Kirjoitin Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliiton Hidas vanhemmuus -kampanjan sivuille hitaasta vanhemmuudesta.
Hidas vanhemmuus on ympäristöystävällistä
Luonto-Liiton pääsihteerinä istun vuodessa sadoissa kokouksissa, käyn puhumassa lukemattomissa seminaareissa ja tilaisuuksissa sekä annan viikoittain haastatteluja tiedotusvälineille samalla kun yritän selvitä päivittäin tulevista sadoista sähköposteista ja muista yhteydenotoista.
Töiden lisäksi kirjoittelen lähes päivittäin blogia, käyn juoksemassa ja pyöräilen. Puolisoni on vanhempainvapaan aikana viimeistellyt väitöskirjansa sekä kirjoittanut useita artikkeleita ja selvityksiä.
Välillä tuntuu siltä, että oma arkemme on kaikkea muuta kuin hidasta. Varsinkin kun arjen keskellä vipeltää reilun vuoden ikäinen lapsi. Kaiken kiireen keskellä koen, että on kuitenkin mahdollista yhdistää sekä ympäristöystävällisyys että hidas, läsnä oleva ja lapsen kanssa vuorovaikutteinen vanhemmuus.
Töiden ja muun arjen lomassa olen pitänyt ekologisesta vanhemmuudesta yli vuoden ajan Ekoisi-blogia. Käytännössä ekovanhemmuus tarkoittaa sitä, että pyrimme omassa arjessamme minimoimaan luonnonvarojen kulutuksen. Emme ole hankkineet lapsen myötä lisää turhia asuinneliöitä. Liikumme polkupyörällä tai joukkoliikennettä hyödyntäen, koska emme omista autoa. Olemme ruokavalioltamme vegaaneja, koska kasvisruoka on terveellistä, ympäristöystävällistä ja kunnioittaa eläinten oikeuksia. Käytämme vain kestovaippoja ja useimmiten lapsi saa olla myös kokonaan ilman vaippaa.
Ekovanhemmuuteen kuuluu mielestäni olennaisena osana myös se, että tavaroiden sijaan pyrimme ympäröimään lapsemme läheisyydellä ja läsnäololla. Jouluisin emme hukuta lasta lahjoihin vaan lomailemme kotona ja lähiympäristössä kiireettömästi ilman sen kummempia järjestelyitä. Ekovanhemmuus on samalla hidasta vanhemmuutta.
Meidän ekoarjessa yritämme toteuttaa hidasta vanhemmuutta siis esimerkiksi seuraavasti:
– Tavaroiden sijaan annamme lapselle aikaa
– Kaikkiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin ei ole pakko mennä (esim. vauvauinnit ja -jumpat, musiikkikerhot)
– Tuemme lasta siinä, mitä hän haluaa tehdä eli tekeminen tapahtuu lapsentahtisesti
– Lomailemme kotona tai harrastamme rauhallista lähimatkailua
Myös yhteiskunnan kannattaa tukea hidasta vanhemmuutta. Käytännössä tämä voisi tapahtua esimerkiksi suosimalla palkankorotusten sijaan työajan lyhentämistä, ottamalla käyttöön perustulo tai kehittämällä vaikka vanhempainvapaita.
On lopulta kaikkien etu, että ihmiset voivat vapautua kiireestä ja talouskasvupakosta, tehdä mielekkäitä asioita ja olla läheistensä kanssa läsnä.
Leo Stranius
Kirjoittaja on Luonto-Liiton pääsihteeri ja isä, joka kirjoittaa aktiivisesti ympäristöasioista ja vanhemmuudesta osoitteessa www.leostranius.fi
Luonto-Liitto on vuonna 1943 perustettu lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteenamme on yhteiskunta, jossa arvostetaan luonnon moninaisuutta ja sen itseisarvoa. Lisätietoja: www.luontoliitto.fi
