Ekoisi: Synnytyssairaaloihin kestovaippoja

Ystäväni sai vauvan. Katselin kuvaa, jossa tuore vanhempi vaihtaa synnytyssairaalassa vauvalle vaippaa.

Silmääni pisti kuitenkin yksi asia. Kyseessä on kertakäyttöinen vaippa. Voisiko synnytyssairaaloissa olla tarjolla lähtökohtaisesti kestovaippoja ja/tai harsoja?

Olemme itse käyttäneet vauvalla vessahätäviestinnän tukena kestovaippoja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Tämä poikkeus oli vauvan ensimmäiset päivät, kun Kätilöopiston Haikaranpesässä vauvalle tarjottiin lähtökohtaisesti kertakäyttövaippoja.

Meillä oli kyllä mukana omat harsot, mutta rankan synnytyksen jälkeen meni pari päivää ennen kuin tajusimme alkaa käyttämään niitä.

Ystäväni kuvaa katsellessa jäin ihmettelemään, miksi synnytyssairaaloissa ei voisi olla lähtökohtaisesti tarjolla kestovaippoja. Erikoistapauksessa tai esimerkiksi erikseen pyydettäessä voisi saada käyttöönsä kertakäyttöisiä vaippoja.

Kestovaippojen tai harsojen käyttö lisäisi tietysti pyykin määrää. Käsittääkseni synnytyssairaaloissa on kuitenkin jo valmiiksi aika tehokkaat pesumahdollisuudet.

Kestovaippojen käyttäminen toisi mukanaan ainakin kolme merkittävää etua:
– Luonnonvaroja säästyisi
– Tuoreet vanhemmat oppisivat alusta pitäen käyttämään kestovaippoja ja voisivat testata eri malleja
– Synnytyssairaaloiden niukkoja raharesursseja säästyisi elintärkeisiin toimintoihin

Esimerkiksi äitiyspakkauksen (pitäisi olla mieluimmin vanhemmuus- tai lapsipakkaus) mukana tulee muutama kestovaippa ja harsoja. Milloin synnytyssairaalat siirtyvät kestovaippoihin?

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset löytyvät täältä.

6 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Synnytyssairaaloihin kestovaippoja”

  1. Uskoisin yhden syyn olevan hygienia, joka sairaaloissa pitää olla ymmärrettävistä syistä maksimissaan. Ja mistä materiaalista tehtäisiin vaippoja, jotka kestävät ehyinä 90 asteen pesun kerta toisensa jälkeen :/
    Ja tavallaan voin myös ymmärtää vanhempia, jotka eivät halua käyttää vauvallaan käytettyjä kestovaippoja. Vertaukseksi harva ostaisi kirpparilta itselleen käytettyjä alushousuja.

    • Miten hygienia voisi tähän liittyä? Kyllä kai se pissa ja kakka tulee yhtä lailla kertakäyttövaippoihinkin, joita säilytetään hyvä tovi roskiksissa. Ja voihan ne vaipat hyvin pesta 30-60 asteessa.

  2. Mielestäni olisi ihan hyvä tutkia kuinka onnistuisi kestovaippailu synnärillä niiden kertakäyttöjen rinnalla. Naamakirjassa ainakin annettiin kommenttia että joissakin pienemmissä laitoksissa neuvottiin ja kannustettiin harsojen käyttöön. Vähentäisi huimasti roskan määrää,( mikä ei edes maadu.)

    Olen käyttänyt harsoja lapsellani, joka on nyt 2,5 v enkä ikinä kokenut että ne olisi likaisia pesemisen jälkeen. Kertakäyttövaippoja käytin satunnaisesti, mutta ne alkoivat haisemaan todella nopeasti ( ja paljon pahemmalle kuin harsot.) Harsot taas yleensä vaihdoin kun ne olivat pissaiset tai kakkaiset eli periaatteessa lapsellani oli koko ajan puhtaat ja kuivat ”alushousut” yllä. Tietysti vaippaa piti vaihtaa usein, mutta ainakin ensimmäisen lapsen kohdalla onnistui.

  3. Hygienian otin esille siksi, että sairaalassa, myös synnytysosastoilla, on todettu esimerkiksi näitä kuuluisia sairaalabakteereita.
    Bakteerit eivät kuole kuin 60-90 asteen pesussa, siksi sairaaloissa kaikki materiaalit pestään niin korkeassa lämpötilassa. Toki kyse ei vain ole harvakseltaan esiintyvistä sairaalabakteereista, vaan paljon muistakin. Käsittääkseni yleinen käytäntö on 90 astetta esim. liinavaatteiden kanssa. Näin ollen myös (ja etenkin) vaipat pitäisi pestä korkeassa lämpötilassa eritteiden vuoksi (eritteissähän ne haitalliset eliöt ovat). Vastasyntyneet kun kovin herkkiä ovat vielä ilman kunnon vastustuskykyä.

    Mutta siis ideanani ei tokikaan ollut lytätä tätä ehdotustasi, hyvä sinänsä, mutta otin esille pari käytännön pointtia, jotka ovat saattaneet olla tällaisen kehityksen tiellä ja voivat tulla olemaankin. Ken tietää?
    Hyvinvointiyhteiskunnassa kaikenlaiset tartunnat erityistä aseptiikkaa vaativissa olosuhteissa pyritään minimoimaan kertakäyttötuotteilla..

  4. Tuskinpa kestovaippojen puutteessa on kyse hygieniasta, sillä vielä 90-luvun lopulla ainakin Jorvin sairaalassa Espoossa käytettiin harsoja enkä usko kenenkään epäilleen niiden puhtautta. Käyttäväthän vauvat sairaalan vaatteitakin. Luulen, että paine vaihtaa kertakäyttövaippoihin on tullut synnyttäjiltä.

  5. Vaipat kyllä kestää mainiosti 60 ja myös 90 asteen pesun. Voi olla et kuluu vähän nopeempaa, jos pesee kaikki pesut 90 asteessa, mut ei ne siitä hetkessä silti hajoa tai mene käyttökelvottomiksi.

    Iso osa kestoja käyttävistä ostaa ainakin osa vaipoista käytettynä, ei se eroais tosta mitenkään. Meillä on ostettu harsot uusina, kaikki muut kirppareilta tai huutiksesta ja ei ällötä muuten pätkääkään 😉

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa