Heikki Hiilamo: Kaikki (paitsi köyhät) samassa veneessä

Heikki HiilamoVieraskynä blogissa professori Heikki Hiilamo kirjoittaa perustulosta.

Heikki Hiilamo: Kaikki (paitsi köyhät) samassa veneessä

SAK julkaisi helmikuussa omien asiantuntijoidensa kirjoituksiin perusturvan katsauksen suomalaiseen hyvinvointipolitiikkaan otsikolla Kaikki samassa veneessä.

Muutoin asiallisesti argumentoivassa ja huolellisesti perustellussa kokoelmassa yksi artikkeli — ekonomisti Ilkka Kaukorannan kirjoitus perustulosta — poikkeaa tyyliltään muista.

Perustulo on Kaukorannan mukaan ”sumuverho, epämääräinen sana, jonka taakse voi piilottaa melkein mitä tahansa”. Perustulon kannattajia hän kutsuu ”taivaanrannan maalareiksi” ja ”hyödyttömien himmeleiden rakentajiksi”.

Kaukoranta väittää hämmästyttävästi, että ”millään perustulomallilla ei voitaisi ohjata ihmisten käyttäytymistä”. Kaukoranta vastustaa perustuloa myös siitä syystä, että perustulon jälkeen köyhimpiä työttömiä eli työttömän perusturvan saajia ei voitaisi enää kepittää yhtä rankasti sanktioilla.

Kaukoranta on tunnettu perustulon kriitikko. Hänen kantansa on, että perustulomalleja on monia, mutta kaikkia niitä yhdistää sama piirre eli se, että ne ovat kelvottomia. Toisin sanoen Kaukoranta ei ole kiinnostunut keskustelemaan millään tasolla perustulosta ratkaisuna esimerkiksi köyhyysongelmaan ja toimeentulotukikierteeseen.

Perustulo ei ole täydellinen eikä valmis malli sosiaaliturvan ongelmiin. Se on kuitenkin tutkittu ja kokeiltu sosiaalinen innovaatio, jonka ansiot ja mahdollisuudet tunnustetaan yhä laajemmin myös suomalaisessa politiikassa. Sitä tarvitaan yhtenä ratkaisuna ennen muuta köyhyyteen ja syrjäytymiseen.

Kriittinen keskustelu perustulosta on tervetullutta, eikä melko kokemattoman asiantuntijan asenteelliseen kirjoitukseen olisi syytä puuttua, jos SAK ei olisi kelpuuttanut sitä järjestön vaalitavoitteita esittelevään kirjaan. Kaukorannan ajatusten voi tulkita edustavan laajemminkin SAK:n virallista kantaa.

Olisi kiinnostava tietää, mitä SAK:n jäsenet tai laajemmin liiton ammateissa työskentelevät tai niihin opiskelevat ihmiset ajattelevat perustulosta. Uskon, että he eivät ainakaan suhtaudu siihen yhtä torjuvasti ja pilkallisesti kuin Kaukoranta. Monilla on perusteltu syy luottaa siihen, että perustulo parantaisi myös heidän asemaansa.

Heikki Hiilamo
Heikki Hiilamo on sosiaalipolitiikan professori Helsingin yliopistossa.

3 kommenttia artikkeliin ”Heikki Hiilamo: Kaikki (paitsi köyhät) samassa veneessä”

  1. Jopas Heikki kirjoitit oudosti. Onko mielestäsi hyvää keskustelukulttuuria teilata toisen teksti ”melko kokemattoman asiantuntijan” kirjoitukseksi? Olen kuitenkin tehnyt sosiaalipolitiikkaa 4,5 vuotta kokopäivätyönä. Kuinka pitkä kokemus mielestäsi tarvitaan jotta professori ei nollaa ”melko kokemattomaksi”?

    Kirjoitit myös että en ole ”kiinnostunut keskustelemaan millään tasolla perustulosta ratkaisuna esimerkiksi köyhyysongelmaan ja toimeentulotukikierteeseen”. Mihin perustat tämän? Olenko esimerkiksi kieltäytynyt joskus keskustelemasta perustulosta? Nopean muistelun perusteella olen keskustellut perustulosta Ylen Puheen Päivässä Lasse Männistön kanssa, Ylen Mikä maksaa -ohjelmassa sinun kanssasi, Ylen suoran linjan nettijatkoilla, Yle Silminnäkijä -ohjelmassa, OSY:n paneelissa Uudella ylioppilastalolla, SONK:in paneelissa, Kallion vasemmistoliiton paneelissa Cafe Maskotissa, BIEN Finlandin webinaarissa ja demariosasto YPSYn kokouksessa (pahoittelut niille paneelinjärjestäjille joiden tilaisuutta en tähän listaan muistanut). Kaikissa näissä keskusteluissa olen tuonut esiin, että perustulo ei estä toimeentulotukiriippuvuutta. Esimerkiksi vihreiden mallissa toimeentulotuki (ja asumistuki) säilyy, koska pieni perustulo ei tietysti yksinään riitä estämään köyhyyttä. Ei pieni perustulo nosta yksinhuoltajaperhettä köyhyydestä tai tee toimeentulotukea tarpeettomaksi.

    Minulle jäi meidän edellisen keskustelun jäljiltä edelleen vähän epäselväksi minkä sortin perustuloa oikeastaan kannatat. Keskustelussamme sanoit että esitetyt perustulomallit ovat ”aika epärealistisia” tai utopistisia, eikä niissä ole otettu huomioon kotiäitien tilannetta eikä nuorten tilannetta, eikä pohdittu miten sanktiot olisivat mukana. Myöhemmin twiittasit: ”En voi ymmärtää niitä jotka esittävät perustuloa joka nostaisi lasten kotihoidon tukea 50% ja ulottaisi sen kaikille alle kouluikäisille.”

    Tuntuu että me ajatellaan monelta osin samalla tavalla, mutta meidän määritelmä perustulosta on vain erilainen. Sinä ilmeisesti kannatat sellaista perustuloa jota minä en perustuloksi tunnista. Mielestäni etuus joka rajataan pois nuorilta tai kotiäideiltä on syyperusteinen etuus, eikä enää voi puhua perustulosta jonka määrittävä piirre on että sitä makestaan ehdoitta.

    Oikein mielelläni jatkan keskustelua kanssasi perustulosta ja sen mahdollisista vaikutuksista. Toivon että suostut keskustelemaan vaikka olenkin ”melko kokematon”. Juuri nyt kuitenkin vietän isyys- ja vanhempainvapaata, mutta sopisiko sinulle syksyllä? Voisimme keskustella perustulosta syvällisemmin, vaikkapa ilman toimittajaa ja aikataulurajoitetta niin saadaan asiaan joku selvyys.

  2. Tähän suomalaisten ”asiantuntijatahojen ” keskeiseen nimittelyyn ja väittelyyn uskallan tuoda esiin muutamia tavallisen kansalaisen huomioita puheenaiheena olevasta perustulosta.
    Eivät suomalaiset ole keksineet perustuloideaa.Se ei olisi kuin Suomen osalta ” sosiaalinen innovaatio”, koska tämänkaltainen valtion harjoittama avustusmuoto on jo käytännössä muualla.

    EU-maassa Ranskassa oli ollut jo kauan käytössä RMI ( Revenu Minimum d’Insertion ) eli yhteiskuntaelämään sopeuttava vähimmäistulo. Sen oltua lopulta melkolailla tehoton köyhyyden ja syrjäytymisen torjumisessa, sekä osaltaan jarruttava tekijä muun toimeentulon etsimisessä, tilalle otettiin jokin aika sitten käyttöön RSA ( Revenu de Solidarité Active) eli aktiivinen solidaarisuustulo.Tällä turvataan tuloja vailla oleville ja vähätuloisille vaihteleva vähimmäistulo perheen koostumuksen mukaan. RSA myönnetään vähintään 25 vuotta täyttäneille ja 18-24 vuotiaille yksinhuoltajille, joilla on todistettavasti tietty työaktiivisuus. RSA:n myöntämiseen ja ylläpitämiseen vaikuttaa avustettavan oma käyttäytyminen,ja sääntöjä rikkoville on olemassa sanktiot.RSA:n myöntämistä valvotaan tehokkaammin kuin aikoinaan RMI:n saamista.Pakotteisiin kuuluu työikäisille mm.työn etsintä.Sosiaaliviranomaisten on huolehdittava samalla avustuksen saajan sosiaalisesta seuraamisesta ja ammattiohjauksesta.
    RSA:n pyyhkii lainsäädännöstä pois useita aikaisempia päällekkäisiä avustusmuotoja sisällyttäen ne itseensä.Se ei kuitenkaan ole poistanut kaikkia muita sosiaaliavustuksia.RSA ei ole myöskään käytännössä poistanut koÿhyyden ja syrjäytymisen lisääntymistä huolimatta odotuksista! Sen ulkopuolelle jäävät vielä monet vähätuloiset.RSA tullee olemaan voimassa niin kauan kuin sen katsotaan jotenkin tuovan helpotusta toimeentulo-ongelmaan.Käsitykseni mukaan näin kun pyritään vain vaikuttamaan harjoitetun talous-ym.politiikan seurauksiin yrittämättä poistaa pohjimmaisia köyhyyden perussyitä.

    Kait tarkasti määritelty perustulo olisi silti Suomessa tarpeen. Jo vaikka siksi, että paljon parjattu EU-komissio on tänä vuonna antanut Suomelle huomautuksen sen kansalaisten heikosta sosiaaliturvasta, joka on EU-alueen alhaisimpia! Kummallista nk.hyvinvointivaltiossa….

  3. Valtion virallista tietoa perustulosta heikoimmassa asemassa oleville Ranskassa voi saada tästä: Service Public.fr , RSA. Siinä on luettavissa mm. myöntämisperusteet, sanktiot sekä avustusten määrät.

Kommentointi on suljettu.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa