Perjantaina 22.12.2006, Nepal – Intia – Helsinki

Aamulla kiertelemme vielä Kathmandun katuja ennen lähtöämme kotimatkalle. Ostamme paikallisesta liikkeestä puiset tai luiset kihlasormukset. Kathmandun lentokenttä on saarrettu mielenosoittajien toimesta. Pääsemme kuitenkin hyvällä onnella läpi saartorenkaan. Paikallinen liikemies puuskuuttaa lentokentän sisälle menevässä jonossa. Hän on joutunut tulemaan kentälle kävellen jostain kiitoratojen takaa ja on tuntitolkulla myöhässä. Paikalliset vastustavat kuulemma hallituksen tekemiä maan pakkolunastuksia lentokentän laajentamiseksi. Hyvä, että vastustavat.

Kathmandun lentokentällä vieressämme istunut mies kysyy yllättäen olemmeko Suomesta. Hän sanoo olleensa vuosikausia vierailevana tutkijana Helsingin yliopistossa. Meillä on paljon myös yhteisiä tuttuja. Niin pieni on maailma.

Meillä on kahdeksan tunnin odotus Delhissä. Olimme suunnitelleet, että teemme lentokentällä töitä jossain sopivassa Internet-kahvilassa. Valitettavasti koko kentällä ei ole nettiyhteyksiä. Olemme liian kipeitä ja sairaita sekä väsyneitä lähteäksemme Delhin keskustaan. Siispä parkkeeraamme kentän ainoaan ravintolaan juomaan teetä ja keskustelemaan tulevan vuoden haasteista.

Matkustaminen alkaa väsyttää ja inhottaa. Jatkossa päätämme kuitenkin ottaa maksamamme 10 prosentin lentomaksun lisäksi (http://www.lentomaksu.fi) käyttöön turistimaksun, jonka myötä maksamme 10 prosenttia matkabudjetistamme jollekin paikalliselle avustusjärjestölle. Lisäksi päätämme kymmenkertaistaa henkilökohtaisessa elämässämme YK:n kehitysyhteistyötavoitteen ja alkaa ohjaamaan tuloistamme Suomessa noin 5-10 prosenttia yleishyödyllisten järjestöjen työhön osoittaakseemme, että kenellä tahansa on varaa auttaa ja tukea yhteisöllisyyttä, mikäli vain haluaa.

Ennen lähtöä Helsinkiin törmäämme vielä Antto Vihmaan ja hänen kavereihinsa. Kaverit ovat kiertäneet pari viikkoa Intiaa ja ovat ruokamyrkytyksen seurauksena pahasti kipeitä ja kovassa kuumeessa. Heihin verrattuna olemme päässeet aika helpolla (kurkkukipu, flunssa ja pieni kuumeilu). Helsingissä huomaamme, että samalla matkalla kanssamme on ollut myös Kari Karanko, jota tervehdimme lyhyesti.

Joulun tulemme viettämään Turussa ja vuoden vaihteen otamme vastaan Joensuussa.

Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa