Äänikirjat yleistyvät – haittaako tämä lukutaidon kehittymistä?

Katsomme lasten kanssa viikoittain lasten uutiset.

Lasten uutisissa viitattiin hiljattain Suomi lukee -tutkimukseen, jonka mukaan suomalaisten lukuinto on lisääntynyt koronapandemian aikana. Erityisesti koronakriisi on lisännyt 20-29-vuotiaiden lukemista.

Tämä on hyvä juttu. On vaikea olla harmissaan, mikäli ihmiset viettävät enemmän aikaa kirjojen parissa kuin esimerkiksi ostoskeskuksissa tai lomamatkoilla.

Suomi lukee 2021 -tutkimus (julkaistu 27.5.2021)

Tutkimus tehdään parin vuoden välein. Kaikkein merkittävin muutos liittyy äänikirjojen valtavirtaistumiseen. Kaksi vuotta sitten äänikirjapalveluista maksoi kuusi prosenttia suomalaisista. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan jo 17 prosenttia vastanneista.

Viimeisen neljän viikon aikana äänikirjaa oli kuunnellut 20 % vastaajista ja sähköistä kirjaa lukenut 24 % vastaajista. Samaan aikaan vuonna 2020 suomalaiset ostivat vajaa 15 miljoonaa painettua kirjaa. Tämä oli kolme miljoonaa kirjaa vähemmän kuin aikaisemmassa tutkimuksessa. Sähkökirjoja käyttävät eniten ne, jotka ostavat eniten myös painettuja kirjoja.

Toisessa kyselyssä lasten- ja nuortenkirjoja kuunneltiin äänikirjoina kahdessa perheessä kolmesta. Vastaavasti e-kirjat olivat käytössä puolella vastaajista.

Äänikirja voittaa paperikirjan usein tilannesidonnaisista syistä. Paperikirjaa on vaikea lukea esimerkiksi kävellessä, juostessa tai pyöräillessä. Tämä on itsellänikin merkittävin syy äänikirjojen kuunteluun.

Monet valitsevat sähkökirjan tietysti myös siitä syystä, että se on niin paljon halvempi painettuun kirjaan verrattuna. Olkoonkin, että kirjastokortti ei maksa mitään. E- ja äänikirjat aiheuttavat kuitenkin omat haasteensa kirjailijoiden tulonmuodostukselle. Äänikirjoista kun ei paljon tekijäpalkkioita tilille virtaa.

Äänikirjat ovat mullistaneet kirjojen kulutusmallit myös meidän perheessä viime vuosien aikana. Itse olen kuunnellut äänikirjoja vuodesta 2017 lähtien. Aiemmin luin 10-50 kirjaa vuodessa. Äänikirjojen myötä esimerkiksi viime vuonna luin tai kuuntelin yhteensä 375 kirjaa. Tänä vuonna luettuja tai kuunneltuja kirjoja on kertynyt marraskuun loppuun mennessä jo reilusti yli 300 kirjan verran.

Myös puoliso ja lapset ovat löytäneet äänikirjat. Erityisesti itseäni pohdituttaa lasten äänikirjojen kuuntelu. Säilyykö kiinnostus enää lukemiseen, kun kirjat voi kuunnella äänikirjana? Hajoaako keskittyminen, kun lapsi kuuntelee äänikirjoja kaiken muun tekemisen ohella? Miten äänikirjat vaikuttavat oppimiseen ja aivojen kehitykseen?

Joissain yhteydessä on oltu huolissaan myös siitä, että lukutaito eriytyy ja äänikirjat vain vahvistavat tätä kehitystä. Itse mietin kuitenkin sitä, että voivatko äänikirjat heikentää lasten lukutaitoa. Toisaalta samoja pohdintoja on ollut varmasti läpi maailman sivun, kun lapset ovat alkaneet katsoa televisiota ja sittemmin ohjelmia netistä. Ohessa hyvää pohdinta aiheesta, mutta valitettavan vähän vastauksia.

Perinteisten paperikirjojen tai e-kirjojen etuhan on se, että niihin pitää keskittyä kunnolla siinä missä äänikirjojen kuuntelun yhteydessä voi touhuta samalla kaikkea muuta.

Itse pyrin äänikirjojen ohella lukemaan joka aamu vähintään 10 sivua perinteistä paperikirjaa. Myös lapsille luetaan perinteisiä kirjoja iltaisin. Tästä huolimatta on vaikeaa motivoida lapsia lukemaan, kun äänikirja on vain niin paljon helpompi.

Yleisesti ottaen äänikirjaa pidetään oppimisen ja lukutaidon näkökulmasta suunnilleen yhtä hyvänä kuin paperikirjaa. Ohessa aiheesta hyvä artikkeli: Are Audiobooks As Good For You As Reading? Here’s What Experts Say

Äänikirjoista olen kirjoitellut aiemmin esimerkiksi oheiset tekstit:

Äänikirjat mullistivat kirjojen kulutukseni – Kesällä luetut/kuunnellut kirjat

100 päivää ja 100 kirjaa

Vuonna 2020 yhteensä 375 kirjaa – ohessa niistä 5×5 suositusta

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa