Huhtikuun lopussa Emmaus Helsinki juhli 50-vuotista taivaltaan. Paljon onnea Emmaus!
Juhlavuoden kunniaksi julkaistiin kirja ”työtä tukea toivoa” (pdf). Emmaus on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansainvälinen liike, jonka tehtävänä on auttaa kärsiviä ja siten edistää oikeudenmukaisuutta ja rauhaa.
Useimmille Emmaus taitaa olla tuttu kirpputoreistaan. Itse käytän ahkerasti Vallilassa sijaitsevan kirpputorin ompelupalveluita saadakseni korjattua rikkimenneitä vaatteita. Lisäksi olen ollut aikanaan tutustumassa Jokioisissa sijaitsevaan lajittelukeskukseen ja sen toimintaan.
Emmaus viittaa palestiinalaiseen kylään, jossa toivonsa menettäneet löysivät uudelleen toivon. Toivo on hyvä lähtökohta myös siirryttäessä kohti ympäristöystävällistä elämäntapaa.
Ilmassa on paljon toivoa. Joulukuussa 2015 Pariisissa saatiin aikaiseksi historiallinen ilmastosopimus. Samaan aikaan uusiutuvien energialähteiden vallankumous on edennyt pisteeseen, jossa monet valtiot ovat luopumassa fossiilisista polttoaineista, ja suursijoittajat vetäytyvät ilmastolle haitallisesta toiminnasta.
Vuoden 2015 syksyn hyviä uutisia on myös olleet se, että YK sai sovittua uudet kunnianhimoiset kestävän kehityksen tavoitteet, Yhdysvallat luopui 1900 kilometrin mittaisen öljyputken rakentamisesta Kanadan hiekkaöljykentiltä Yhdysvaltain öljyjalostamoihin ympäristösyistä johtuen, arktinen öljynporaus ei kannata ja Helsingissä Hanasaaren hiilivoimala suljetaan 2020-luvun alkupuoliskolla.
Alla juhlakirjaan kirjoittamani lyhyt artikkeli kokonaisuudessaan.
***
Ympäristöystävällinen elämäntapa antaa toivoa
Tämä tiedetään: Toimintatapamme on kestämättömällä pohjalla. Luonnon monimuotoisuus heikkenee ennennäkemätöntä vauhtia ja ilmastokriisi uhkaa miljardeja ihmisiä. Kulutamme luonnonvaroja paljon enemmän kuin mitä tulevat sukupolvet voivat koskaan kestävästi tehdä.
Esimerkiksi maailman ylikulutuspäivää vietettiin vuonna 2015 jo elokuussa (13.8.2015). Tuolloin ihmiskunta oli kuluttanut loppuun vuonna 2015 maapallon tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Loppuvuosi elettiin velaksi – syötiin kallisarvoista pääomaa.
Isojen ympäristöhaasteiden edessä on helppo vaipua epätoivoon. Toivottomuus on kuitenkin moraalitonta. Emmaus viittaa palestiinalaiseen kylään, jossa toivonsa menettäneet löysivät uudelleen toivon. Toivo on hyvä lähtökohta myös siirryttäessä kohti ympäristöystävällistä elämäntapaa.
Yksilön näkökulmasta suurin ympäristövaikutus syntyy asumisesta, liikkumisesta ja ruokavalinnoista. Käytännössä siis arjen jokapäiväisistä asioista, vaikka käsityksemme ”normaalista” kulutuksesta ovatkin muuttuneet nopeasti viime vuosikymmenten aikana.
Asumisessa kyse on siitä, kuinka paljon kuutioita on lämmitettävänä ja miten paljon sähköä kuluu. Liikkumisen ekovalintoja voi tehdä niin, että yksityisautoilun sijaan pyöräilee ja käyttää joukkoliikennettä. Ruokailussa kannattaa suosia mahdollisimman paljon kauden mukaista luomukasvisruokaa.
Ympäristöystävällinen elämäntapa tukee myös hyvinvoinnin lisääntymistä. Usein ekologiset valinnat, esimerkiksi liikkumisen ja ruokavalintojen suhteen, ovat myös terveellisiä. Tai energiansäästö asumisessa on myös taloudellisesti kannattavaa.
Toisaalta yksilön valinnat eivät riitä. Olen itse tehnyt kaikki isot mutta kuitenkin suhteellisen helpot valinnat arkeni muuttamiseksi ympäristöystävälliseksi. Asun suhteellisen tiiviisti, kun nelihenkisellä perheelläni on käytössä yhteensä 60 neliötä. Kuljen matkani pääkaupunkiseudulla ympäri vuoden polkupyörällä. Pidemmillä matkoilla käytän junaa tai bussia. Lomalentoja en harrasta. Noudatan vegaaniruokavaliota ja suosin luomua.
Oma hiilijalanjälkeni on noin kolme tonnia, kun se on suomalaisilla keskimäärin yli kolme kertaa suurempi, noin kymmenen tonnia. Kestävä taso olisi kuitenkin jossain tonnin tuntumassa. Sen verran jokainen ihminen maailmassa saisi päästää, jotta ilmastonmuutos pysyisi siedettävällä tasolla..
Ympäristöystävällinen elämäntapa ei ole mahdollista niin kauan kuin yhteiskunnalliset rakenteet eivät tue arjen ympäristövalintoja tarpeeksi.
Kaikkein vaikuttavinta arjen ympäristöpolitiikkaa onkin vaikuttaminen yhteiskunnan rakenteisiin. Niin, että poliittisen päätöksenteon ja yritysten investointien myötä ympäristöystävällisestä elämäntavasta tulee helppoa, halpaa ja huomaamatonta. Niin, että jokainen meistä tulee tehneeksi sitä automaattisesti.
Käytännössä tarvitaan luonnonvarojen käyttö- ja päästökiintiöitä. Taloudelliset ohjauskeinot, kuten verot, maksut ja tuet tulee saada tukemaan ympäristöystävällisiä valintoja. Sama koskee erilaisia kauppajärjestelmiä ja –sopimuksia. Hyvinvointia ekologisissa rajoissa voidaan turvata oikeudenmukaisemmin myös jakamalla vaurautta tasaisemmin. Tämä voi onnistua esimerkiksi ottamalla käyttöön perustulo, jakamalla töitä tasaisemmin ja lisäämällä verotuksen progressiota erityisesti ympäristö- ja kulutusveroissa.
Ruohonjuuritasolla tarvitaan erilaisia inspiroivia kokeiluja. Kuntien edelläkävijyys ja julkisten hankintojen viherryttäminen ovat avainasemassa. Yhteisöjen hankkeista on paljon opittavaa oli kysymys sitten kaupunkiviljelystä, aikapankeista tai jakamistalouden edistämisestä, kuten lainaamisesta, yhteisomistamisesta, vaihtopiireistä ja kirpputoreista. Muutos ei ole mahdollinen ilman aktiivisia kansalaisia ja ruohonjuuritason järjestöjä, kuten Emmausta.
* * *
Suomalainen Kohtuus Vaarassa –liike on julkaissut 10 kohtuuden vaatimusta, jotka ovat hyvä pohja ympäristöystävälliselle elämäntavalle:
1. Elämäntavan syvällinen muutos on välttämätön. Pelkkä teknologia ei pelasta.
2. Tarvitaan yhteisiä sitovia rajoituksia kulutukseen. Tulevien sukupolvien pöydästä syöminen on lopetettava.
3. Energian käytön vähentäminen on ainoa mahdollisuus vastata riittävän nopeasti ilmastokriisin haasteeseen. Kulutusta on supistettava oikeudenmukaisesti ja hallitusti.
4. Ydinenergian ja uraanikaivosten tilalle kotimainen, hajautettu ja uusiutuvaenergiantuotanto.
5. Mainontaa on rajoitettava. Se luo keinotekoisia tarpeita.
6. Paikallisen tiedon tuhoaminen on lopetettava. Kokemusperäistä viisautta tarvitaan ekologisesti kriisiytyvässä maailmassa.
7. Luonnonvarojen kuluttamista on verotettava progressiivisesti.
8. Asevarustelu on lopetettava. Se vie ihmiskunnalta voimavarat ilmastokriisin torjunnasta.
9. Rajallisella maapallolla on luovuttava tavoittelemasta jatkuvaa kasvua.
10. Kohtuus arvoonsa. Se on vapautta kulutusriippuvuuksista.
* * *
Ilmassa on paljon toivoa. Joulukuussa 2015 Pariisissa saatiin aikaiseksi historiallinen ilmastosopimus. Universaalissa sovussa ovat nyt mukana käytännössä lähes kaikki maat. Pelkästään se, että ilmaston lämpeneminen pyritään pitämään 1,5 asteen tuntumassa on jo valtava muutos aiempaan kansainväliseen yhteisymmärrykseen, jossa tavoitteena on ollut lämpenemisen rajoittaminen kahteen asteeseen.
Tämän lisäksi maiden päästövähennyslupauksia on tarkoitus tarkastella viiden vuoden välein. Ensimmäisen kerran jo vuonna 2018. Tavoitteena on tiputtaa päästöt nollaan vuoden 2050 jälkeen. Lisäksi teollisuusmaat lupaavat vähintään 100 miljardin dollarin vuosittaisen ilmastorahoituksen kehitysmaille vuodesta 2020 alkaen.
Pariisin ilmastosopimuksen lisäksi tapahtuu paljon muutakin. Esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden vallankumous on edennyt pisteeseen, jossa monet valtiot ovat luopumassa fossiilisista polttoaineista, ja suursijoittajat vetäytyvät ilmastolle haitallisesta toiminnasta. Energia-alan analyytikot kirjoittavat, että puoli-ilmainen aurinkoenergia saattaa pian syrjäyttää fossiiliset energiamuodot pelkästään taloudellisten rationaliteettien takia.
Vuoden 2015 syksyn hyviä uutisia on myös olleet se, että YK sai sovittua uudet kunnianhimoiset kestävän kehityksen tavoitteet, Yhdysvallat luopui 1900 kilometrin mittaisen öljyputken rakentamisesta Kanadan hiekkaöljykentiltä Yhdysvaltain öljyjalostamoihin ympäristösyistä johtuen, arktinen öljynporaus ei kannata ja Helsingissä Hanasaaren hiilivoimala suljetaan 2020-luvun alkupuoliskolla.
Tämä kaikki antaa toivoa. Tulevaisuus on synkkä, jos lakkaamme uskomasta ja toimimasta niin, että asiat voivat kääntyä myös parhain päin. Juuri siksi toivottomuuteen heittäytyminen on moraalitonta. Kuten antropologi Margared Mead on todennut.: ”Ei kannata koskaan epäillä, etteikö pieni joukko ajattelevia, omistautuneita kansalaisia voisi muuttaa maailmaa – itse asiassa, sellaiset ovat ainoita, jotka koskaan ovat saaneet muutosta aikaan.”
Leo Stranius on Suomen luonnonsuojeluliiton vs. toiminnanjohtaja ja helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu sekä yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista kansalaistoimijoista. Koulutukseltaan Stranius on hallintotieteiden maisteri. Hänen palkittu ympäristöbloginsa löytyy osoitteesta www.leostranius.fi
Minkä syiden takia Suomen karhuja pitää tappaa ?
Kenties ”steriilin ja tyhjän ” luonnon kannattajille niistäkin on jo tullut ”häirikköjä” , kuten susista, joista pitää päästä eroon millä konstilla tahansa ? Ainakin niiden määrän kasvun voi olettaa johtavan suomalaisten järjenvastaiseen karhuhysteriaan , kuten on käynyt susien määrän kasvun takia, joka on johtanut susihysteriaan.
.
Kuinka monta karhujen tappolupaa on sinulle Leo ja Suomen Luonnonsuojeluliitolle sopiva määrä, jottei tulisi tapettua niitä ” liikaa” ? Mihin verrattuna niitä on liikaa…?
Mikä ihmeen luonnonsuojelua tehtävänään pitävä liitto on sellainen, joka hyväksyy jatkuvan Suomen luonnossa vielä elävien villieläinten tarpeettoman tuhoamisen milloin mihinkin tekosyyhyn perustuen ?
Tämä kommentti meni väärään paikkaan. Sen pitää olla edelläolevan kuovista ja karhusta puhuvan blogitekstin kommenttina.