Ekoisi – osa 24: Vauva ei muuta kaikkea

Aika usein sanotaan, että lapsen saaminen muuttaa koko elämän.

Tähän liittyen sain palautetta maanantaina julkaisemaani kirjoitukseen vauvan vapaapäivästä.

Palautteessa muistutettiin, että vanhemmuus ei ole perhelomailua. Todettiin, että vauva muuttaa lähestulkoon kaiken pienen lapsen hoidon ollessa ympärivuorokautista työtä vähintään kahdelle ihmiselle.

Vaikka elämä vauvan myötä muuttuukin, niin väitän, että muutos ei ole niin dramaattinen kuin usein annetaan ymmärtää. Tietysti suuri vastuu on imetyksen myötä tällä hetkellä puolisollani Annukalla. Olemme kuitenkin pyrkineet tasoittamaan tehtäviä siten, että itse hoidan vastaavasti kaikki kotityöt ja pyykit sekä vietän vauvan kanssa aikaa aamuisin ja iltaisin.

Ainakin omalta osaltani voin edelleen tehdä itselleni monia tärkeitä asioita:
– Hoidan edelleen Luonto-Liiton pääsihteerin työtehtävät.
– Hoidan edelleen Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin puheenjohtajan tehtävät.
– Käyn edelleen puhumassa eri tilaisuuksissa kansalaistoiminnasta.
– Käyn edelleen juoksemassa ja kirjoittelen blogia.
– Vietämme edelleen yhteisiä iltahetkiä.

Toki vauva-arki on tuonut mukanaan myös uusia asioita:
– Näen poikkeuksellisen paljon ystäviä esimerkiksi kyläilyjen myötä.
– Olen vauvan myötä ollut jatkuvasti positiivisen huomion kohteena.
– Olen katsonut ennätysmäärän dokumentteja ja elokuvia.
– Olen tottunut ja tutustunut yöheräilyyn, vessahätäviestintään ja iltakävelyihin.
– Menot pitää sopia entistä tarkemmin.
– Kotitöitä (siivous ja pyykki) on aiempaa enemmän.

Tämä kaikki todettakoon nyt siis kahden kuukauden ikäisen vauvan kokemuksella. Jatkossa jää nähtäväksi, miten arki hahmottuu ja elämä sen myötä muuttuu.

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Osa 7: Luonnollinen lapsuus
Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
Osa 12: Vauva-arki alkoi
Osa 13: Vessahätäviestintä
Osa 14: Päivä isyysvapaata
Osa 15: Miksi lapsia?
Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!

4 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi – osa 24: Vauva ei muuta kaikkea”

  1. Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, ettei lapsen saaminen koko elämää muuta. Toki se on paljon itsestä kiinni, miten elämänsä lapsen kanssa järjestää. Minusta tässäkin toimii parhaiten kulunut viisaus kultaisesta keskitiestä. Esim. meillä otetaan lapsi ja hänen tarpeensa huomioon, mutta niin, ettei meidän vanhempien ole tarvinnut luopua koko entisestä elämästään sen vuoksi. Aika on toki kortilla ja paljon vähemmän asioita ehtii tekemään kuin aiemmin. Mutta sopimalla ja aikatauluttamalla pääsee aika pitkälle.

    Kohta vuoden ikäisen naperon kokemuksella voin vinkata, että edessä on jatkuvaa muutosta ja varsinkin kun lapsen hereilläoloaika lisääntyy, ”oma aika” vähenee radikaalisti. Muistan kun itse harmittelin sitä, ettei parikuisen vauvan kanssa oikein voinut tehdä vielä mitään. Nyt taas ”tuskailen” kun en enää muuta ehdi tehdäkään kuin peuhaamaan lapsen kanssa. Summa summarum: joka hetkessä on hyvät ja huonot puolensa, joista kannattaa nauttia.

    • Kiitos Arkipäivän aktivisti! Meillä vauva nukkuu tällä hetkellä vain noin 10 tuntia vuorokaudessa, joten toivottavasti heräilleolo aika ei tästä enää kovin paljon lisäänny. 🙂

  2. Lapsen hoito vaatii (ja antaa) paljon. Mutta silti on paljon naisia, jotka ihan omalla päätöksellään hankkivat yhden tai jopa useamman lapsen yksin – ja selviävät arjesta oikein hyvin. Eli ei liene mikään ihme, jos teillä kaksi aikuista pärjää helposti yhden lapsen kanssa. 🙂

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa