Hyvä ja kestävä elämä ei ole kovin monimutkaista

Kun puhutaan kestävästä elämästä, keskustelu siirtyy usein nopeasti poliittiseen päätöksentekoon, yritystoimintaan ja yksilön arjen valintoihin. Välillä siihen, mistä kaikesta meidän pitää luopua, miten paljon kaikki maksaa ja miten vaikeaa muutoksen tekeminen on. Silti kysymys voisi olla paljon yksinkertaisempi: millaista on hyvä elämä?

Kun katsoo tutkimusta ja ihmisten kokemuksia, hyvä elämä näyttää rakentuvan yllättävän samoista asioista kestävän elämän kanssa. Uni, ravinto, liikunta, läheiset ihmissuhteet ja tunne siitä, että tekee jotain merkityksellistä. Ei kovin dramaattista, mutta yllättävän vaikeaa toteuttaa. Ehkä kestävän elämän kysymys ei lopulta olekaan tekninen vaan inhimillinen.

Neljä askelta kestävään elämään

Keskusteluissa kestävästä elämästä törmää usein samaan ongelmaan: tiedämme paljon enemmän kuin teemme.

1. Tiedon ja toiminnan ristiriidan ylittäminen tekemisellä

Puhutaan kognitiivisesta dissonanssista. Tiedämme esimerkiksi, että liikkuminen kävellen tai pyörällä tekee hyvää, mutta kuljemme autolla lyhyitäkin matkoja. Tiedämme, että kulutus kuormittaa ympäristöä, mutta ostelemme silti yhä uusia turhakkeita. Ristiriita ei purkaudu pelkällä tiedolla. Se purkautuu tekemällä. Perinteisesti on ajateltu, että tieto johtaa arvoihin ja arvot tekoihin. Mitä jos se onkin toisinpäin? Alat arvostamaan asioita, joita teet ja näistä asioista haluat hankkia tietoa. Kädestä sydämeen ja sieltä aivoihin.

Kun vain pyöräilet, alat arvostamaan pyöräilyä ja tulet samalla hankkineeksi tietoa pyöräilyn hyvinvointivaikutuksista. Kun vain syöt kasvisruokaa, alat tykkäämään siitä ja hankkimaan tietoa sen terveysvaikutuksista. Kun vain lopetat ostelun, huomaat, että minimalismi säästää rahaa ja mahdollistaa merkityksellisen tekemisen. Laitat kognitiiviset vinoumat ja vahvistusharhat tekemään töitä puolestasi.

2. Olennaisuuksien tunnistaminen

Kestävyyskeskustelu jää usein yksityiskohtiin. Muovikassi vai paperikassi. Todellinen kysymys on kuitenkin usein mitä siellä kassissa on? Sama pätee ilmastokeskusteluun. Oman hiilijalanjäljen grammojen viilaaminen voi tuntua tärkeältä, mutta joskus suurempi vaikutus syntyy siitä, että vaikuttaa laajemmin työssä, yhteiskunnassa tai politiikassa.

3. Vastuunkanto

Kestävä elämä ei tarkoita, että yksi ihminen kantaa harteillaan koko maailman painon. Tai edes huolehtii yksin Kiinan päästöistä. Mutta se tarkoittaa sen ymmärtämistä, mihin juuri minä voin vaikuttaa? Tässä auttaa Rutger Bregmania mukaillen moraalinen kunnianhimo.

Ehkä vastuunkantoon kaivattaisiin sitä, että jokainen meistä tunnistaisi itsessään Bregmanin kuvaamaa yhdistelmää:

  • aktivistin idealismi
  • start-up-yrittäjän kunnianhimo
  • tieteilijän kriittisyys
  • munkin vaatimattomuus

4. Pitkän pelin pelaaminen

Ihmiset yliarvioivat usein muutoksen nopeuden lyhyellä aikavälillä ja aliarvioivat sen voiman pitkällä aikavälillä. Matematiikka näyttää tämän hyvin.

  • Jos mitään muutosta ei tapahdu vuoden aikana:
    • 1,00^365 = 1
  • Mutta jos jokainen päivä on yhden prosentin parempi:
    • 1,01^365 ≈ 37
  • Kahden prosentin parannus päivässä:
    • 1,02^365 ≈ 1377

Pienet johdonmukaiset muutokset muuttavat lopulta kaiken. Luonnossa tämä on normaalia. Ajatellaan vaikka evoluutiota. Ajatellaan lehtimuurahaisten maanviljelystaitoja tai karhukaisen kykyä selviytyä erilaisissa olosuhteissa. Elämä rakentuu hitaista, pitkäjänteisistä prosesseista. Miljoonista vuosista.

Joskus kestävän elämän voi tiivistää myös hyvin arkisiin valintoihin. 

Lopuksi vielä viisi yksinkertaista askelta hyvään elämään

  1. Käytä aikasi oikein.Tee asioita, jotka ovat oikeasti merkityksellisiä.
  2. Syö kasvisruokaa.Hyvää terveydelle, ympäristölle ja eläimille.
  3. Liiku kävellen tai pyörällä.Hyödyttää kehoa, mieltä ja usein myös kukkaroa.
  4. Ole minimalisti.Vähemmän tavaraa tarkoittaa usein enemmän aikaa ja rahaa.
  5. Vaikuta lahjoittamalla.Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Joskus tehokkain tapa toimia on tukea (ajallisesti tai rahallisesti) niitä, jotka tekevät muutosta työkseen.

Voisiko hyvä elämä ja kestävä elämä olla tosiaan ihan sama asia? Kestävä elämä esitetään joskus luopumisena. Oikeasti se on jotain ihan muuta. Kestävä elämä on yksinkertaisesti hyvää elämä.

Tällöin kestävyyden ongelma ei ole se, että hyvä elämä olisi vaikea saavuttaa. Ongelma on se, että olemme unohtaneet, mitä hyvä elämä oikeastaan on.

PS. Tämä kirjoitus sai inspiraation siitä kun kävin hyvän tulevaisuuden aamukahveilla keskustelemassa aiheesta ”Millaista on kestävä elämä?” Yhdessä Arto O Salosen ja Sari Laineen kanssa. Keskustelun tallenne on katsottavissa/kuunnteltavissa täällä: 

https://www.youtube-nocookie.com/embed/HvKCTG0mggE?rel=0&autoplay=0&showinfo=0&enablejsapi=0

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa