Oheinen kirjoitukseni julkaistiin 12.4. Kaupunkifillariblogissa.
Hyötypyöräilen työmatkojen ja muiden menojen myötä keskimäärin noin 4000-5000 km ympäri vuoden.
Kaupungissa fillari on kaikkein tehokkain tapa liikkua paikasta toiseen. Varsinkin silloin kun lunta pyryttää ja muu liikenne on jumissa. Arkimatkojen lisäksi olen tehnyt lukuisia pidempiä pyöräretkiä Suomessa ja muualla Euroopassa.
Pyöräily on ympäristöystävällisyyden lisäksi myös terveellinen ja turvallinen tapa liikkua. Tunti liikuntaa päivässä kun antaa kaksi tuntia lisäenergiaa päivään. Illalla ei välttämättä tarvitse lähteä enää ylimääräiselle kävelylenkille ja aikaakin säästyy.
Ohessa kokemusteni pohjalta kolme politiikkasuositusta pyöräilyn edistämiseksi:
1. Pyöräkaistat. Erillisten pyöräväylien rakentaminen on turhaa ja kallista puuhaa. Tarvitaan vain maalia ja poliittista tahtoa, jolla pyöräkaistat saadaan eroteltua ajoteistä. Pyöräilijät olisi siis parempi sijoittaa autojen sekaan ajoradasta erotetulle erilliselle pyöräkaistalle. Näin on toimittu aika monessa eurooppalaisessa kaupungissa. Tämän jälkeen pyöräkaistat tulee pitää myös ajokunnossa ja huolehtia, että pyörätieverkosto on kattava ja sujuva.
2. Pyöräparkit ja pyörien kuljettaminen. Asuntoyhtiöt ja liikehuoneistot tulee velvoittaa varaamaan nykyistä suurempi tila rakennettua neliötä tai asuntoa kohti pyörien säilytykseen ja parkkeeraukseen. Pyörien kuljettaminen Suomen junissa on hankalaa tai mahdotonta ja myös kovin kallista. Esimerkiksi monin paikoin Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä pyörän saa ottaa lähes jokaiseen junaan, ja pyöriä varten on varattu hurjasti tilaa.
3. Maksuton polkupyörä. Mikäli jokaiselle kaupunkilaiselle ostettaisiin kunnollinen polkupyörä, lisääntyisi pyöräily huimasti. Esimerkiksi 500 000 uuden polkupyörän hankkiminen (500 e/kpl) olisi 250 miljoonan euron liikenneinvestointi. Ei kuulosta kovin pahalta jos sitä verrataan länsimetroon, keskustatunneliin tai pisara-rataan vaadittaviin summiin. Maksuttoman polkupyörän tarjoamisen voisi aloittaa vaikka lahjoittamalla pyörä jokaiselle uudelle kaupunkilaiselle.
Tärkeää olisi tietysti miettiä sitä, miten autoilijat saataisiin vaihtamaan kaksipyöräiseen. Tämä on mahdollista esimerkiksi alentamalla nopeusrajoituksia, ottamalla käyttöön ruuhkamaksut ja luomalla lisää autottomia alueita.
Sen sijaan talvipakkasilla voi olla turha kannustaa normaalisti autolla työmatkansa taittavaa pyörän selkään. Siksi alkanut kevät on pyöräilyn edistämisen etsikkoaikaa monessakin mielessä.
Mitä mieltä itse olet? Mikäli olisi tehokkain politiikkakeino edistää pyöräilyä Suomessa ja erityisesti Helsingissä?
Miksi pyrit eduskuntaan jos tarkoitus on korjata Helsingin liikenne, eikö kunnallispolitiikka olisi foorum jolla näitä asioita voisi ajaa tehokkaammin? Mikäli tavoite koko Suomi – Miksi pyöriä vain kaupunkilaisille? Jos vain kaupunkilaisille niin miksi kaikki kaupungit eivät mukana? Mikäli koko maalle, mistä budjetista varat 5,2 miljoonan pyörän hankintaan? Kannattaa myös huomioida, että useat valmistajat ovat valmiita tulemaan hinnassa vastaan 0,5-5,2 milj pyörän toimituksesta kilpaillessaan, 500€ on kova pyyntihinta karvalakkimallista.