Sain suoritettua yliopistolla (http://www.uta.fi) loppuun pakolliset kieliopinnot (englanti ja ruotsi). Myös gradu valmistui (http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.phtml?id=16103). Gradun perusteella kirjoittelin Helsingin Sanomiin vieraskynän ja STT:n uutispalveluun asiantuntija-artikkelin. Gradu oli muutenkin esillä aika monessa paikassa.
Gradun palautus tarkoitti sitä, että valmistuin hallintotieteiden maisteriksi (HM) lokakuun 5. päivä. Tapahtumaa juhlittiin asiankuuluvin menoin! Opiskelu ja yliopistomaailma eivät kuitenkaan ole taakse jäänyttä elämää. Jo joulukuussa varmistui jatko-opintopaikka Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan laitoksella (http://www.uta.fi/laitokset/yhdt/). Sain myös parivuotisen paikan yhteiskunnallisen ympäristöalan valtakunnallisessa tutkijakoulussa eli YHTYMÄ:ssä (http://www.uta.fi/laitokset/yhdt/opetus/yhtyma.shtml) vuosille 2010-2011. Väitöskirjan teko alkaa jollain tavalla kaiken muun ohessa tammikuussa 2007.
Omassa henkilökohtaisessakin elämässäkin riitti viime vuoden aikana mielenkiintoisia tapahtumia. Toukokuussa ostimme Annukan kanssa oman kodin Käpylästä (http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4pyl%C3%A4), jonka remontoimme katosta lattiaaan kovalla intensiteetillä kesäkuussa. Muuttamaan pääsimme kesäkuun lopussa. Isoja askeleita parisuhteessamme otimme asuntolainan ja yhteisen kodin jälkeen menemällä joulukuussa kihloihin Katmandussa, Nepalissa (matkajorinoita voi lukea tästä blogista). Häät ovat näillä näkymin kevätkesällä 2007.
Nautin läpi vuoden myös askeettisesta hedonismista. Kasvissyönnin ja kotiveganismin lisäksi tämä tarkoitti kieltäytymistä mm. alkoholista, kaikista makeista tai suolaisista herkuista ja kahvista. Elämänlaatuni on parantunut merkittävästi. Polkupyöräilyn suhteen kyseessä oli ennätysvuosi. Kesällä sukkuloimme Annukan kansso polkupyörien kanssa pitkin Suomea. Kilometrejä kertyi vuoden aikana lopulta 5009 km. Juoksemassa ja punttisalillakin kävin silloin tällöin.
Ympäristöjärjestötyössä vuosi 2006 tarkoitti isoa muutosta. Vaikka toiminkin paljon Maan ystävissä (http://www.maanystavat.fi), lähinnä taustavaikuttajana ja kansainvälisten asioiden vastaavana, suurin osa vapaa-ajastani kului kuitenkin Suomen luonnonsuojeluliiton (http://www.sll.fi) luottamustehtävissä. Vuoden 2006 alussa aloitin SLL:n liittohallituksessa, Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin (http://www.sll.fi/uusimaa) puheenjohtajana, energia- ja ilmastovaliokunnan (http://www.sll.fi/luontojaymparisto/energiajailmastonmuutos) puheenjohtajana sekä jäsenenä viestintävaliokunnassa ja Luonnonsuojelijalehden (http://www.sll.fi/jasensivut/luonnonsuojelija/) toimitusneuvostossa. Aika kovalla ryminällä sisään Luonnonsuojeluliiton toimintaan siis.
Iso ponnistus keväällä 2006 oli kansallisen kestävän kehityksen strategian (http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=188780&lan=fi) valmistelutyön loppuun saattaminen. Strategia saatiin valmiiksi toukokuussa ja se hyväksyttiin yksimielisesti kestävän kehityksen toimikunnassa kesäkuussa. Strategiaryhmän ja erilaisten pienryhmien lisäksi vedin strategiaan vaikuttamaan pyrkivää kansalaisjärjestöjen omaa työryhmää. Valtioneuvosto eli hallitus teki periaatepäätöksen (http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=213067&lan=fi) strategiasta lopulta joulukuussa. Muutenkin kestävän kehityksen toimikunnan (http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=4427&lan=fi) kokoukset tarjosivat mielenkiintoisia keskusteluja kuluneena vuonna.
Matkustelua pyrin rajoittamaan vuonna 2006 erityisesti. Siitä huolimatta reissuja tuli mm. Islantiin, Brysseliin, Unkariin, Tukholmaan, Viipuuriin, Kairoon, Intiaan, Nepaliin ja moneen muuhun paikkaan. Erityisesti sukkulointia oli kotimaassa. Myös töissä vuosi 2006 oli murrosten aikaa. Työtehtäväni muuttuivat aika paljon aloittaessani työskentelyn projekti-, kehitys- ja ympäristöpäällikkönä. Tämän blogin kirjoittaminen on tietysti ollut lisäksi yksi hauska uusi elementti. Toivottavasti innostusta kirjoittamiseen riittää jatkossakin.
Toki monia haasteitakin jäi. Esimerkiksi kynsien pureskelua en onnistunut lopettamaan. Punttisalilla olisi voinut käydä selvästi enemmän paremman rasvaprosentin saavuttamiseksi. Juoksukin jäi aktiivisen pyöräilyn varjoon. Lisäksi päätimme Annukan kanssa jättää väliin niin Euroopan sosiaalifoorumin (Ateenassa) kuin Maailman sosiaalifooruminkin (Keniassa). Olisi ollut liikaa ahnehtimista osallistua noihin tapahtumiin. Unelma omasta kirjasta tai toimitetusta teoksesta jäi vielä unelman asteelle.
