Olen viimeisen kuukauden aikana viettänyt säätytalolla ja hallitusneuvotteluissa yhteensä 17 päivää sekä käyttänyt prosessiin aikaa noin 230 tuntia.
Tänään perjantaina (17.6.) homma saatiin vihdoin valmiiksi. Neuvottelutulos on ladattavissa täältä: Avoin, oikeudenmukainen ja rohkea Suomi.
Hallitusohjelmassa on ympäristön näkökulmasta paljon hyviä asioita.
Ohessa joitakin nopeita poimintoja, jotka itse koen tärkeäksi:
Vieraskynäblogissa Silvia Modig
Saksan päätös luopua ydinvoimasta vuoteen 2022 menessä otettiin meillä vastaan ristiiitaisesti.
Ydinvoiman vastustajat iloitsivat ja kannattajat maalasivat kauhukuvia sähkönhinnan noususta.
Edes tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä onko kyse mahdollisuudesta vai uhasta. Kuvaavaa keskustelulle on sen tunnepohjaisuus molemmissa leireissä. Siksi ydinvoimakeskustelua on hyvin vaikea seurata faktoihin pohjautuen.
Perussuomalaiset kieltäytyivät kokoomuksen ja SDP:n vetämästä hallituksesta.
Tämä tarkoittaa sitä, että moni puolue joutuu pohtimaan hallitusneuvotteluita ja mahdollista hallituspaikkaa tai omaa oppositiotaivaltaan kokonaan uudelta pohjalta.
Tilanne on vähintäänkin kutkuttava.
Ohessa muistilista niistä asioista, jotka tulee olla mukana uudessa hallitusohjelmassa:
Ympäristö- ja luonnonsuojelupolitiikka:
Tshernobyl-päivän mielenosoitukseen osallistui 26.4. Helsingissä noin 900 ihmistä. ”Ydinaseissa käytetään ydinvoimaloista saatua ja sen jälkeen edelleen rikastettua polttoainetta. Pelko, että ydinasemateriaalia joutuu sellaisille tahoille joiden todellakaan emme halua saavan mahdollisuutta rakentaa likaista pommia tai oikeaa ydinasetta, on todellinen”, muistutti Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius. Ohessa lyhyt video mielenosoituskulkueesta. Lisää tietoa täällä.
26.4.2011 on kulunut tasan 25 vuotta Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. Ympäristöjärjestöt vaativat uudelta eduskunnalta ja hallitukselta sitä, että uusia ydinvoimalalupia ei anneta eikä kahta jo myönteisen periaatepäätöksen saanutta ydinvoimalaa rakenneta. Tervetuloa Tshernobylin muistopäivän mielenosoitukseen tiistaina 26.4. klo 17 alkaen Helsingin Rautatientorille. Lue lisää ympäristöjärjestöjen tiedotteesta: Tšernobyl-päivänä mielenosoittajat muistuttavat ydinvoiman riskeistä.
Eduskuntavaalit on takana ja nyt on aika pohtia, mikä onnistui ja miksi Vihreät hävisi. Vaalitulospohdintaa on tuottanut jo esimerkiksi Osmo Soininvaara. Tässä on kuitenkin oma näkemykseni.
Itse pistin kampanjaan karkeasti 500 tuntia ja 15 000 euroa. Mukana oli yli 150 tukiryhmäläistä ja sain lähes 1500 ääntä.
Omalla kohdallani huonosta tuloksesta on vaikea tuntea surua. Kyse on vähän kuin maraton-harjoittelusta. Jos on hyvin valmistautunut ja treenannut, ei kukaan voi viedä siitä kertyneitä saavutuksia pois vaikka varsinainen juoksu ei h-hetkellä onnistuisikaan.
Ihmisiä tavatessa esille nousi kolme teemaa ylitse muiden: Vihreitä ei voinut äänestää, koska (1) Vihreät kannattavat ydinvoimaa, (2) haluavat hyysätä romaneja ja (3) ovat homoja. Itse kuvittelin, että ydinvoimakriittiset kyllä lopulta ymmärtäisivät, että Vihreät ovat paras vaihtoehto, mikäli vastustaa ydinvoimaa, maahanmuuttokriitikot äänestävät jokatapauksessa perussuomalaisia ja kokoomusta sekä homojen kammoksujat kristillisiä. En siis osannut kuvitella näin suurta vaalitappiota.
Ohessa neljä syytä, miksi Vihreiden kannatus laski:
Vieraskynäblogissa Janne Björklund
Minun ei pitänyt kirjoittaa ydinvoimasta, mutta viimeaikaisten tapahtumien johdosta sorrun tähän aiheeseen.
Miten Soinia voidaan viedä kuin pässiä narussa?
Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelma kertoo seuraavaa:
Ydinvoiman rinnalla kehitetään uusiutuvia energialähteitä hyödyntävää energiatuotantoa etenkin lämmöntuotannossa.
Siis mitä? Tuohan tarkoittaa että ydinsähkön osuus Suomen sähköntuotannosta lähentelee Ranskan lukemia. Jo myönnetyillä kahdella lisäreaktorilla päästään lähes 60 prosentin ydinsähköosuuteen.
Eduskuntavaalien katukampanjoinnin yhteydessä ihmiset ovat tulleet puhumaan paljon ydinvoimasta. Leo Stranius ja Sirpa Kauppinen vastaavat ydinvoimankysymyksiin torstaina 14.4.klo 17-18 Vihreiden vaalimökillä Kolmen Sepän patsaalla. Tervetuloa mukaan!
Eduskuntavaalien ennakkoäänestys on alkanut.
Itse olen ennen tätä päivää ollut tapaamassa ihmisiä kadulla 44 tuntia ja jakanut esitteitä yhteensä 8000 kpl.
Kaikkein eniten ihmiset ovat tulleet keskustelemaan ydinvoimasta, maahanmuuttajista ja homoista.
Ohessa henkilökohtaiset näkemykseni näihin kolmeen suosittuun aiheeseen:
Vieraskynäblogissa Michael Lettenmeier
Kävin äskettäin Saksassa, reilu viikko Japanin tsunamin jälkeen. Ja täytyy sanoa, että olin todella yllättynyt.
Saksassa on oikeasti alkanut keskustelu ydinvoimasta ja energiapolitiikasta. Itse asiassa ennennäkömätön keskustelu.
Ennennäkemätöntä Saksassa alkaneessa keskustelussa on, että Japanin tapahtumat ovat saaneet ennen täysin ydinvoimaan uskoneita ymmärtämään, että ydinvoiman riskit ovat todella olemassa ja ne voivat realisoitua jopa korkeasti kehittyneessä teknologiamaassa. Sellaisessa maassa, josta viimekseksi olisi uskottu, että teknologia voi pettää.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa.
Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa).
Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille?
Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa!
Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa!
Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii.
Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.
Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua.
Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117.
Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia.
Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Välillä täysmatkaa ja sitten taas sprinttiä!
Oittaalla Heltri Cupin päätöskilpailu Eliminator. Käytännössä kisamuoto, jossa suoritetaan triathlonin pikamatkaakin lyhyempää super sprint -matkaa maksimissaan viisi kertaa peräkkäin.
-uinti n. 300 m
-pyörä n. 5 km
-juoksu n. 2 km
Jokaisella kierroksella on aikarajat ja suoritusaika jokaiselle ”kierrokselle” lyhenee.
Matkat piti suorittaa seuraavasti
1. kierros 38 min
2. kierros 33 min
3. kierros 28 min
4. kierros 25 min
Itse ehdin vielä neljännelle kierrokselle, mutta viimeiselle viidennelle kierrokselle ei vauhti enää riittänyt.
Mahtava tapahtuma vaikka en kilpailemisesta tykkääkään. Tänä keväänä ja kesänä olen kuitenkin halunnut haastaa itseäni ja olen osallistunut jokaiseen Heltri Cupin osakilpailuun.
Tuollaisessa yhteislähdössä ja lyhyessä uinnissa on myös ikävät puolensa. Vedessä tulee väkisin kontakteja ja törmäyksiä. Pitää olla kohtalaisen vahva luotto omaan uintitaitoon, että ei mene paniikkiin. Lisäksi itselle kävi harmittava takaisku kun jossain törmäyksessa kanssauimariin kävi niin, että oura-sormus tippui Bodominjärven syvyyksiin. 😢 Oppi on, että olisi kannattanut ottaa se pois ennen kisaa.
Muissa osakilpailussa olen lähtenyt aina tarkoituksella viimeisenä ja välttänyt ruuhkaa sekä ohitellut sitten rauhassa, jos on ollut hitaampia. Tässä oli kuitenkin niin paljon minuuttipeliä, että ei voinut jäädä ihan viimeiseksi hengailemaan vaikka pyrinkin lähtemään aina uudelle kierrokselle viimeisten joukosta.
Iso kiitos @helsinkitriathlon ja kiitos kuvista loistava @zopelaura
Norjaa hehkutetaan hienona matkakohteena ja kyllähän se sitä onkin. Kaunista luontoa, merta, vuoristoa, vuonoja, puroja ja putouksia, metsää ja hienoa kulttuuria. Yhteiskunta toimii, ihmisiin voi luottaa ja yhteiskunta pyörii uusiutuvilla energialähteillä ja kulkee sähköautoilla. Varsinkin maata pitkin junilla ja busseilla matkatessa Norja antaa parastaan.
Sitten on toinenkin puoli Norjaa. Likainen öljy. Vedet pilaava kalankasvatus. Pilalle rakennetut vuoret ja tunturit. Metsähakkuita siellä sun täällä. Satamassa LNG-laitos polttaa kaasua ilmaan. Turisteja kuljetetaan pikaveneillä häiritsemään valaita. Surkea vegaaniruokatarjonta verrattuna Suomeen tai Ruotsiin. Kauppahallissa on myynnissä pelkkiä kuolleita kaloja ja eläviä jättiläismäisen kokoisia taskurapuja.
Norjaa voisi ihan yhtä hyvin boikotoida.
Reissuilla aina muistaa myös sen, miten yliarvostettua matkailu oikeastaan onkaan. Se vie aikaa ja rahaa sekä aiheuttaa paljon stressiä vaikka toki se monille onkin välttämätön tapa hakea irtiottoa arjesta. Silti. Helsingissä ja Suomessa on lähellä matalalla kynnyksellä upeita ja hienoja paikkoja kaipasit sitten luontoa, kaupunkikulttuuria tai muita huvituksia.
Vähintään yhtä hienoja elämyksiä voi saada vaikka istumalla iltaa Päijänteen rannalla.
Norja. Bergen. Kiivettin 12-vuotiaan kanssa 1333 porrasta Ulriken-vuoren huipulle ja takaisin alas. Helppo ja kaunis reitti. Monet olivat tekemässä portaissa juoksutreeniä. Matkalle mahtui vuoristonäkymien lisäksi upeaa metsää ja kauniita puroja.
Tämän jälkeen käytiin vielä Floyenin huipulla katselemassa Bergeniä ja tehtiin kukkulan päällä kiva kävely muutaman pikkujärven ympäri kauniissa taikametsämaisemissa.
Kello on asettanut tavoitteeksi kiivetä vähintään 10 kerrosta portaita päivässä. Tässä se ylittyi 27-kertaisesti eli 270 kerrosta mentiin ylöspäin.
Tämä maatapitkin julkisilla matkustaminen on kyllä hienoa. Seuraavaksi Etelä-Norjan kierros jatkuu junalla Bergenistä takaisin Osloon. Luvassa Euroopan upeimmat junamaisemat. Sellaiset maisemat, että niitä ei voi kokea ja nähdä kuin junasta!
Maatapitkin Etela-Norjan kierroksella. Preikestolen. Yksi maailman upeimmista luontokohteista. Ja sen veroinen. Upeaa oli olla hetki maailman reunalla. Siinä ihminen on aika pieni.
#maatapitkin #norja #preikestolen
Kesän #vegaani kahvila #caferaparperimeri vielä tällä viikolla Helsingissä Kumpulan koulukasvitarhalla. Samalla voi ottaa nokoset riippumatossa ja syödä musta- ja punaherukoita suoraan pensaista. Pyörällä pääsee mestoille. Vahva suositus!
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin.
Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin.
Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.
Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h.
Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä.
Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?
Pitäisikö minun tehdä enemmän?
Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa 101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.
Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.
”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”
Linkki koko juttuun biossa.
