Ekoisi: Neljä ajatusta vuoden hoitovapaasta

Olen ollut helmikuun 2013 alusta lähtien kotona hoitovapaalla pienen lapseni kanssa.

Vuoden vaihteessa on jälleen aika palata töihin Luonto-Liiton toiminnanjohtajaksi.

Kun hoitovapaan lisäksi mukaan lasketaan isyysvapaa ja isäkuukausi, olen saanut olla kotona alle kolme vuotiaan lapseni kanssa yli vuoden. Sanoisin, että olen etuoikeutettu.

Harva kuolinvuoteellaan lopulta katuu sitä, että tuli oltua liikaa lapsen kanssa ja liian vähän töissä. Juuri tämä ajatus on minuakin motivoinut silloin, kun arki lapsen kanssa kaikkine kotitöineen ei ole ollut niin hohdokasta.

Ohessa on neljä vapaata ajatusta hoitovapaasta ja lapsen kanssa kotona olemisesta

1. Suhde lapseen on syventynyt. Vaikka meidän perheessä lapselle äiti tuntuu edelleen olevan kaikkein tärkein ihminen, on hoitovapaa tehnyt isä-lapsi suhteelle ihmeitä. Meillä on paljon omia juttuja, ja lapsi haluaa usein tehdä ja jakaa tiettyjä asioita juuri minun kanssani. Toki hermotkin ovat välillä koetuksella lapsen kokeillessa rajojaan. Arki ei suinkaan ole aina hohdokasta, ja kokonaisuudessaan oma onnellisuus on pikkulapsen myötä varmasti alentunut. Aikaa omille jutuille, hyville yöunille ja monelle muulle on yksinkertaisesti vähemmän. Tunteet ovat äärevämpiä. Välillä on äärimmäisiä rakkauden kokemuksia ja toisinaan hermojen pitäminen kurissa on aivan mahdotonta, kun pinna on viritetty huonojen yöunien jälkeen äärimmilleen. Kaikesta on kuitenkin selvitty.

2. Hoitovapaalla ja lapsen kanssa voi tehdä yllättävän paljon muutakin. Itse olen toiminut Helsingin kaupunginvaltuutettuna sekä ympäristölautakunnan ja Helsingin Energian johtokunnan varapuheenjohtajana. Keväällä 2013 olin mukana kansalaisaloitekampanjassa turkistarhauksen kieltämiseksi sekä syksyllä viemässä eteenpäin Luonto-Liiton Ilmastokampanjaa ja Lihaton Lokakuu -kampanjaa. Olen kirjoitellut säännöllisesti blogia ja kolumneja, käynyt kymmenissä puhetilaisuuksissa ja seminaareissa sekä antanut kymmenittäin haastatteluja eri aiheista. Lisäksi olen harrastanut myös liikuntaa. Tämä ei olisi mahdollista, ellei mukana hoitovastuuta olisi jakamassa työssäkäyvä ja loputtomasti joustava puolisoni. Kiitos Annukka!

3. Ystävien kanssa voi toteuttaa innovatiivisia hoitoratkaisuja. Syksyllä meillä on ollut ystäväni kanssa järjestely, jossa olen hoitanut oman lapsen ohella heidän lastaan päivän tai pari viikossa ja vastaavasti hän on hoitanut meidän lasta saman verran. Lapsi on tykännyt olla samanikäisen kaverinsa kanssa ja kumpikin vanhempi on saanut säännöllisesti vähintään työpäivän viikossa omaa aikaa tehdä erilaisia omia hommia. Tämäkin blogikirjoitus on kirjoitettu Käpylän kirjastossa tällaisena päivänä. Järjestelyyn on kuulunut myös se, että se kenen lasta on tultu hoitamaan, on valmistanut lounaan hoitamaan tuleville. Lisäksi apuna ovat toimineet yläkerran naapurit. Kun minun on pitänyt mennä myöhään illalla vaikka Sarasvuon keskusteluohjelmaan tai Ylen A-streamiin puolisoni ollessa työmatkalla, ovat yläkerran naapurit olleet lapsemme kanssa. Sosiaalisesta verkostosta on korvaamatonta apua! Kiitos Minna, Elina, Jukka ja monet muut, jotka ovat olleet hoitamassa lastani!

4. Suomessa isä hoitovapaalla on edelleen valitettava harvinaisuus. On yllättävää, miten harva isä jää kotiin lapsen kanssa yhtään isyysvapaita pidemmäksi aikaa. Usein vedotaan taloudellisiin syihin. Meilläkin on hoitovapaani myötä ollut taloudellisesti tiukkaa. Siitä huolimatta olemme selvinneet. Koko elämän kaaressa pikkulapsiaika on niin lyhyt, että vuoden palkan menetys on siihen verrattuna pikkujuttu. Tästä syystä olen iloinen hallituksen valmistelemasta rakenneuudistuksesta, jossa kotihoidontuki jaetaan puolisoiden kesken tasan. Tämä varmasti lisää isien jäämistä kotiin ja edistää näin tasa-arvoa. Muutosta myös asenteissa on onneksi muutenkin tapahtumassa. Saan jatkuvasti kommentteja siitä, miten hienoa on, että minulla on ollut mahdollisuus olla kotona lapseni kanssa yli vuosi. Aika harva on ihastellut samaan tapaan puolisoni toimintaa, vaikka hän ehti ennen minua olla kotona puolitoista vuotta. Äidin oleminen kotona lapsen kanssa on valitettavasti edelleen normi ja isän kotona oleminen erikoistapaus.

Itse kannustan lämpimästi kaikkia isiä olemaan mahdollisimman paljon kotona lapsensa kanssa! Millaisia kokemuksia sinulla on hoitovapaasta?

Kannattaa lukaista myös nämä:
– Hoitovapaa alkoi: Miksi niin moni isi jättää mahdollisuuden käyttämättä?
– Ekoisi: Kesä ja isäkuukausi
– Yhteensä 101 Ekoisi-kirjoitusta (blogia) löytyy täältä.