Karhunkierroksen jälkeen vietimme yön Rukalla ja tulimme aamulla Kuusamoon. Laitoimme rinkat matkahuollon kyydillä Helsinkiin ja haimme pyörät linja-autoaseman säilytyksestä.
1. Päivä: Kuusamo – Piispajärvi (Alasalmen erämökit) / 95,51 km (5h 29min)
Kuusamosta lähtiessä pyöräilymaisemat näyttivät aika tylsiltä upean Karhunkierroksen jälkeen. Ensimmäinen taukopaikka tuotti vesiperän. Paikalle ei tullut ketään palvelemaan 15 minuuttiin. Kävimme vessassa, istuimme terassilla ja huhuilimme takahuoneesta. Sämpylät jäivät vitriiniin ja matka jatkui eteenpäin. Valitettavasti emme päässeet teelle seuraavallakaan pysähdyspaikalla. Kuusamon suurpetokeskuksen kahvila oli kiinni, koska työntekijä oli äitiyslomalla. Pyöräilimmekin lopulta aina Kylmäluoman leirintäalueelle (55 km Kuusamosta) ennenkuin löysimme ensimmäisen paikan, josta saimme hiukan evästä. Kasviskeitto olikin herkullista!
Kylmäluoman leirintäalueelta matka jatkui tylsää Viitostietä kohti etelää. Satunnaiset tukkirekat ja lukemattomat matkailuautot pitivät kapealla tiellä siitä huolen, että polkupyörän päällä pysyi valppaana. Avohakkuut pitkin tienviertä taas olivat omiaan kertomaan, että Suomessa harjoitetaan metsätaloutta vähän turhankin aktiivisesti. Olimme kuvitelleet, että Perankalla olisi kauppa. Ei ollut. Soitin tulevaan majapaikkaamme ja kysyin mahdollisesta ruokahuollosta. Vieressä olisi kuulemma kauppa, joka menee 20 minuutin päästä kiinni. Matkaa yli 10 km, joten ei toivoakaan ehtiä ajoissa.
Iloksemme kyläkauppa oli edelleen auki ja pääsimme ruokaostoksille. Majoituimme vieressä olevaan Alasalmen erämökeille. Saimme järven rannalta pienen evakkomökin, jossa oli myös sauna. Mökki oli aikanaan rakennettu Karjalan evakoiden toimesta. Majoitusta piti mukava, mutta hiukan surumielinen vanha rouva, jonka mies oli hiljattain kuollut. Myös pihalla ollut koira teki kuulemma kuolemaa. Illalla kuuntelimme vanhaa mummon radiota, söimme, saunoimme ja kävimme uimassa. Yöllä roskapussiin hypännyt hiiri herätti meidät. Pelastin hiirin muovipussista raikkaaseen ja valoisaan kesäyöhön.
2. Päivä: Piispajärvi (Alasalmen erämökit) – Hyrynsalmi (Vonkan leirintäalue) / 99,95 km (5h 40min)
Toisen päivän ensimmäinen pysähdys oli Hiljainen kansa (http://www.kuutamokeikat.fi/hiljainen/index.htm). Lähes tuhatpäinen taideteos keskellä peltoa on hyvin vaikuttava näky. Pysähdyimme paikalle olevaan kahvilaan juomaan teetä ja syömään lettuja. Lounasta kävimme syömässä Suomussalmella, jonne saavuimme kovan vastatuulen siivittämänä. Suomussalmi on paikka, joka on ollut keväällä uutisissa useista itsemurhista. Paikalliset olivat tohkeissaan Suomen Kuvalehden juuri kunnastaan tekemästä myönteisestä selviytymisartikkelista.
Suomussalmelta matka jatkui Viitostietä rekkojen ja matkailuautojen kanssa kohti etelää. Juuri ennen Hyrynsalmea meidät yllätti kaatosade. Ehdimme sateensuojaan ruokakauppaan. Samalla ostimme illan ja aamun eväät. Sateen jälkeen pyöräilimme vielä viimeiset kilometrit Vonkan leirintäalueelle. Kävimme saunomassa ja uimassa. Illaksi teimme nuotion sekä paistoimme soijanakkeja ja leipiä. Asfalttimiehet tulivat illalla töistään ja kävivät nukkumaan lähteäkseen takaisin hommiin jo kello kolmelta aamuyöllä.
3. Päivä: Hyrynsalmi – Maanselkä / 117,02 km (6h 46min)
Aamulla pyöräilimme pikkuteitä pitkin Ristijärvelle. Matkalla ollut kaunislehdon talomuseo oli vielä paikan ohittaessamme kiinni. Ristijärvellä kävimme rantakioskissa jututtamassa myyjää. Huoltoasemalla söimme herkullista pannukakkua ja sämpylää. Jatkoimme Viitostietä pitkin Kontiomäelle. Valitettavasti lounassuunnitelmamme menivat uusiksi, koska kylässä ei ollut ravintolaa. Kävimme ostamassa paikallisesta Siwasta nuudeleita, mansikoita ja leipää. Söimme lounasta kylän keskustan hylätyn talon portailla.
Kontiomäeltä käännyimme jälleen pikkutielle kohti Vuokattia. Juuri ennen Vuokattia kiipesimme 250 metriä korkean Naapurivaaran huipulle. Alaspäin tultaessa polkupyöräni nopeusmittari näytti pitkään 65 km/h. Vuokatissa kävimme katsomassa raiskattua laskettelurinnettä. Viihdekeskuksen Hesburgerissa voi katsoa lumilautailua (kyllä – siellä on sisä-halfpipe, jossa voi laskea myös kesähelteillä). Vuokatista jatkoimme matkaa Kuutostietä pitkin Maanselän etapille, ihastuttavalle tilalle rentoutumaan.
Maanselän etappi (http://www.maanselanetappi.com) on viimeisen päälle hoidettu kaiken palvelun tila Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajalla. Aamupalalla tilan isäntä kertoi vakuuttavaa tarinaa omasta lapsuudestaan, sota-ajasta sekä tilan historiasta ja arjesta.
4. Päivä: Maanselkä – Nurmes / 63,56 km (3h 28min)
Aamulla nukuimme myöhään ja söimme pitkän ja herkullisen aamupalan. Matkaan lähdimme vasta klo 10.30. Kainuu muuttui Pohjois-Karjalaan. Ensimmäisen kerran pysähdyimme Valtimon huoltoasemalle juomaan teetä ja syömään sämpylöitä. Sen jälkeen saavummekin jo pian Nurmekseen.
Nurmes (http://www.nurmes.fi) on ihastuttava paikka. Erityisesti vanha puutalokeskusta-alue on tyylikäs. Valitettavasti Nurmeskin on vain yksi muuttotappiokuntia. On silmiinpistävää, miten erilaisia (kuihtuvia kyliä, tyhjiä taloja, ei palveluja jne.) Kainuu ja Pohjois-Karjala esimerkiksi suhteessa Etelä-Suomeen ovat.
Nurmeksessa päätimme jäädä Bomban karjalaiskylään (http://www.bomba.fi) koko illaksi ja yöksi. Kyseessä on Suojärvellä Viipurin läänissä aikanaan (vuonna 1855) ollut Jegor Bombin rakennuttama karjalaistalo, joka on pistetty pystyyn uudestaan vuonna 1978 Nurmekseen. Tämän ympärille on nyt sitten rakennettu monipuolista matkailuaktiviteettia. Majoitumme kylpylään ja pienen turistikierroksen jälkeen käymmekin leputtelemassa jalkojamme erilaisissa altaissa ja tietysti myös Pielisessä.
5. Päivä: Nurmes – Joensuu / 135,11 km (7h 19min)
Nurmeksesta lähdimme polkemaan aikaisin Pielisen länsipuolta kohti Juukaa. Aluksi vuorossa oli kymmenen kilometrin mittainen mäkinen ja kapea hiekkatie, joka oikaisi takaisin Kuutostielle. Matka sujui mukavasti. Juukan jälkeen poikkeamme uudestaan pikkutielle ja poljimme Nunnalahden läpi. Vierailimme Suomen kivikeskuksessa Vuolukivimuseossa (http://www.kivikeskus.com). Lounasta söimme Kolin portilla Ahmovaarassa valtavassa ja kaiken palvelun huoltoasemakompleksissa. Pieni houkutus olisi ollut kiertää Kolin kautta, mutta päätimme jatkaa matkaa suoraan Joensuuhun.
Ahmovaaran jälkeen synkät pilvet saivat meidät sivulta kiinni ja jouduimme kaatosateeseen. Vaihdoimme tien reunassa rivakasti päälle sadevaatteet ja jatkoimme polkemista. Noin 15 km jälkeen kuuro loppui kuin seinään. Maantiessä näki selvän sateenrajan. Ahmovaaran ja sateen jälkeen pysähdyimme seuraavan kerran kunnolla vasta Kontiolahdella. Kioskin pitäjä tarjosi lähtiessämme matkaevääksi meille suklaapatukat. Koniolahdelta poljimme vielä Lehmon kautta aurinkoiseen Joensuuhun.
—
Pyöräilimme yhteensä 512 km halki Kainuun ja Pohjois-Karjalan Kuusamosta Joensuuhun. Maasto ei ollut kovin vaativaa eivätkä maisematkaan olleet kummoiset (varsinkaan Karhunkierrokseen verrattuna). Suomessa on lukemattomia paljon kauniimpia polkupyöräreittejä. Ei voi olla myös huomaamatta, että Kainuu ja Pohjois-Karjala ovat Suomen köyhimpiä maakuntia. Matkan varrella Nurmes ja Ristijärvi olivat piristäviä poikkeusia!
Tulipahan tehtyä. Kokonaisuudessaan kokemisen arvoinen reissuyhdistelmä. Yhdeksän päivää täysipäiväistä kuntoilua ilman lepopäiviä.
