Tänään 28.11.2014 vietetään Älä osta mitään -päivää teemalla Krääsätön joulu!
Teemapäivä haastaa meidät pohtimaan jokapäiväisiä kulutuspäätöksiämme ja niiden vaikutuksia ympäristöömme.
Sopivasti MTV3 Huomenta Suomi kyseli aamulla Twitterissä: ”Aamun gallup: Paljon ajattelit tänä vuonna laittaa rahaa joululahjoihin?” Oma vastaukseni oli seuraava: ”En yhtään. Mielummin aineettomia palvelulahjoja. Krääsätön joulu. Ja tänään Älä osta mitään -päivä :)”
Kirjoitin aiheesta tällä viikolla myös Kirkko & Kaupunki -lehteen. Alla kirjoittamani kolumni kokonaisuudessaan.
Krääsätön joulu
Tiedätkö tunteen, kun saat lahjan, jota et oikeasti tarvitse? Krääsää, joka vie kaappitilaa. Sinulla on tavara, joka pitää säilyttää vain siitä syystä, että sitä ei kehtaa laittaa kierrätykseen, koska sen antoi sinulle tärkeä ihminen.
Joulun perinteeseen kuuluu lahjojen antaminen. Valitettavan usein lahja muuttuu krääsäksi. Joulun kulutus perustuu helposti vain muiden ihmisten mielitekojen arvailuun ja lasten hetkellisten toiveiden täyttämiseen.
Antaminen lisää tunnetusti hyvinvointia. Paitsi silloin, kun se on pakonomaista. Muistan itse kierrelleeni useana jouluna ahdistuneena tavarataloja ja kauppakeskuksia vain keksiäkseni sukulaisille sopivia joululahjoja. Tavaran valinta on usein vaikeaa. Se vie aikaa ja rahaa eikä lopputuloksesta ole takeita.
Tilanne on ristiriitainen. Halumme ilahduttaa muita. Kuitenkin ostamalla tavaroita, joita kukaan ei tarvitse, aiheutamme stressiä niin itselle kuin läheisillekin. Tämän seurauksena myös luonnonvarojen kulutus kasvaa.
Itse asiassa jo elokuussa vietettiin maailman ylikulutuspäivää. Tuolloin ihmiskunta oli kuluttanut kaikki maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat loppuun. Elämme siis tällä hetkellä velaksi tulevilta sukupolvilta. Paras joululahja lapsillemme olisi kulutuksesta pidättäytyminen.
Turhien tavaroiden sijaan kannattaa antaa aineettomia aikalahjoja tai palveluksia. Itse sain viimeksi isänpäivälahjaksi puolisoltani aika- ja apulahjakortin, joka piti sisällään paitojen silitysapua ja vaatteiden korjausapua. Lapsiperheelle paras lahja voi joskus olla vaikka kodinhoito- tai lastenhoitoapu. Tavaroiden sijaan voi lahjoittaa ammattijärjestäjän vierailun, joka auttaa kodin tavarakaaoksen vähentämisessä.
Perjantaina 28.11. vietetään Älä osta mitään -päivää teemalla Krääsätön joulu. Voisiko tämä joulu olla krääsätön? Tärkein syy krääsättömään jouluun eivät ole krääsän ympäristövaikutukset. Paljon merkittävämpää on se, kuinka paljon krääsä vie henkistä kaistaamme ja vaatii lisää lämmitettäviä neliöitä asunnoissamme.
Leo Stranius
leo.stranius@iki.fi
Kirjoittaja on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja ympäristöbloggaaja.
Ostit (ja koko vihreiden eduskuntaryhmä) jo kasan epäloogisuutta:
En ymmärrä millä tavoin nykyinen avioliittolaki on epätasa-arvoinen. Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, ikiaikainen brändi, käyttääkseni nykyterminologiaa. En vastusta homoliittoja, haluan että heillä on kaikki samat oikeudet kuin avioliitossa olevilla (adoptio-oikeus jne.), jopa niin, että jos kuuluvat kirkkoon, saavat veronalennuksen. Tämä siksi, koska he eivät saa kaikkia kirkon palveluja (siis avioliittoon vihkimistä, kirkollisen siunauksen taitavat saada jo nyt).
Miksi tulla kuokkimaan toisten brändille? Varsinkaan kun ei avioliittokaan yksiselitteisesti niin hohdokas ole (vertaa esim. August Strindbergin, Ingmar Bergmanin tai Maria Jotunin kuvauksia avioliitoista). Miksei sateenkaari-porukka halua omaa liittoa, kun he kerran niin edistyksellisiä ja loistavia ovat? Rakentaisivat niin mahtavan brändin että heterotkin siihen haluavat.
Yksi syy, miksi avioliiton käsitettä ei pidä antaa homopareille on, että tämän asian läpi saatuaan alkaa seuraava huuto: ”miksi kirkko ei vihi meitä avioliittoon kun koko muu yhteiskuntakin pitää meitä aviopareina?” Halpamaista laskelmointia.
Kun ei homot itse ymmärrä (tai eivät halua) ajaa asiaansa toisella nimellä, niin se olisi esim. lehdistön tehtävä. Mutta sopulilauma juoksee yhteen suuntaan, missä joku huutaa tasa-arvoista avioliittolakia, eikä tule mieleenkään kysyä mitä se on? Ja mielipidetiedusteluissa esitetään kysymykset niin, että jokainen itseään fiksuna ja edistyksellisenä pitävä kansalainen vastaa kannattavansa tasa-arvoista avioliittolakia. Kysyä pitäisi ensiksi ”mikä on avioliitto?” Ja tasa-arvo sanan käyttö on törkeää manipulaatota.
Haluan vapaamuurariksi ja rotaryksi. Jos minua ei valita yhdistyksiin, vaadin tasa-arvoista yhdistyslakia. Ja siviilipalvelusmies on syrjivä nimitys kun kerran on asepalvelun suorittanut, oikea nimitys on esim. sotamies. Vastaavia epätasa-arvon ilmentymiä on yhteiskunta täynnä. Pitääkö kaikilta asioilta poistaa oikea nimi?! Mitä se Orwell kirjoittikaan…entä H.C. Andersen?
Eihän kuohuviiniä saa väittää shampanjaksi, saksalaista salaattijuustoa feta-juustoksi jne.. Miksi homoliittoa pitää sanoa avioliitoksi?!
Vihreät ovat katalampia kuin maanpetosta hautoneet taistolaiset 70-luvulla. Taisi mennä ääneni vihreiltä. Mutta saattehan te Jari Tervon, Tuomas Enbusken ym. lemmenlepertelijöiden äänet.
Koska tulee valtuutettujen ”emme enää kaavoita krääsäkaupoille yhtään tonttia”-valtuustokausi? Kummallista sinänsä sitten moittia jotain mainoksia katukuvassa, jos itse on ollut lisäämässä tarjontaa. Tai sitten vaatia samalla lisää rahaa ”hyvään”, ja kuitenkin vaatia sitten käytännössä tuloja alemmas. Rehellistä olisi sitten vaatia koko taloutta kaikessa laajuudessaan alemmas.
Ylipäätään aika vaikea nähdä miten tämä nykyinen kulutuskritiikki voisi toimia siten, että tuota ylikulutuspäivää ei enää vietettäisi, tai että se edes tulisi joka vuosi myöhemmin eikä aiemmin. Ihan jos ajattelee tuota valtuuston omaa tonttia, niin jos väestö kasvaa tätä menoa, niin miten se 860 000 asukkaan kaupunkia ikinä kuluttaisi vähemmän kuin tämä nykyinen 620 000 asukkaan? Ihmisillä on kuitenkin tietty välttämätön peruskulutustaso ja jos rehellinen on, niin ei ihmiset ole halukkaita laskeutumaan nykyiseltä ylelliseltä kulutustasoltaan. Ja miten laskeutuisivat, kun ovat täysin omavarattomia ja siten pakosti mukana kasvattamassa taloutta ja kulutusta, koska leipä tulee kaupasta eikä omasta pellosta. Ainoastaan omavaraiset, joko omistavat omat ruuanlähteet tai ovat taloudellisesti omavaraisia, voivat olla kuluttamatta ja poissa pakkokasvuyhteiskunnasta ja ajatella luonnonkin säästämistä.
Kysymys herääkin, että miten saada kumpiakin lisää ja siten tilaa luonnonsuojelulle. Koska pientilallisuus ei ole se seksikkäin hanke esitettäväksi, niin sitten varmaan pitäisi puhua vaurastumisesta. Miten vaurastuttaa monia lisäämättä rasitusta luonnolle? Pitäisikö tehdä perintöverolle Haglundit? Antaisiko se riittävän monelle sellaisen taloudellisen puskurin, esimerkiksi vuokralle laitettavan asunnon muodossa, että voisi vähentää haitallista työntekoa, eli luonnon tuhoamista rahan vuoksi.