Kestävän kehityksen toimikunta: Tasa-arvoinen energiakäänne?

Leo Stranius - kestävän kehityksen toimikuntaKestävän kehityksen toimikunnalle jaettiin tiistaina 22.4.2014 kokouksessa kiinnostava keskustelupaperi Saksan energiakäänteen sosiaalisista vaikutuksista.

Raportin on kirjoittanut DIALOG BASIS –tutkijaverkoston projektipäällikkö Mikko Rissanen.

Energiakäänteellä (Energiewende) tarkoitetaan Saksan pyrkimystä rakentaa yhteiskuntansa uusiutuvan energian varaan.

Saksan tavoitteena on luopua ydinvoimasta vuoteen 2022 mennessä ja nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus sähköntuotannossa 80 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä.

Toistaiseksi energiakäänne on ollut merkittävä.

Vuodesta 2000 uusiutuvan energiatuotannon osuus on kasvanut Saksassa seitsemästä prosentista 24 prosenttiin. Ydinvoiman osuus on vuosina 2000-2013 laskenut 30 prosentista 15 prosenttiin ja kivihiilen osuus 25 prosentista 20 prosenttiin. Samaan aikaan uusiutuva energiatuotanto työllistää Saksassa yli 370 000 ihmistä.

Energiakäänteen taloudellisia vaikutuksia ovat olleet uudet työpaikat, jotka ovat vaikuttaneet monen kunnan ja kaupungin talouteen. Toisaalta sähkön hinta erityisesti kuluttajille on noussut.

Kansantaloudellisesti energiakäänne on tuonut joukon positiivisia vaikutuksia. Uuden energiainfrastruktuurin rakentamisen myötä syntyy uusia vientimahdollisuuksia samalla kun fossiilisten energialähteiden tuonnin ja subventoinnin kustannukset pienenevät. Toisaalta uusiutuvien energialähteiden syöttötariffit vaikuttavat sähkönhinnan nousun kautta ihmisten ostovoimaan.

Kokonaisuudessaan Mikko Rissasen mukaan energiakäänteen alkuvaiheessa vaikutukset kansantuloon ja työllisyyteen ovat olleet selvästi plusmerkkiset vaikka samaan aikaan muutoksen alkuvaiheessa myös investointikustannukset ovat suurimmillaan.

Mitä muita vaikutuksia Saksan energiakäänteellä on ollut? Ohessa vielä lista toimikunnalle esitettyjä huomioita:

Tasa-arvoinen energiakäänne

– Kunnat ja tavalliset saksalaiset hyötyneet taloudellisesti. Monet kunnat pyrkivät energiaomavaraisuuteen. Hyödyt edellyttävät kunnilta aktiivisuutta.
– Uusiutuva energia työllistää 370 000 ihmistä.
– Työvoimavaikutus positiivinen. Ei ole kasvattanut julkista sektoria, alueellisia voittajia ja häviäjiä. Pohjoiset ja itäiset alueet hyötyneet.
– Ei merkittäviä vaikutuksia tasa-arvoon, mutta kustannusten tasainen jakautuminen eri yhteiskuntaluokkien, toisaalta elinkeinoelämän ja kuluttajien välillä herättää keskustelua.
– Kasvanut sähkölasku, syöttötariffin rahoitus lisämaksulla. Kuormittaa pienituloisia. Energiaintensiivisellä teollisuudella vapauksia.
– Pelkoa uuden infrastruktuurin rakentamisesta johtuvista lähiympäristönmuutoksista – NIMBY. Vuoropuhelun tarpeeseen on herätty myöhään.
– Kritiikkiä on esitetty päästövähennysten hitaudesta.

Toivottavasti energiakäänne rantautuu pian myös Suomeen. Saksan mallia ei varmasti sellaisenaan kannata kopioida tänne meille, vaan pikemminkin hyödyntää mieluummin sen parhaimmat puolet.

Yksi kommentti artikkeliin ”Kestävän kehityksen toimikunta: Tasa-arvoinen energiakäänne?”

  1. Taitaa lopulta tuo uusiutuvienkin rakentaminen olla vain teollisuuden viemistä sinne missä sitä ei vielä ole ollut. Olisipa niin, että rakennettaisiin kyliä, tai paremminkin muunnettaisiin nykyisiä asuinalueita omavaraisiksi kyliksi omalla tuulimyllyllä tai monella pienellä, joista saisi sitten vain perustarpeisiin sähkön eikä talouden kasvattamiseen ja hömppään, kuten palvelinsaleihin ja sähköautoiluun. Saman toki ajaisi kehittynyt aurinkosähkökin. Halkometsää sitten tarpeeksi vieressä. Silloin voisi olla enemmän innoissaan uusiutuvistakin – nyt näen mielessäni vain valtavia tuulipuistoja ja joka paikkaan työntyviä sähkölinjoja. Nekin osana talouden kasvattamista, jotka pakottavat sitten omalta osaltaan rakentamaan lisää tuulipuistoja ja muuta. Ihan samassa resursseja syövässä kierteessä ollaan kuin fossiilistenkin kanssa. Jos on hiilen hankkiminen tuhoavaa puuhaa, niin ei ne metallitkaan tyhjästä tule aurinkopaneeleihin tai tuulimyllyihin. Toki polttoaineeton tuotanto on paljon terveellisempää ihmiselle käytön aikana, mutta haittaa noistakin on ihan tarpeeksi muulle elämälle.

    Olinkohan ainoa joka ei ollut kovin innoissaan tuosta uudesta jättitehtaasta? Syö aika paljon metsää ja hiilenkin sitoutumisaika lyhenee taas tuon käyttämän puun osalta. Samalla huomasin kuinka toivotonta olisi olla poliitikko, kun tuollaisen vastustaminen olisi heti välitön poliittinen itsemurha. Nähtävästi ne ovat oikeassa jotka sanovat, että mitään ei ole tehtävissä, kun tämä juna vain menee kiihtyvää vauhtia laput silmillään kun systeemissä ei ole mitään muuta suurta kannustinta kuin kasvu. Lopulta kasvu syö tulevaisuuden myös ihmiseltä, eikä vain muilta otuksilta. Liekö havupuillakaan sellaista tulevaisuutta ilmastonmuutoksen nopeutuessa, että niiden varaan kannattaa miljardibisnestä rakentaa.

    Toivoisi, että tuo sinun kohtuus olisi jotakin vähemmän kuin nyt, eikä ”kohtuullista kasvua”. Hiilineutraalisuus ei minusta riitä, mutta negatiivisuus ei näytä olevan pop missään asiassa. Onnellinen ja iloinen tuskin voi enää olla maailman mennessä tätä menoa pilalle ja päättäjien palvoessa vain kasvua ja rahaa. Näyttää olevan niin, että kun ihmiset syntyvät kaltereiden sisään, niin harva edes huomaa olevansa vangittuna.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa