Kolme syytä miksi palkansaajien pitää osallistua ilmastoneuvotteluihin

Leo Stranius Ilmastonmuutos ja työ -paneelikeskustelussaOsallistuin tiistaina 12.5.2015 SAK:n, STTK:n ja Akavan Ilmastonmuutos ja työ -seminaariin. Käytin tilaisuudessa lyhyen kommenttipuheenvuoron ja osallistuin paneelikeskusteluun.

Seminaarissa keskusteltiin palkansaajajärjestöjen roolista osana ilmastopolitiikkaa.

Seminaarin pääpuhuja presidentti Tarja Halonen totesi osuvasti. Jos näin koulutettu porukka kuin suomalaiset eivät pysty ratkaisemaan ilmastonmuutosta, niin kuka sitten.

Kaikkein vahvimman puheenvuoron käytti STTK:n puheenjohtaja Antti Palola. Hänen mukaansa ay-liike on vähintäänkin sivuraiteilla ilmastokysymyksen suhteen. Palola kysyi kuinka monta kertaa ammattiyhdistysliike on ottanut palkkaneuvotteluissa esille ilmastokysymyksen ja vastasi ettei kertaakaan. Nyt olisi aika.

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäderin lähetti terveisiä Smolnaan hallitusneuvottelijoille. Maailma tarvitsee edelläkävijöitä. Voimme toimia ilmastokysymyksessä joko ripeästi tai sitten kun on pakko. Fjäderin näkemys oli selvä. Meidän tulee toimia ripeästi.

Miksi palkansaajien kannattaa osallistua ilmastoneuvotteluihin?

Kuten Elina Moisio seminaarin aluksi totesi: Kuolleella planeetalla ei ole työpaikkoja. Ilmastonmuutos on tämän sukupolven kaikkein merkittävin haaste.

Palkansaajien pitää osallistua ilmastoneuvotteluihin mielestäni kolmesta syystä

1. Ihmisoikeudet. Mikäli ilmastonmuutosta ei saada kuriin, työperäinen maahanmuutto tai pakolaiskiintiöt saavat ihan uusia merkityksiä. Meillä on tulevina vuosikymmeninä joka tapauksessa satoja miljoonia ilmastopakolaisia ja yhteiskunnallista levottomuutta.

2. Työn muutos. Mikäli taas onnistumme, päästöt vähennetään lähelle nollaa ja siirrytään kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa, tarvitaan merkittäviä muutoksia työssä. Toiset työpaikat häviävät ja toisaalta uusia syntyy tilalle. Ilman palkansaajia tässä muutoksessa ei voida onnistua kestävästi.

3. Muutosturva. Kun luvassa on joka tapauksessa suuria muutoksia, työelämään tarvitaan kestävä siirtyminen ja muutosturva. Palkansaajia tarvitaan, jotta kansainväliseen ilmastosopimukseen saadaan mukaan kestävä ja oikeudenmukainen siirtyminen vähähiiliseen työhön. Siihen, että ihmiset voivat jatkossakin tehdä työtä ja merkityksellisiä asioita.

Pidän harmillisena, että esimerkiksi hallitusneuvotteluiden alla keskustellussa yhteiskuntasopimuksessa ei juurikaan huomioitu ekologista kestävyyttä tai ilmastokysymystä.

Vaikka ilmastokysymys on noussut politiikan teon kovaan ytimeen talous- sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan rinnalle eikä sitä voida sivuuttaa poliittisessa päätöksenteossa, ilmastokysymys ei kuitenkaan vielä häiritse arkeamme merkittävästi. Voimme tulla taksilla tai autolla seminaariin, käydä viikonloppuna lomalla Pariisissa ja syödä lounaaksi mitä haluamme. Mutta jos ilmasto-ongelmaan ei reagoida ajoissa, ajaudumme pian tilanteeseen, jossa ilmastokysymys hallitsee koko elämäämme ja jättää vain hyvin vähän tilaa millekään muulle.

Tämä taas tarkoittaa sitä, että poliitikot joutuvat tekemään niin radikaaleja ratkaisuja, että ihmiset eivät yksinkertaisesti enää hyväksy niitä tai sopeudu siihen muutosvauhtiin, joka tarvitaan, jos emme toimi ripeästi.

Kuten Akavan puheenjohtaja totesi. Meillä on kaksi vaihtoehtoa. voidaan toimia ripeästi tai vasta sitten kun on pakko. Kannattaa tietenkin toimia ripeästi. Siitä syntyy #kestävätyö

Kiitos Elina Moisio, Pia Björkbacka ja Ralf Sund hienon ja uraauurtavan seminaarin järjestämisestä!

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa