Minulla oli ilo kuunnella Animalin 60-vuotisjuhlawebinaaria Eläinten oikeudet 2020-luvulla. Paljon onnea 60-vuotias Animalia!
Tällä viikolla julkaistiin myös Eläinoikeusraportti. Raportin yhteydessä selvitettiin suomalaisten asenteita eläinten oikeuksia, eläinkokeita, eläintuotannon tukemista ja lihansyöntiä kohtaan. Gallupin tulokset tukevat aiempia kyselyitä: suomalaiset haluavat eläimille parempaa.
Esimerkiksi 74 % suomalaisista haluaa eläinten itseisarvon kirjattavaksi lakiin. Vastaavasti 85 % suomalaisista on osin tai täysin sitä mieltä, että eläinten tulee saada toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan.
Omat muistoni Animaliasta juontaa juurensa vuosikymmenten taakse:
”Voisitko sinä elää ilman turkkia? Minä en.”
Yllä olevaan sitaattiin tiivistyy yhteiskunnallinen herätykseni. Istuin Ressun yläasteella äidinkielen tunnilla. Olin ehkä 14-vuotias. Katselin ympärilleni, en jaksanut kuunnella opetusta. Äidinkielen luokan seinällä oli ilmoitustaulu. Siihen oli kiinnitetty turkistarhausta vastustava juliste, jossa söpö kettu totesi: ”Voisitko sinä elää ilman turkkia? Minä en.” Kyse oli Animalian kampanjasta.
Enemmän kiinnostuin eläinten oikeuksista kuitenkin vasta vuoden 1995 turkistarhaiskujen myötä. Osallistuin vuonna 1999 Nuori Vihreä Vaikuttaja -kurssille, jolla oli puhumassa Animalian silloinen toiminnanjohtaja Hanna Kivinen. Hän kertoi meille kurssilaisille siitä, miten hän oli juuri turkistarhaiskujen aikaan Brysselissä silloisen maa- ja metsätalousministerin kanssa lobbaamassa parempia eläinkuljetuksia sekä siitä, miten turkistarhaiskut vaikuttivat Animalian toimintaan. Tuo jäi mieleeni.
Myöhemmin olen ollut Animalian kanssa tekemisissä monessa eri yhteydessä. Eniten mieleeni on jäänyt yhteinen kansalaisaloitekampanja turkistarhauksen kieltämiseksi yhdessä Kati Pullin ja muiden animalialaisten kanssa. Toimin tuolloin itse Luonto-Liiton toiminnanjohtajana. Tuo kansalaisaloite oli Suomen historian ensimmäinen kansalaisaloite, joka päätyi eduskunnan käsiteltäväksi. Vaikka turkistarhausta ei tuolloin vielä Suomessa kielletty, pian se toivottavasti tapahtuu!
Vaikka universumin moraalinen kaari on pitkä, lopulta se taipuu kohti oikeutta. Hitaasti, mutta varmasti. Eläinten hyväksikäyttö ei ole yksilön terveyden tai hyvinvoinnin kannalta fiksua. Laajemmassa kuvassa ilmastokriisi, luonnon monimuotoisuus tai koronaviruspandemia vievät muutosta sitä kohti, että ihmisten suhde eläimiin asettuisi paremmalle tolalle. Kun esimerkiksi koirien pahoinpitely järkyttää niin monia, eivät ihmiset varmaan halua, että nautoja, sikoja tai kanoja pidetään epäinhimillisissä oloissa ja tapetaan vain siksi, että niitä voi syödä, kun muutakin ravintoa on tarjolla.
Lue myös 10 vuotta sitten kirjoittamani blogiteksti siitä kun Animalia täytti 50-vuotta: ”Minä en voi elää ilman turkkia. Sinä voit!”
