Anna-Riikka Carlson: Kenelle koti ei ole tärkeä?

Anna-Riikka CarlsonVieraskynäblogissa kustantaja Anna-Riikka Carlson kirjoittaa vaalikeskustelusta ja normitalkoista.

Kenelle koti ei ole tärkeä?

Lapseni on siinä iässä, että häntä kiinnostaa, mitä tarkoittaa vasemmisto ja oikeisto ja monet muut poliittiset käsitteet. Samalla kun seuraan vaalikampanjoita lähempää kuin koskaan, mietin monen sloganin ja puheenvuoron äärellä, miten selittäisin sen kymmenvuotiaalle.

Mitä tarkoittaa koti perinteisenä arvona?

Ehkä työtä asunnottomien puolesta, jotta jokaisella olisi koti. Tai yhteisöllisyyttä, oven avaamista naapureille. Varmasti kaikenlaisia koteja kommuuneista kartanoihin. Tai mitä oikeastaan tarkoittaa, että arvostaa perhettä? Sitä, että pitää huolta lähimmistään ja kaukana asuvista vanhemmista, kummilapsista, keistä kaikista? Ei lapsiperheiden asioiden ajaminen voi kertoa perhekeskeisyydestä enempää kuin yksinasuvien tilanteesta huolehtiminen. Onko olemassa joku, joka ei arvosta läheisiä ihmissuhteita ja kattoa pään päällä?

Olin heittämässä vanhaa viemäriputkea roskikseen, kun lapsi totesi, ettei kukaan voi olla noin laiska. Jätteet lajitellaan, jotta emme hukkuisi roskaan. Tietenkin. Yhtä itsestään selvää kuin se, että vihreät arvot ovat jokaisen puolueen vaaliohjelmassa. Vihreillä ne ovat keskiössä. Tämä kuulostaa kymmenvuotiaasta ihan hyvältä. Sitä en kerro, että monissa keskusteluissa ilmastonmuutoksesta ja monista koko maapalloa koskevista kysymyksistä huolestuvaa kutsutaan viherpiipertäjäksi, pienten asioiden parissa puuhastelevaksi. En kiusaa lasta tällaisilla epäloogisuuksilla. Enkä kerro paljon pahemmista nimittelyistä, joita tutut kuulevat joka päivä. Sellaisista suljettaisiin pois neljäsluokkalaisten WhatsApp-ryhmästä.

Normitalkoot tarkoittaa sitä, että poliitikot haluavat karsia turhia sääntöjä, joiden säätäminen ja noudattamisen valvominen vievät liikaa aikaa, vaivaa ja rahaa. Kotona ei sääntöjä juurikaan tarvita, koska kaikki haluavat tehdä toistensa elämästä mukavaa eivätkä hankaloittaa sitä. Silti on joitain asioista, joita minä tiedän paremmin kuin sinä ja siksi otan niistä vastuun ja määräänkin välillä. Isommassa yhteisössä on enemmän pelisääntöjä, muuten moni päätyy etenemään kyynärpäillä eikä huomaa, mitä oma käytös muille aiheuttaa. Lapsesta kuulostaa loogiselta, että koko politiikka on yksiä normitalkoita, vanhentuneiden ja liian monimutkaisiksi osoittautuneiden sääntöjen purkamista ja korjaamista ja uusien luomista. Ja jatkuvaa keskustelua siitä, mikä kenenkin mielestä on turhaa ja mikä tarpeellista.

Päätän kertoa myös palvelusta, johon voi lähettää tarkistettavaksi minkä tahansa mediassa esitetyn väitteen, jonka todenperäisyyttä epäilee. Tämä on lapsesta jännittävää, eikä hän osaa vielä epäillä, että joku tahallaan väittäisi Suomen verotusta maailman korkeimmaksi tai alkoholia yleisimmäksi kuolinsyyksi, jos näin ei ole. On helpompi kertoa nettihuutelijoista, joiden solvaukset on jätettävä omaan arvoonsa kuin arvostetuista asiantuntijoista ja poliitikoista, jotka vääristelevät faktoja tai kertovat osan totuudesta. Kymmenvuotiaankin mielestä on rehdimpää kiroilla vihaisena kuin valehdella hymyillen.

Tunnustan, että olen joskus poissaoleva, kun olen seurannut keskustelua, jossa ei keskustella erilaisista mielipiteistä johonkin asiaan vaan jossa huudetaan toisen puheen päälle ja julistetaan, kuka on oikeassa, kuka väärässä ja kenen kaveritkin ajattelevat väärin. Vähän niin kuin koulunpihalla joskus, ennen kuin joku joukosta sanoo, että rauhoitutaan, tai opettaja tulee selvittämään tilanteen. Aikuisetkin siis kiusaavat joskus.

Mutta aikuisissa on paljon rohkeita, niin kuin lapsissakin. Niitä, jotka ajattelevat rohkeasti. Silloin kun on jotain sanottavaa, ei tarvitse huutaa. Ja niitä, jotka uskaltavat puolustaa niitä, joille huudetaan tai joiden ääni ei kuulu lainkaan.

Sunnuntaina kahden viikon päästä leivomme lapsen kanssa juustokakun vaalikahvilaan, jonka tuotto menee leirikoulurahastoon. Sitä ennen toivoisin, ettei yksikään ehdokas puhuisi minulle perheestä, kodista, työstä, säännöistä tai säästämisestä kuin pienelle lapselle, niin että kymmenvuotiaskin huomaa sanahelinän. Puhukaa minulle kuin aikuiselle, niin minä kerron sitten kaiken omin sanoin lapselleni.

Anna-Riikka Carlson

Anna-Riikka Carlson on WSOY:n kotimaisen kirjallisuuden kustantaja, joka seuraa intohimoisesti politiikkaa ja toivoo, että jokaisesta puolueesta eduskuntaan päätyy ihmisiä, joilla on kanttia kehua kilpailijaa, malttia kuunnella, rohkeutta kääntää takkia, jos oman näkemyksen muuttuminen sitä vaatii, ja jotka eivät kampanjan loppusuorallakaan keskity vastustajan vikoihin vaan omiin vaihtoehtoihin. 

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa