Pihalla. Lelut pihan yhteisiä. Pipo ja takki Vekarakirppikseltä, housut saatu lahjaksi tädiltä (kirpputorihankinta), kengät lainassa ystävältä.
Leo Stranius
Jätelava pyörätiellä
Oheinen jätelava on ollut Helsingin Kumpulassa keskellä kävely- ja pyörätietä kohta viikon.
Kyseessä on ilmeisesti taloyhtiön remontti. Sijoittelu osoittaa kuitenkin täydellistä ymmärtämättömyyttä. Lava ei ole vain pyöräilijöiden ja kävelijöiden harmina, vaan pahimmillaan tukkii pelastustien. Pimeällä lavaa ei välttämättä edes näe kunnolla.
Tarkemmin kyse on siis tästä kohdasta.
Taloyhtiön vastuulla olisi osoittaa lavalle kunnollinen paikka. Mikäli lava ei mahdu talon pihalle tai parkkipaikalle, olisi lavan voinut laittaa vaikka puupöllien päälle nurmikolle.
Ilmoitin asiasta perjantaina kaupungin Rakennusviraston asiakaspalveluun. Asiakaspalvelusta lupasivat lähettää jonkun katsomaan tilannetta.
Yhdenvertaisuutta myös luontoa ja eläimiä kohtaan
Oheinen lyhyt artikkelini julkaistiin kansanedustaja Tuula Peltosen toimittamassa kirjassa Paistaa se aurinko risukasaankin – vai paistaako? Keskustelua yhdenvertaisuudesta ja eriarvoisuudesta.
Yhdenvertaisuutta myös luontoa ja eläimiä kohtaan
Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan yleensä sitä, että kaikki ihmiset ovat henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta samanarvoisia. Yhdenvertaisuutta voidaan pitää oikeudenmukaisen yhteiskunnan perusedellytyksenä.
Yhdenvertaisuusajattelu tulisi viedä kuitenkin paljon pidemmälle. Yhdenvertaisuuteen kuuluu välittäminen itseään pienemmistä ja heikommista. Yhdenvertaisuus ja siitä seuraava oikeudenmukaisuus ovat toimintaa, valintoja, itsensä alttiiksi laittamista ja vaaraan asettumista sen puolesta, jota pitää oikeana. Oikeutta tulee vaatia myös muilta. Gandhia mukaillen ihmisen mitta on se, miten hän kohtelee kaikkein huono-osaisinta.
Ekoisi: Hetki isänä
Luin Ensi- ja turvakotien liiton Hetki isänä -kuvakirjan suomalaisten miesten isyydestä.
Kirja kertoo kuvin vanhemmuudesta, sen ilosta, surusta ja arjesta.
Kiitos yläkerrassa asuvalle ystäväperheelle, joka oli tiputtanut teoksen postilaatikkoomme.
Kaikkein vaikuttavin kuva kirjassa oli mielestäni ”Meidän tähtemme Luca”.
Kuvassa on viikon ikäisenä kuollut vauva isänsä sylissä. Kuvateksti on seuraava:
”Luca nukkuu turvallisesti isän sylissä viimeisen kerran. Luca menehtyi viikon vanhana vakavaan sairauteen. Niin karulta kuin se kuulostaa, tämä hetki oli yksi maailman ihanimmista, kun oma poika nukkuu sylissäni pois, sillä tiesin, että se on hyvä ja turvallinen paikka, missä nukkua viimeiset unet!”
Tiedonjulkistamispalkinto Ihminen ja ympäristö -kirjalle!
Ihminen ja ympäristö -kirja on saanut tänään (12.9.2012) tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.
Kirjassa on mukana lähes 90 kirjoittaa eri aloilta. Itse olen kirjoittanut teokseen luvun kansalaistoiminnasta.
Kirjan toimituskuntaan kuuluvat kaupunkiekologian professori Jari Niemelä, ympäristöpolitiikkakeskuksen johtaja Eeva Furman Suomen ympäristökeskuksesta, toimitussihteeri Antti Halkka Suomen luonnonsuojeluliitosta, tutkimuskoordinaattori Sanna Sorvari Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen ilmakehätieteiden osastolta sekä toimittaja Eeva-Liisa Hallanaro.
Omaan artikkeliini olen kiteyttänyt kuusi teesiä tämän päivän kansalaistoiminnasta:
Ehdokkaiden vaalirahoitus ja sidonnaisuudet julki – Tässä omani
Avoimuuteen kuuluu mielestäni se, että poliittisten päättäjien sidonnaisuudet yrityksissä ja yhteisöissä tuodaan julkisuuteen. Esimerkiksi kansanedustajien sidonnaisuudet julkaistaan täällä. Vastaavia tietoja ei kuitenkaan kerätä kuntapäättäjiltä. Poikkeuksen tekee Helsingin Vihreät. Valtuutettujen sidonnaisuudet on julkaistu erikseen. Äänestäjien näkökulmasta sidonnaisuuksien ja esimerkiksi vaalirahoituksen julkistaminen olisi tärkeää jo ennen vaaleja. Itse pyrin noudattamaan tätä. Vaalibudjettini on nähtävissä verkkosivuillani ja erilaiset sidonnaisuudet olen listannut tänne. Sidonnaisuuksien suhteen olen vienyt avoimuuden niin pitkälle kuin mahdollista. Julkaisen myös … Lue lisää
Ekoisi: Televisio ja taapero
Lähes kaikki (98-100%) länsimaalaiset lapset elävät perheessä, jossa on televisio (Media ja lasten hyvinvointi, 2011).
Meidän perheessä ei ole televisiota. Sitä ei ole ollut kotitaloudessamme kohta kymmeneen vuoteen.
Televisiosta luopumisen syynä oli oma huomio siitä, että sen edessä tuli illalla ”rentouduttua”, vaikka sieltä ei olisi tullutkaan mitään oikeasti kiinnostavaa ohjelmaa. Kanavasurffailuun jäi helposti kiinni ja esimerkiksi puolison kanssa keskustelut jäivät.
Lapsen myötä televisiolla saattaisi tietysti olla uusi merkitys. Joskus olisi varmasti helppoa laittaa lapsi vain katsomaan ruutua ja hoitaa itse samalla kotitöitä, laittaa ruokaa tai käydä läpi sähköposteja. Toisaalta kyllähän taaperon kanssa ohjelmia voi katsoa kannettavalta tietokoneeltakin, jos niin haluaa. Televisio tuntuu verkkotarjontaan verrattuna vähän vanhanaikaiselta käyttöliittymältä.
Kunnallisvaalitavoitteeni: Tulevien sukupolvien Helsinki
Kunnallisvaaleihin on alle 50 päivää. Itse olen ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon Helsingin Vihreiden listalta.
Ohessa on tämänhetkinen luonnos kampanjatavoitteista. Näitä ehtii vielä kommentoida muutaman päivän ajan. Viimeisimmän version tavoitteista löydät aina täältä.
Mikä olisi mielestäsi tärkein hanke, joka Helsingissä pitäisi saada läpi ja jota yksittäinen kaupunginvaltuutettu voisi ajaa?
Tavoitteena on ”Tulevien sukupolvien Helsinki”, joka pitää huolta lapsista, ympäristöstä sekä kaupunkilaisten hyvinvoinnista ja onnellisuudesta.
Vastaukset Eläinpoliittiseen vaalikoneeseen
Kunnallisvaalien myötä ehdokkaat saavat vastatakseet useita vaalikoneita.
Omalta osaltani ensimmäinen vaalikone, johon vastasin, oli Animalian ja SEY:n Eläinpoliittinen vaalikone. Vaalikoneen voi käydä tekemässä täällä.
Pyrin julkaisemaan verkkosivuillani kaikki vastaukseni ainakin merkittävimpiin vaalikoneisiin.
Ohessa kysymykset ja niiden perässä vastaukseni.
Viisi syytä pitää Meikitön päivä
Tänään (6.9.) vietetään pohjoismaisen ympäristömerkin eli Joutsenmerkin Meikitöntä päivää. Aiheesta uutisoi myös YLE: Tänään on lupa jättää meikit pois naamasta.
Kampanja on hyvä esimerkki kevytaktivismista. Tykkäämällä kampanjan Facebook-sivusta ja olemalla päivän ilman meikkiä, on mukana paremman maailman rakentamisessa.
Parempi haaste olisi meikitön vuosi tai edes kuukausi. Yhtä kaikki. On tietysti hyvä, jos ihmiset saadaan edes kerran vuodessa miettimään omia kulutustottumuksia ja käyttäytymistään. Siihen tähtää myös marraskuun lopussa pidettävä Älä osta mitään -päivä.
Itse en käytä lainkaan meikkiä tai juuri muutakaan kosmetiikkaa. Esimerkiksi shampoota, saippuaa, hajusteita tai partavettä/-vaahtoa en käytä lainkaan. Ilman shampoota olen ollut nyt jo yli vuoden. Hyvin olen pärjännyt, vaikka urheilen lähes päivittäin samalla kun hienoja juhlia ja tärkeitä tilaisuuksia on työnkin puolesta vaikka millä mitalla.
