Elina Alasentie: Kumpi hallitsee, sähköposti vai sinä?

SONY DSCVieraskynäblogissa työtapavalmentaja ja professional organizer Elina Alasentie

Kumpi hallitsee, sähköposti vai sinä?

Sähköpostilla on meihin kummallisia vaikutuksia. Toimisitko paperipostisi kanssa kuten ehkä toimit sähköpostisi kanssa:

Haet postit pihan laidalta postilaatikolta, kävelet kotiin, avaat postit ja luet ne. Laitat kirjeet takaisin kuoriin, osan jopa liimaat takaisin kiinni, jotta ne näyttäisivät lukemattomilta. Viet kirjeet takaisin postilaatikkoon. Seuraavana päivänä haet uudet sekä samat vanhat kirjeet jälleen postilaatikosta, viet ne kotiisi, avaat ne jne. Toistat tätä monta päivää.

Postien avaamisen ja sulkemisen välissä kirjoitat asiakirjoja, nimeät ne pikaisesti esim. hallituksen kokous_elok_13.doc, budjetti.xls, seminaariesitys.ppt ja tallennat niitä joihinkin lukuisista projektikansioista. Kun muutaman viikon päästä olet menossa seminaariin, et enää muista, mikä kahdestakymmenestä seminaariesitys-sanan sisältävästä tiedostosta olikaan juuri se oikea.

Lähes poikkeuksetta toimistotyötä tekevien suurin murheen aihe kiireestä ja kaaoksesta puhuttaessa on sähköposti. Myös tiedostojen etsimiseen voi kulua näppäristä hakutoiminnoista huolimatta kymmeniä minuutteja päivässä. Miten ihmeessä näin pääsi käymään mahtaville keksinnöille, joiden tarkoitus alun perin oli helpottaa työntekoa?

Ehkä emme vain koskaan tulleet ajatelleeksi sähköpostin mahdollisuuksia ja siinä piileviä vaaroja, vaan olemme vain ajautuneet meilivirran vietävänä. Emme myöskään ajatelleet, kuinka paljon tulisimme tallentamaan tiedostoja.

Onneksi sähköpostin ja tiedostokaaoksen voi suhteellisen helposti palauttaa takaisin isännästä rengiksi, sinun tarvitsee vain pysähtyä hetkeksi miettimään ja tehdä muutama toimenpide.

Aloita päättämällä itse, milloin luet sähköpostisi. Hillitse itsesi, äläkä vilkuile tai avaa meilejä jatkuvasti, etenkin jos tiedät että et voi niille juuri sillä hetkellä mitään tehdä. Suurin ajanhukka tulee sekä siitä, että palaamme samoihin viesteihin yhä uudestaan tekemättä niille kuitenkaan mitään että siitä, kun annamme saapuneiden viestien keskeyttää ajatuksemme ja työntekomme.

Mielialasi ja tehokkuutesi kasvavat reippaasti, kun käsittelet sähköpostia kuten paperipostiakin tulisi käsitellä. Avaa posti, kun sinulla on aikaa lukea se ja jopa tehdä sille jotain, lue se ja tee jokin seuraavista:

1. Heitä roskikseen eli deletoi
2. Delegoi
3. Reagoi, etenkin jos aikaa kuluu alle kaksi minuuttia
4. Siirrä se sopivaan kansioon odottamaan, että sinulla on mahdollisuus tehdä viestin vaatimat toimenpiteet

Inboxia ei kannata käyttää muistilistana, sillä silloin päädymme lukemaan eri syistä säilyttämiämme viestejä uudestaan ja uudestaan. Kun luot erilaiset kansiot, esim. @hoidettavat @odottavat, @mietittävät ja @luettavat voit sopivan hetken tullen käydä viestejä läpi, ilman että muut viestit häiritsevät keskittymistäsi.

Jos saapuneiden kansiosi on täysi, voit aloittaa tyhjältä pöydältä uudella systeemillä, kun siirrät kaikki vanhat viestit vaikkapa kansioon Vanhat saapuneet, josta tarvittaessa löydät etsimäsi.

Ja kun vielä teet päivän tärkeimmän työsi ennen sähköpostiohjelman avaamista, saatat yllättyä omista aikaansaannoksistasi positiivisesti!

Tiedostojen kanssa vältät suon, kun noudatat seuraavia neuvoja:

1. Säilytä asiakirjasta vain yksi (yleensä viimeisin) versio
2. Varmuuskopioi tiedostosi
3. Nimeä tiedostot kuvailevasti ja riittävän kattavasti
4. Luo kansiorakenne, joka auttaa työnteossa. Tiedostokansiotkin voi nimetä muutoin kuin projektien mukaan, vaikkapa: Muokattavat, valmiit, hoidettavat, luettavat, arkisto (jossa alakansioina projektit) jne.

Lisää vinkkejä sähköpostin, tiedostojen ja ajankäytön sekä työpisteen hallintaan kirjassa Askel edelle kiirettä ja kaaosta.

Elina Alasentie
Elina Alasentie on työtapavalmentaja ja professional organizer

Yksi kommentti artikkeliin ”Elina Alasentie: Kumpi hallitsee, sähköposti vai sinä?”

  1. Pyyntäisin hintatietoja Alasentien luennosta kaaos kuriin. Entä minkähintainen olisi work-shop, miten siinä toimitaan.

    terv. Rannikkolaivasto Turku M. Kaukonen

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa