Ekoisi: Yhteenveto

Olen kirjoittanut Ekoisi-blogia kesästä 2011 lähtien. Takana on tasan 100 kirjoitusta. Tämä on siis 101. teksti.

Samalla tämä on viimeinen kirjoitus Ekoisi-blogikirjoitussarjan alla.

Ekovanhemmuudesta jatkan toki kirjoittelua omassa blogissani ja joskus tulevaisuudessa kirjoitan aiheesta ehkä kirjan.

Mitä sitten olen oppinut viimeisen puolentoista vuoden aikana? Seuraavassa on tiivistetysti joitakin havaintoja.

Ekovanhemmuus on helppoa. Vauva tai pieni lapsi ei tarvitse juuri mitään materiaalisessa mielessä. Emme ole tarvinneet asuntoomme lisäneliöitä, liikumme edelleen polkupyörällä tai julkisilla, ja lapsi syö samaa terveellistä vegaaniruokaa kuin vanhempansakin. Kestovaippailu ja vaipattomuus onnistuvat varsin kätevästi (tai no vaipattomuus ehkä niin ja näin), ja leluja tai mahdollisia muita tavaroita tarvitaan tässä vaiheessa minimaalinen määrä.

Kaikesta huolimatta vanhemmuudesta kirjoittaminen on haastava laji. Aika monet kun tuntuvat ottavan asiat aika henkilökohtaisesti. Palaute oli varsinkin alussa kipakkaa ja välillä meinasin jo lopettaa koko kirjoittamisen. Pyydän anteeksi niitä, joiden mieltä olen syystä tai toisesta pahoittanut. Tarkoitus on ollut vain jakaa omia kokemuksia ja ajatuksia sekä inspiroida muita ekologisen vanhemmuuden pitkällä taipaleella.

Ennen lapsen syntymää asetin itselleni lapsen kasvatusta varten seitsemän periaatetta. Näitä olivat (1) enemmän aikaa – vähemmän roinaa, (2) vegaanisuus, (3) sukupuolisensitiivisyys, (4) vaipattomuus ja tutittomuus, (5) uskonnon vapaus, (6) vierailut epämukavuusalueella ja (7) joustavuus.

Näistä neljä ensimmäistä ovat onnistuneet aika hyvin. Tosin vessahätäviestinnässä ja vaipattomuudessa olisi vielä tekemistä. Tämän lisäksi joustavuutta ja vierailuja epämukavuusalueella on ollut ihan tarpeeksi ilman eri yritystä. Uskonnon vapaus taas ei ole vielä tullut ajankohtaiseksi, kun lapsi ei ole ollut päivähoidossa tai mennyt kouluun.

Yhdeksän kuukauden kokemuksella tiivistin nuo kasvatusperiaatteeni seuraaviksi:
– Ekovanhemmuus
– Kiintymysvanhemmuus
– Sukupuolisensitiivisyys

Yllä oleva lista on mielestäni edelleen hyvä lähtökohta vanhemmuuden ja kasvatuksen tiellä. Tältä pohjalta yritän siis itse jatkaa.

Kiitos lukijoille! Jatkossa omaa arkeani ja ajatuksiani voi seurata blogistani osoitteessa www.leostranius.fi ja Ekoisi-kirjoitukset löytyvät tietysti edelleen täältä. Taannoin kirjoittamani vauvavuoden yhteenveto on luettavissa täällä: Vauvavuosi on nyt ohi: Viisi havaintoa vanhemmuudesta.

Helsingin kaupunginvaltuutettuna aion myös edistää aktiivisesti sitä, että ekologinen vanhemmuus olisi jatkossa entistä helpompaa kaikille kaupunkilaisille. Tämän suhteen minuun saa mielihyvin olla yhteydessä.

Ja tietysti olisi hauska kuulla, mikä Ekoisi-kirjoitus tai ajatus jäi itsellesi mieleen. Mikä oli kaikkein paras ja mikä surkein teksti?

2 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Yhteenveto”

  1. Harmi, että lopetat, tästähän se vanhemmuus vasta tosissaan alkaa. Kun lapsi on vielä tuollainen pieni ja kotihoidossa, niin kaikki on vielä hyvin helppoa.

    • Oikeassa olet Riitta! Aikansa kuitenkin kutakin. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että olen jo ehtinyt kirjoittaa kaiken olennaisen. Toki ekovanhemmuuteen liittyvistä teemoista kirjoittelen varmasti jatkossakin blogiini. Täytyy kuitenkin aina luopua jostain vanhasta, niin voi ottaa välillä uutta tilalle 🙂

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa