Kansainvälisistä ja kansallisista toimista huolimatta ilmasto kuumenee ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa samalla kun luontokato etenee kiihtyvää vauhtia. Ilmastokriisin ja luontokadon taustalla on se, että kulutamme liikaa luonnonvaroja. Millainen olisi luonnonvarojen käytön kannalta kestävä talous?
Maailman ylikulutuspäivää vietetään jo heinäkuun lopussa. Tuolloin ihmiskunta on käyttänyt loppuun kaikki maapallon tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Mikäli kaikki käyttäisivät luonnonvaroja kuin suomalaiset, olisi ylikulutuspäivä jo maaliskuun lopussa.
Siirtymisestä kiertotalouteen on puhuttu paljon. Valitettavasti maailman luonnonvaroista vain noin seitsemän prosenttia on kiertotalouden piirissä. Suomessa määrä on tätäkin vähemmän, noin viisi prosenttia. Siirtyminen lineaaritaloudesta kiertotalouteen vaatii vielä paljon työtä.
Miten voisimme arvioida yhteiskunnan ja organisaatioiden menestystä kestävän kehityksen eri näkökulmat huomioiden? Yksi mielenkiintoinen ja mahdollinen lähestymistapa tähän on donitsitalous. Kyseessä on taloustieteilijä Kate Raworthin kehittämä malli, jossa yhteiskuntaa pyritään kuvaamaan kahden rajan avulla. Nämä rajat ovat ekologinen katto ja sosiaalinen perusta.
Maapallon ekologinen kantokyky asettaa rajat toiminnallemme. Näitä rajoja emme voi ylittää. Toisaalta haluamme varmistaa hyvinvoinnin. Tämä on minimitaso, jota ei saa alittaa. Donitsin sisempi rengas kuvaa siis sosiaalista minimiä ja ylempi rengas planeetan rajoja.
Donitsitalouden planetaariset rajat perustuvat käytännössä Stockholm Resilience Centren määrittelemiin yhdeksään olemassaolomme kannalta kriittiseen tekijään ja niihin liittyviin kynnysarvoihin, joiden sisällä ihmisen toiminnan tulisi pysyä, että säilytämme elämän edellytykset maapallolla myös tulevaisuudessa. Rajojen yhdeksän osa-aluetta ovat luonnon monimuotoisuus, ilmastonmuutos, otsonikerros, maankäytön muutokset, makean veden käyttö, merten happamoituminen, typen ja fosforin kierto, ilmakehän aerosolien (pienhiukkasten) määrä ja kemiallinen saastuminen.
Sosiaaliseen minimiin tai perustaan liittyvät rajat Kate Raworth on määritellyt seuraavien elementtien kautta: vesi, ruoka, terveys, koulutus, tulot ja työ, rauha ja oikeus, poliittinen ääni, sosiaalinen tasa-arvo, sukupuolten tasa-arvo, asunto, verkostot ja energia. Nämä ovat siis ne sosiaalisen hyvinvoinnin minimitekijät, jotka yhteiskunnan tai organisaatioiden pitäisi pystyä kaikille turvaamaan.
Valitettavasti yksikään maa maailmassa ei ole onnistunut saavuttamaan hyvinvointia ekologisesti kestävällä tavalla. Esimerkiksi Suomi kyllä pystyy takaamaan varsin hyvin hyvinvointia. Menemme kuitenkin räikeästi planetaaristen rajojen yli kaikilla sektoreilla.
Seuraavassa hallitusohjelmassa olisi hyvä huomioida ainakin kolmea asiaa.
- Vahvistetaan donisitalousajattelua ja tehdään Suomesta donitsitalouden edelläkävijä.
- Asetetaan luonnonvarojen kulutuksen vähentämiseksi selkeät ja mitattavat tavoitteet.
- Mitataan Suomen hallituksen onnistumista vuosittain tehtävällä Happy Planet Indeksillä. Indeksi muodostuu siitä kun kerrotaan ihmisten koettu onnellisuus tai hyvinvointi elinajanodoteella ja jaetaan tulos ekologisella jalanjäljellä.
Kirjoitus on tehty ja julkaistu yhdessä kansanedustaja Mari Holopaisen kanssa.
