiita tappamaan ne sukupuuttoon. Haluamme rakentamattomia rantoja, kunhan voimme rakentaa sinne oman mökkimme. Haluamme kauniita maisemia, kunhan vain voimme pidättää itsellämme etuoikeuden kaataa maiseman eteen tulevat puut.
3. Katoava ja muuttuva luontosuhde. Kaupungistumisen myötä olemme yhä harvemmin tekemisissä suoraan luonnon kanssa. Emme työskentele luonnossa tai luonnosta, emme elä keskellä luontoa emmekä saa siitä enää suoraan elantoamme. Työt tehdään siistissä toimistossa. Marjat ostetaan kaupasta. Samalla luonto tarjoaa meille kuitenkin merkityksiä ja henkisen sataman. Luontosuhteemme on pikemmin henkinen kuin fyysinen.
4. Vahvistuva ja toivoa herättävä luontosuhde. Lapset ja nuoret ovat yhä enemmän kiinnostuneita luonnosta ja luonnossa liikkumisesta. Käytännössä kaikki suomalaiset ovat huolissaan ympäristökysymyksistä. Arjen pyöritys saa ihmiset hakemaan yhä enemmän merkityksiä, sisältöjä ja rauhoittumisen riittejä luonnosta ja esimerkiksi retkeilystä. Kaupunkilaiset harjoittavat parvekkeilla ja kaupunkipihoilla pienimuotoista hyötykasviviljelyä. Jotain mielenkiintoista on tapahtumassa.
Vahva luontosuhde ja tieto luonnon tilasta ei kuitenkaan vielä johda oman käyttäytymisen muutokseen ekologisesti kestävän ja oikeudenmukaisen maailman puolesta. Luontosuhteen, tiedon ja ympäristöherkkyyden lisäksi tarvitaan henkilökohtaista hyötyä ja motivaatiota, taitoa toimia konkreettisesti sekä kokemusta siitä, että muutkin toimivat.
