Minua haastateltiin hiljattain yhteen lehteen sukupuolisensitiivisyydestä. Juttu on tulossa ulos joskus toukokuussa. Ohessa on kuitenkin hiukan pohdintaa aiheesta jo sitä ennen.
Sukupuolisensitiivisyydessä kyse on herkkyydestä kulttuurin tuottamaa sukupuolta kohtaan. Aiheesta on kirjoittanut hyvin hukkajukka: Sukupuolisensitiivinen kasvatus. Myös Maija Aalto kirjoitti aiheesta osuvasti Helsingin Sanomissa hiljattain: Valitse sukupuoleksi jokin muu, mikä?
Kyse ei siis ole biologisen sukupuolen kieltämisestä tai sen salaamisesta. Tavoitteena on tasa-arvoinen ja moninaisuutta hyväksyvä yhteiskunta sekä lapsen huomioiminen ilman kulttuurisesti tuotetun sukupuolen asettamia rajoja.
Silti minua harmittaa, että vauvasta ensimmäisenä kysytään usein sukupuolta. Tämä on varmasti suurelta osin harmiton tapa. Kannattaa kuitenkin pohtia, vaikuttaako tieto vauvan sukupuolesta jollain tavalla ihmisten suhtautumiseen.
Esimerkiksi meidän tapauksessa sukupuolisensitiivisyys on tarkoittanut seuraavaa:
– Lapsen sukupuolta ei korosteta. Kyseessä on vauva ja myöhemmin lapsi.
– Lapsen vaatteiden värit tai lelut eivät määrity sukupuolen mukaan.
– Lasta ei painosteta tiettyyn sukupuolirooliin esimerkiksi leikkien, leikkikavereiden tai harrastusten kautta.
– Aikuisten kielenkäyttö pyrkii olemaan sukupuolineutraalia Suomen kielen lautakunnan suosituksen mukaan eikä siihen liitetä vahvoja stereotypioita, kuten kiltti tyttö tai vahva poika. Lisäksi esimerkiksi tytön tai pojan sijaan käytetään sanoja lapsi, henkilö tai ihminen, äitiysloma on vanhempainvapaa ja virkamies viranhaltija.
Vaikka on selvää, että sukupuolten välillä on biologisia eroja, ovat yksilöiden väliset erot kuitenkin merkittävämpiä. Siitä huolimatta esimerkiksi neuvolassa on erilaiset kriteerit tyttöjen ja poikien kehityksen seuraamiseen.
Ohessa vielä muutama hauska vinkki, miten voi kasvattaa lapsensa ulos ahtaista sukupuolirooleista: Näin kasvatat lapsesi feministisesti.
LISÄYS: Tärkeintä on tietysti kiinnittää huomiota omaan käyttäytymiseen ja asennoitumiseen sekä vallan ja vastuiden jakautumiseen perheen ja kodin sisällä. Eniten vauvan ja lapsen kanssa ovat kuitenkin alussa vanhemmat ja läheiset, joten heidän suhtautumisensa ratkaisee. Esimerkiksi kuka tekee kotityöt tai kantaa vastuun lasten hoidosta, saavatko tyttö- ja poika yhtä paljon lohdutusta ja rohkaisua tai pelästytkö, kun huomaat, että lapsesi toimii tavalla, jota yleensä odotetaan toiselta sukupuolelta.
Edelliset ekoisi-kirjoitukset löytyvät täältä.
Olen monessa asiassa kanssasi samaa mieltä, mutta…
Jos neuvolassa tyttöjä verrataan poikien kasvukäyrään poikia tyttöjen tai tehdään yhteinen kasvukäyrä, niin vääriä hälytyksiä, turhia tutkimuksia ja lääkärikäyntejä tulee enemmän. Jokainen tällainen turha tutkimus maksaa yhteiskunnalle ja aiheuttaa vanhemmille turhaa huolta.
Äitiysloma ei ole vanhempainvapaa, vaan äitiysloman voi pitää vain äiti (paitsi joissakin erityistilanteissa, kuten äidin kuoltua synnytykseen): se päättyy lapsen ollessa noin kolmikuinen ja sen jälkeen on vanhempainvapaa. Vanhempainvapaan jälkeen on vielä hoitovapaa. Isällä on mahdollisuus pitää isyysloma ja saada vanhempainvapaan pidennys (aka isäkuukausi).
Jos haluat jonkun sukupuolineutraalin yleiskäsitteen näille kaikille vapaille tai et halua eritellä onko nyt menossa vielä vanhempainvapaa vai jo hoitovapaa vaiko kenties isäkuukausi, puhu perhevapaista.
Kiitos tosi hyvästä kommentista ja tarkennuksista Riitta! Hyvä huomio kasvukäyriin liittyen. Toisaalta mulla herää kysymys, että pitääkö niitä nyt niin tarkkaan ylipäätään seurata.
Suomen kielen lautakunta suosittelee sukupuolineutraalia kielenkäyttlöä ja tuota vanhempainvapaata – ks. täällä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukupuolineutraali_kielenk%C3%A4ytt%C3%B6
Olen, Leo, ihan samaa mieltä. Sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa vanhemmat itse ovat kuitenkin ensisijaisia portinvartijoita, vaikka toki päiväkotien ja etenkin koulujen opetussuunnitelmissa asia pitää ottaa vakavasti. Haasteena taitaa olla etenkin varhaiskasvatus- ja neuvola-alalle hakeutuvien ihmisten usein melko perinteinen sukupuolijärjestelmä.
Sukupuoli ainakin kulttuurisena käsitteenä sietääkin tulla ravistelluksi. Ainakin on ihan selvää, että sukupuoli ei palaudu lisääntymiseen ja perherooleihin ja silloin on hyvin hankalaa nähdä sillä mitään yhteyttä myöskään siihen oikeudellis-juridiseen muotoon, millä perhemuoto tavataan meillä Suomessa järjestää. Jos isällä ei ole kasvattamisessa juuri mitään virkaa, on mahdoton perustella, miksi sillä olisi yhtään mitään väliä, onko isänä täti vai toinen setä, jos lapsen syntymän ja varhaiskasvatuksen ammattihenkilöstö, joiden kautta lähes jokainen lapsi kulkee, näyttää pitävän lapsien odotusta, synnytystä ja kasvatusta äitien yksinoikeutena.
Tästä seuraa myös se, että on ihan mahdotonta perustella, miksi avioliitto ja heteroseksuaalinen ydinperhe näyttävät olevan synonyymejä. Jos ei isällä ole mitään mitään virkaa, mitä sillä on väliä, kuka tyhjäntoimittajan virkaa toimittaa? Aloitettakoon sukupuolijärjestelmän purkaminen siis avioliittolainsäädännöstä.
Minusta on oikeastaan vähän hassua, että sukupuolisensitiivisen (tai feministisen) kasvatuksen yhteydessä nähdään niin kovasti vaivaa lasten vaatteiden väreistä tai jopa puhutaan tyttö- ja poikaväreistä (kuten tuolla linkin takana). Siinähän toistetaan sitä perinteistä käsitystä, että tietyt värit kuuluvat tietylle sukupuolelle.
Suomen kielen lautakunta ei voi oikein mennä sen yli, miten laissa vanhempaivapaa on määritelty. Toki moni parivuotiasta kotona hoitava puhuu vielä äitiyslomasta, vaikka on jo toista vuotta hoitovapaalla…
Minä en ole mikään lääkäri (enkä edes hoitoalalla töissä), mutta kyllä siihen kasvun seurantaan on ihan perustellut lääketieteelliset syyt. Monet piilevät sairaudet näkyvät ensimmäiseksi kasvukäyrässä. Suomen oloissa harvoin on kyse aliravitsemuksesta (vaikka monien terveydenhoitajien neuvoista voisikin niin luulla).
Hyvä kirjoitus.
Haasteena on se tiedostamaton oletusarvo, jossa jo hyvin varhain mm. tytöt muovataan kilteiksi ja poikia taas ei kannusteta verbaalisuuteen. Tutkimuksen mukaan jo itkevään vaalean punaiseen puettuun vauvaan suhtaudutaan hyvin paljon kriittisemmin ja kärsimättömämmin kuin itkevään siniseen puettuun vauvaan.
Kun suomalaista päiväkotia, jossa ohjaajat ja opettajat olettivat toimivansa sukupuolineutraalisti, kuvattiin tutkimuksesa videolla, havainnointiin mm. seuraavaa:
– Tytöiltä vaadittiin kahdeksan kertaa kymmenestä osallistumista siivoukseen ja muuhun kodin pikku apukotitöihin. He siivosivat usein poikienkin lelut.
– Pojille puhuttiin lähinnä käskysanoin ”ei” ”älä” jne. Heitä ei kannustettu keskusteluun, eikä heille selitetty asioita.
Ja paljon muuta. Sitä voi sitten vanhempana ihmetellä, miksi miehet eivät siivoa tai puhu.
Videoinnilta näkyvä oma käyttäytyminen hämmästytti henkilökuntaa. Meillä on automaattisina oletusarvoina käyttäytymismalleja, joita toistamme sukupolvesta toiseen.
Oman kodin tasa-arvo on kuitenkin erittäin tärkeää. Esimerkiksi hyvin alistettu äiti saa aikaan helpommin alistuvan roolin ottavia tyttölapsia. Suurin osa käyttäytymisestämme on automaattista, joissa toistuu oman kotimme ja lapsuutemme oletusarvot.
Ja vielä:
Muissa pohjoismaissa on käytössä vanhempainvapaissa 6+6+6 malli, jossa on 6kk isälle, 6kk äidille ja 6kk miten vain vanhemmat haluavat keskenään lomat jakaa. Tämä on luonut tilanteen, jossa ainakin ruotsalaisisät käyttävät omaa isälomaa suomalaisisiä enemmän. Näin isilläkin on oikeus olla isinä, ja isän suhde lapsiin kehittyy. Meillä pohjoismaista mallia on vastustanut mm. eräät miesvaltaiset ammattiyhdistysliikkeet.
Aihe on meillä ajankohtainen, sillä kesällä syntyvä toinen lapsemme on eri sukupuolta kuin esikoinen. Ongelmaksi uskon muodostuvan lähinnä vanhempien sukulaisten, joiden mielestä pojat ovat poikia ja tytöt, no, niitä heikompia ja kiltimpiä… Itse olen aikoinani saanut kasvatuksen, jossa ei erityisemmin korostettu sukupuolirooleja ja myös esim. kotityöt jaettiin vanhempien kesken tasa-arvoisesti. Itse pidän myös uskonnon näkyvää roolia varhaiskasvatuksessa ongelmallisena. Rinnastettavissa sukupuoliroolien ”opettamiseen” pikkulapsille, ei siinä osata ajatellakaan olevan mitään ”pahaa”, koska niin on aina tehty. Itse toivoisin omien lasteni kohdalla sukupuolineutraalin ja uskonnottoman kasvatuksen saavan aikaan itsenäisesti ajattelevia ihmisiä, ei kilttejä tyttöjä tai vahvoja, hiljaisia poikia.
Vein liikkuvaisen motorisessa kehityksessä keskiarvoa reilusti edellä olevan tyttövauvan 2 kk lääkärintarkastukseen turkoosiin puettuna (omaan makuuni neutraali kiva väri joka sopii kaikille). Neuvolakortissa lukikin ”jäntevä poika”…