HS Vieraskynä: Vaikuttaminen siirtyy kabineteista kaduille, verkkoon ja julkisuuteen

VIERASKYNÄ
Helsingin Sanomat 11.7.2009
Vaikuttaminen siirtyy kabineteista kaduille, verkkoon ja julkisuuteen

Leo Stranius

Perinteisen kansalaisosallistumisen rinnalle on yhä enemmän nousemassa epämuodollisia ja ”kevyitä” vaikuttamismuotoja, jotka eivät kanavoidu olemassa olevien rakenteiden ja järjestöjen kautta. Elinikäinen sitoutuminen tiettyyn toimintaan vähenee, eikä koko identiteettiä luovuteta yhdelle järjestölle.

Vapaamuotoisissa verkostoissa valta ja vastuu eivät välttämättä kohtaa ja toiminnan konkreettisia tuloksia voi olla vaikea mitata. Ihmisten sitoutumisen vähentyminen näkyy siinä, että vapaus yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ostetaan usein rahalla, esimerkiksi kuukausilahjoituksin.

Käänteistä boikottia toteuttava Porkkanamafia kuvastaa hyvin tämän päivän epämuodollista kansalaistoimintaa. Siinä kuluttajat keskittävät ostoksensa yrityksiin, jotka panostavat ilmastonmuutoksen torjuntaan. Porkkanamafialle on ominaista organisoituminen verkossa sekä toiminnan hauskuus, innostavuus, performatiivisuus ja julkisuushakuisuus. On helppo tulla mukaan ja vielä helpompi irrottautua.

Tavoitteena ei useinkaan ole suuri yhteiskunnallinen muutos vaan pienet teot ja uudet ajattelutavat tässä ja nyt. Kansalaistoiminta siirtyy yhdistysten kabineteista kaduille, verkkoon ja julkisuuteen.

Internet on tätä nykyä kansalaistoiminnan keskeinen työkalu. Tilastokeskuksen mukaan 83 prosenttia suomalaisista käyttää internettiä säännöllisesti. Opiskelijoista nettiä käyttää 99 prosenttia, työssä käyvistä 90 prosenttia ja eläkeläisistä 37 prosenttia. Eläkeläisten netinkäyttö kasvaa kaikkein nopeimmin. Kiinnostavaa on, että 18–30 vuotiaista nuorista 86 prosenttia pitää internettiä ainakin jonkin verran mielekkäänä tapana vaikuttaa.

Erityisesti nuorille ja nuorille aikuisille internetistä on tullut merkittävä sosiaalisen kanssakäymisen foorumi. Esimerkiksi IRC-Galleriassa – verkkoyhteisössä, jossa käyttäjät voivat esitellä valokuviaan ja kommunikoida keskenään – on yli puoli miljoonaa jäsentä. Suomalaisista 13–17-vuotiaista nuorista palvelua käyttää päivittäin yli 60 prosenttia.

Facebookilla, joka on IRC-Gallerian tapainen, vähän vanhemmille tarkoitettu sosiaalinen yhteisö, on jo yli miljoona suomalaista käyttäjää. IRC-Galleriassa tai Facebookissa toimiminen ei välttämättä eroa kovin paljon liikunta-, kulttuuri- tai muiden harrastusjärjestöjen toimintaan osallistumisesta. Facebookissa käynnistetään jatkuvasti myös uusia yhteiskunnallisia ryhmiä ja vetoomuksia.

Tilastokeskuksen mukaan oma blogi eli verkkopäiväkirja on koko väestöstä noin viidellä prosentilla ja opiskelijoista runsaalla viidellätoista prosentilla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Suomessa on noin 265 000 blogia. Oli kyse sitten harrastusblogista tai yhteiskunnallisiin kysymyksiin keskittyvästä pohdinnasta, blogit ovat hyvä esimerkki merkittävästä järjestöjen ulkopuolelle kanavoituneesta kansalaistoiminnasta.

Myös erilaiset verkkoadressit ovat kasvattaneet suosiotaan. Esimerkiksi www.adressit.com-sivuston 25 suosituinta avoinna olevaa adressia ovat keränneet yhteensä lähes miljoona allekirjoitusta. Adressin, joka vastusti hallituksen suunnitelmia nostaa eläkeikää, allekirjoitti keväällä parissa viikossa yli 170 000 ihmistä.

Kansalaistoiminnan siirtyminen verkkoon, liikkuvaan reppu- ja elämäntapa-aktivismiin sekä sitoutumista kammoksuvaan kevytaktivismiin asettaa demokratian toimivuudelle useita haasteita mutta luo myös uusia mahdollisuuksia.

Epämuodollisen kansalaistoiminnan ja verkko-osallistumisen lisääntyessä yksilöiden vaikutusmahdollisuudet paranevat. Enää ei välttämättä tarvita järjestörakenteita turvaamaan ihmisten osallistumismahdollisuuksia, vaan kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja perustaa vapaamuotoisia liikkeitä.

Toiminnan monipuolistuessa ja pirstoutuessa yksilöillä on enemmän matalan kynnyksen tarttumapintoja tulla mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön. Verkkoyhteisöjen käyttäjämäärät tarjoavat hyvän mahdollisuuden ihmisten aktivoimiseen.

Samalla korostuvat tasa-arvoiset, läpinäkyvät ja monimuotoiset vaikutuskeinot sekä päätöksenteon avoimuus. Perinteinen vaikuttaminen ja verkkovaikuttaminen sulautuvat yhteen. Mikä tahansa sanottu tai tehty voi päätyä mihin tahansa. Tämän ovat jo esimerkiksi monet poliitikot joutuneet karvaasti kokemaan.

Jotta muutokseen pystyttäisiin vastaamaan, tulisi epämuodolliselle kansalaistoiminnalle tarjota samat toimintaedellytykset kuin rekisteröityneille yhdistyksille. Tämä edellyttää, että ymmärretään, miten lyhytaikaisten verkostojen toimintalogiikka poikkeaa perinteisestä yhdistystoiminnasta.

Hallinnon on tunnustettava epämuodolliselle kansalaistoiminnalle virallinen asema avustuksia myönnettäessä, kuulemistilaisuuksia järjestettäessä ja työryhmiä perustettaessa. Tämä vaatii perinteisen yhdistysmonopolin purkamista ja yhdistyslain muutosta. Epämuodollisille yhteiskunnallisille liikkeille tarvitaan lisää vaikuttamisen tiloja niin verkossa kuin fyysisessäkin maailmassa.

Myös suoran demokratian, esimerkiksi kansalaisaloitteiden ja suorien kansanäänestysten, edistäminen olisi omiaan tukemaan epämuodollista ja vireää kansalaistoimintaa.

Leo Stranius
Kirjoittaja tekee väitöskirjaa yhteiskunnallisista liikkeistä Tampereen yliopistossa.

Kaikkea sitä saakin elämässä kokea. Perjantai-ilta. Takana työpäivä, uintitreeni ja kuntopiiri. Sitten kolme tuntia tanssia. Move your Scooter!
Pääsin tänään kertomaan @tiinaelo järjestämässä Kestävä kulutus -paneelikeskustelussa Miksi minimalismi ja ekologinen arki tekee onnelliseksi. 

Tässä viisi syytä mitä minimalismi ja ekologinen arki on mulle antanut:
-Lisää aikaa
-Lisää rahaa
-Lisää vapautta
-Lisää turvallisuutta
-Lisää varautumista tulevaan

Mikä sua oikein estää? 

Kiitos keskustelusta @tiinaelo @fintagea @tinanyfors @sallamaarim ja kuvasta @heli.sihvonen
Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa