Jari Kolehmainen: Mitä ilmastonmuutoksesta pitäisi opettaa lukiossa?

Vieraskynäblogissa Jari Kolehmainen

”Ilmastonmuutos johtuu siitä, että merirosvojen määrä maapallolla on vähentynyt.” Onneksi kukaan ei ole väittänyt tosissaan näin, vaikka diagrammina korrelaatio voidaan esittää. Sen sijaan yleinen virhekäsitys lukion aloittavilla on tämä: ”Ilmastonmuutoksen tärkein syy on otsonikato, jonka takia tulee enemmän uv-säteilyä.”

Lukiossa pitääkin aloittaa ilmastonmuutoksen opettaminen perusteista, mutta toisaalta pitää tarjota myös syvällinen tarkastelu. Lukiolaiset omaksuvat erittäin monimutkaisia asioita, jos ne selitetään selvästi. Tämä vaatii riittävästi aikaa.

Ilmastonmuutosta käsitellään eniten valinnaisilla kursseilla: biologian ympäristöekologiassa ja maantieteen hasardimaantieteessä. Kun lukion opetussuunnitelmien uudistaminen on taas aluillaan, olisi toivottavaa, että ilmastonmuutos mainittaisiin useammassa yhteydessä. Olisi myös hyvä keskittää johonkin, esimerkiksi pakolliselle luonnonmaantieteen kurssille, nykyistä laajempi osio ilmastonmuutoksesta. Aihe on pirstoutunut moniin osiin ilman selvän kokonaiskuvan antavaa pakettia.

Kestävän kehityksen aihekokonaisuuden osana ilmastonmuutosta tulisi opettaa kaikissa oppiaineissa. Sitä voi tarkastella myös kirjallisuuden ja elokuvien keinoin. Olen antanut opiskelijoilleni Risto Isomäen, Antti Tuomaisen ja Colin Beavanin kirjoja, joita on luettu kriittisestikin. Näitä kirjoja voisi tarjota myös äidinkielen ja kirjallisuuden lukudiplomiin.

Hyviä elokuvia ovat Venus-teoria, Katastrofin aineksia, Epämiellyttävä totuus, Age of stupid ja Sizzle – A global warming comedy. Ongelma on laillisten versioiden saatavuus. Joitakin olemme nähneet elokuvateatterissa tilausnäytöksinä, mutta useita ei saa katsottavaksi lainkaan. Olen tuloksetta toivonut niitä Koulukinon esityslistalle. Onkohan Luonto-Liitolla mahdollisuutta neuvotella asiasta?

Luonto-Liitto on ansiokkaasti kehittänyt Ilmari-ilmastonmuutoslähettiläiden toimintaa. Tässäkin ongelmana on saatavuus, sillä lähettiläitä ei ole joka alueella. Myös Globen uupuneet -teatteriesityksen taustalla Luonto-Liitto on vaikuttanut. Tätä esitystä suosittelen kaikille, kun se syksyllä jatkaa kiertuettaan.

Ilmasto-opetuksessa pitää sanoa, että ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on selvä tieteellinen fakta. Toisaalta pitää välttää varmuusloukku. Ilmastonmuutoksen etenemisen ennustaminen ja seuraukset eivät ole yhtä varmoja kuin sen fysikaalinen perusta. Tämä seurausten epävarmuuden hyväksyminen on usein opiskelijoille hyvin vaikeaa. Sitä joutuu pitkään perustelemaan ja havainnollistamaan esimerkein.

Epävarmuuden takia keskeinen osa opetusta on kiinnostuksen herättäminen ja jatkuvaan tietojen seuraamiseen sekä päivittämiseen opettaminen. Tärkeää on kannustaa omaa ajattelua, kunhan se pohjautuu faktoihin. Turhan epävarmuuden herättämistä selvistä faktoista pitää välttää. Pitäisi myös ymmärtää sään ja ilmaston ero. Yhden paikan tai yhden vuoden perusteella ei voi päätellä mitään maailmanlaajuisesta ilmastonmuutoksesta.

Otsonikadon ja ilmastonmuutoksen yhteyskin pitäisi löytää. Ilmastonmuutos lämmittää troposfääriä eli ilmakehän alaosaa, eikä lämpö pääse karkaamaan ylemmäksi stratosfääriin. Näin otsonikato stratosfäärissä kiihtyy, koska se tehostuu kylmässä. Jääkiteet nimittäin toimivat reaktiopintoina. Ilmastonmuutos siis lisää otsonikatoa, mutta otsonikato ei ole ilmastonmuutoksen syy. Sen sijaan merirosvoista en puhu ilmasto-opetuksessa mitään.

Jari Kolehmainen on Kouvolan Lyseon lukion ja Kouvolan iltalukion biologian ja maantieteen lehtori, joka kirjoittaa myös omaan blogiinsa ja Ilmastotietoon.


Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa