Kööpenhaminan ilmastokokouksen laihat tulokset

Viimeiset kaksi viikkoa olen seurannut Kööpenahaminan ilmastokokouksen tapahtumia hyvin intensiivisesti. Ennen kokousta ja viimeiseen kokoupäivään asti oikeudenmukainen, kunnianhimoinen ja laillisesti sitova sopimus oli vielä mahdollinen. Sitten kaikki romahti.

Valitettavasti viimeisen yön ja seuraavan aamun aikana korttitalo sortui. Lopputuloksena oli vuosisadan pettymys, joka on viemässä maailmaa katastrofaalisen ilmastonmuutoksen polulle. Kansallisten etujen puolustaminen ja teollisuusmaiden kyvyttömyys sitoutua oikeudenmukaisiin ilmastotoimiin on epäonnistuneen lopputuloksen perimmäinen syy. Järjestöjen tiedote Kööpenhaminen ilmastokokouksesta löytyy tästä: Maailman päättäjät pettivät odotukset ilmastokatastrofin ehkäisemisestä.

Heti kokouksen päätyttyä annoin kommentteja mm. Suomen kuvalehdelle ja Helsingin Sanomille.

Kun nyt sitten vielä kerran yritän ajatuksella lukea Copenhagen Accordia eli saavutettua sopimusta, vaikuttaa se valitettavasti kovin vaisulta.

Maat toteavat, että lämpeneminen ei saisi nykyisen ilmastotieteen valossa ylittää kahta astetta. Käytännössä tämä tarkoittaa merkittäviä, IPCC:n neljännen arviointiraportin mukaisia, päästövähennysleikkauksia. Aikataulua tai takarajaa sille, mihin mennessä maailmanlaajuiset päästöt tulee kääntää laskuun ei aseteta. Lisäksi kaikki luvut päästövähennystavoitteista loistavat julistuksesta poissaolollaan.

Sopimuksen mukaan vuosien 2010-2012 aikana teollisuusmaat sitoutuvat rahoittamaan kehitysmaiden sopeutumista ja päästövähennystoimia 30 miljardilla dollarilla. Vuoteen 2020 mennessä vuosittainen rahoitus nostetaan 100 miljardiin dollariin. Sitä, mistä tämä rahoitus tulee, ei kuitenkaan tarkemmin määritellä. Maat ilmoittavat mahdollisesta mukaan tulosta ja omista päästövähennystavoitteista YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle 31.1.2010 mennessä. Sopimusta on tarkoitus tarkentaa vuoteen 2015 mennessä.

Siinä kaikki. Tämän muutaman sivun mittaisen paperin takia maailman maat ovat siis käyneet kiihkeitä neuvotteluita viimeiset kaksi vuotta. Tämän takia Kööpenhaminassa väännettiin yötä myöden kaksi viikkoa ja lopulta kokoonnuttiin 119 valtion johtajan kera sopimaan asioista. Maailman pidätti hengitystä. Pienet saarivaltiot ja köyhät Afrikan maat kamppailivat selviytymisensä puolesta. Odotukset olivat lievästi sanottuna saavutettua tulosta korkeammalla.

Vertailun vuoksi voi lukea esimerkiksi ympäristö- ja kehitysjärjestöjen odotuksia Kööpenhaminan ilmastokokoukselle täältä: Järjestöjen kymmenen vaatimusta Kööpenhaminan ilmastokokoukselle (pdf)

Hallituksen ilmastopoliittinen asiantuntija ja kansanedustaja Oras Tynkkynen listaa erinomaisen hyvin Kööpenhaminan kokouksen päätöksen plussat ja miinukset. Kannattaa katsoa täältä: COP15 – Vaatimaton anti todetaan.

2 kommenttia artikkeliin ”Kööpenhaminan ilmastokokouksen laihat tulokset”

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa