Lauantaina vietimme Jukan polttareita. Kumpulassa vietetyn puistopiknikin jälkeen pyöräilimme Pitäjänmäkeen pelaamaan Megazonea. Järkyttävä kokemus. En suosittelisi kenellekään. Hyvä, että tuli kuitenkin kokeiltua. Sotaleikkien jälkeen matka jatkui polkupyörillä Criticall Mass -hengessä Kallioon ja Indian Villa –nimiseen ravintolaan. Hyvän ruuan jälkeen siirryimme Kimmo Helistön pitämään Arlan saunaan (http://www.arlansauna.net/) ja sieltä edelleen Valter Cafeen, jossa Jukka, Seremoniamestari (http://fi.wikipedia.org/wiki/Seremoniamestari) ja Tuomo heittivät yhteisen keikan. Illan päätteksi jäimme istumaan ja keskustelemaan Esplanadin puistoon. Mukaan liittyi myös Elinan polttariseurue.
Muutama sana mukavuusalueesta. Mukavuusalue on sopiva käsite kuvaamaan omia toimintamahdollisuuksia ja rajoja. Itse olen oppinut käsitteen Sarasvuon Trainers Housen (http://www.trainershouse.fi/) kurssilla. Kirjoittelin aiheesta blogissani jo aiemminkin: ”Elämässä pitäisi hakeutua aktiivisesti epämukavuusalueelle (rasitushakuisuus). Tämä parantaa kummasti suorituskykyä. Mikäli tyytyy jatkuvasti siihen, mikä on helppoa ja mukavaa, alkaa oma mahdollisuushorisontti kummasti kaventua.”
Ole siis rasitushakuinen. Älä jää lepäämään vain mukavuusalueelle. Mene tilanteisiin, joissa joudut kohtaamaan pelkoa, rasitusta, ujostelua ja häpeää. Rasita ja lepää vaihtelevasti. Kun pää on väsynyt, rasita ruumista. Kasvata hengellistä energiaa, kasvata älyllistä energiaa (eli hanki käsitteitä, lue paljon, sanat ovat aivojen aminohappoa, mitä enemmän käsitteitä, sen parempaan asioiden käsittelyyn pystyy), kasvata tunne energiaa (eli hanki itsellesi turhautumia, pettymyksiä ja torjuntaa), kasvata sosiaalista energiaa (tule toimeen erilaisten ihmisten kanssa) ja kasvata fyysistä energiaa (liiku, rasita kehoa). Näillä eväillä pääsee mielestäni elämässä jo pitkälle.
Sunnuntaina söimme aamupalaa yhdessä isäni ja pikkusiskojeni kanssa, jotka olivat koko viikonlopun käymässä Helsingissä. Viikonlopun sukulaisvierailujen seurauksena jäimme Annukan kanssa pohtimaan mm. sukupolvien välisiä eroja. Keskustelu omien sisarusten kanssa on paljon helpompaa kuin vanhempien, koska sisarusten kesken on luontevampaa jakaa edes jollain tasolla samankaltaisia kokemuksia olemassa olevasta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä. Lisäksi jäimme miettimään sitä, kuinka ihmiset yleensä suhtautuvat menneisyydessä tapahtuneisiin vääryyksiin ja loukkauksiin. Pahinta on unohtaa, mutta olla antamatta anteeksi. Mikäli joku on loukannut joskus, asiaa ei kannata unohtaa, koska siitä voi oppia niin paljon. Sen sijaan on tärkeää antaa anteeksi. On turha kantaa vihaa, katkeruutta ja kaunaa toista ihmistä kohtaan, koska silloin oma elämä käy vain kovin raskaaksi.
Päivän mittaan kirjoitin ja viimeistelin Attacin maailmantalous -portaaliin tulevia tekstejä kestävästä kehityksestä ja ympäristöveroista.
Lue myös Suomen luonnonsuojeluliiton tiedote: Valtiovarainministeriön budjettiesitys törmäyskurssilla ympäristön kanssa: http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2007/budjettiesitys_vm_2007
