Japanista paluun jälkeen pikapakkasimme reput ja rinkat uudelleen sekä hyppäsimme yöjunaan ja matkasimme Ouluun. Seuraavana aamuna vaihdoimme bussiin ja matka jatkui Kuusamoon.
Kuusamon linja-autoasemalla kaatosateessa saimme sitten selvitettyä, että ensimmäinen mahdollinen bussi kohti Rukaa (Karhunkierroksen eteläinen piste) lähtee neljän tunnin päästä ja kohti Sallan kuntaa Hautajärven luontotalolle (Karhunkierroksen pohjoisin lähtöpaikka) vasta seuraavana aamuna. Näin päätimme tutustua ensin hiukan Kuusamoon ja lähteä sen jälkeen illaksi Rukalle lomailemaan ennen siirtymistä Hautajärven luontotalolle.
Ruka onkin aikamoinen lomakeskus. Tai pikemminkin paljaaksi hakattu ja raiskattu tunturi, johon on rakennettu lomamökkejä, hotelleja, kauppoja ja sen sellaista roskaa. Kiertelimme ihmettelemässä aktiviteettimahdollisuuksia, rentouduimme, saunoimme ja valmistauduimme seuraavana päivänä alkavaa Karhunkierrokseen. Kävimme hiihtohissillä Rukan huipulla ihastelemassa maisemiakin. Kelkkarata alaspäin oli suljettu sateen takia.
1. Päivä: Hautajärven luontotalo – Taivalköngäs / 19 km
Taipaleemme alkoi aamulla klo 9.30 Hautajärven luontotalon takaa. Valitettavasti Karhunkierroksen vanha porttirakennelma oli kaadettu ja tilalle oltiin rakentamassa uutta. Näin lähtövalokuvat jäivät ottamatta. Ensimmäisten kilometrien aikana tutustuimme soihin ja kääpiin sekä erilaisiin sammaleisiin. Tosin ajoittain jouduimme kävelemään pieniä pätkiä metsätiellä – myös asutusta näytti olevan ihan vieressä. Jonkin ajan päästä reitti yhtyi Savinajokeen. Pidimmekin ensimmäinen pienen tauon heti joen viereen rakennetulla laavulla. Samalla paikalla törmäsimme edellisenä päivänä matkaan lähteneeseen nelihenkiseen perheeseen, joka oli joutunut jäämään sateen takia laavulle yöksi.
Eväshetken jälkeen reitti jatkui joen vartta. Kävimme ihastelemassa mm. Rupakiveä – eli keskellä jokea olevaa noin viisimetristä virtaavan veden ja jäiden kuluttamaa pylvästä muistuttavaa kalliomuodostelmaa. Lounasta pääsimme kuitenkin syömään vasta Savilammella, jossa Savinajoki ja Oulankajoki yhtyvät. Savilammen autiotuvalta teimme erillisen retken ilman rinkkoja katsomaan Oulankajoen kanjonia. Kyllä kannatti! Ylhäältä avautui upeat maisemat noin 50 metriä alempana virtaavaan Oulankajokeen ja sen ympäristöön.
Savilammelta jatkoimme matkaa vielä Taivalkönkäälle. Vaikka päivän mittaan ei satanutkaan kuin muutaman kerran, oli maasto sen verran märkää ja vetistä, että uusista hienoista goretex-lenkkareistani ei ollut mihinkään. Jalat olivat aivan läpimärät. Polulla oli myös niin paljon juuria ja kiviä, että jalkapohjat olivat aika arkana. Olisi pitänyt ottaa mukaan kunnolliset vaelluskengät.
2. Päivä: Taivalköngäs – Jussinkämppä (Kulmakkajärvi) / 23 km
Hyvin nukutun yön jälkeen pinkaisimme liikkeelle jo hyvissä ajoin aamulla. Taivalkönkään nousujen jälkeen reitti jatkui tasaisena ja helppokulkuisena kohti Oulangan leirintäaluetta ja luontokeskusta. Joimme hiukan teetä ja täydensimme vesivarastoja leirintäalueen kahviossa ennenkuin jatkoimme matkaa turistien kansoittamaan luontokeskukseen. Piti nähdä sekin, että Karhunkierroksen reitti puikahti metsästä suoraan päällystetylle maantielle, jota pitkin käveltiin luontokeskukselle.
Oulangan luontokeskuksen yhteydessä on upea Kiutaköngäs. Paikka on Oulangan alueen kuuluisin nähtävyys ja väkeä paikalla riittikin melkein ruuhkaksi asti. Kyseessä on noin 100 metrin mittainen koski, jossa on putouskorkeutta kaikkiaan 14 metriä. Saamenkielistä perua oleva nimi Kiutaköngäs tarkoittaa koskea isossa rotkolaaksossa.
Kiutakönkään jälkeen matka jatkui pitkin kiemurtelevaa Oulankajokea. Joki onkin yksi Suomen kauneimmista kaareilevista eli meanderoivista joista. Kaareilun aiheuttaa laakson muoto ja hiekkakerrostumat. Joen mutkat eli meanderit kulkeutuvat edelleen eteenpäin kulutuksen seurauksena, koska joen pohja ei ole saavuttanut vielä laakson kalliopohjaa. Matkantekoamme viihdytti myös muutama Kuukkeli sekä poro.
3. Päivä: Jussinkämppä (Kulmakkajärvi) – Porontimajoki / 22 km
Jussinkämpältä matka jatkui kohti Kitkajokea. Sitä ennen löysimme pienen pohjavesipaikan, josta saimme kylmää ja raikasta vettä juomapulloihimme. Kitkanjoki on matala, leveä ja aika voimakkaasti virtaava joki. Karhunkierroksen polku kulkee aivan joen rannalla. Välillä pysähdymme uittamaan jalkojamme raikkaassa joessa. Reitti on vaikea- ja raskaskulkuinen – tai sitten vain matkanteko alkoi tuntua jaloissamme.
Kitkajoen vartta aikansa kuljettua Karhunkierroksen reitti yhtyy pieneen Karhunkierrokseen. Vastaan tulee massoittain päiväretkeilijöitä. Harrisuvannolla pysähdymme lounastamaan. Kahden edellisen päivän pasta-annoksen sijaan kokkaamme trangialla tällä kertaa perunamuussia. Juuri Siilastuvalle saapuessamme matkanteon keskeyttää hirmuinen sadekuuro. Pienen tauon jälkeen jatkamme matkaa.
Ennen Porontimajokea törmäämme hämmästykseksemme laajoihin avohakkuualueisiin. Mikä ihmeen järki on hakata metsä pois juuri Karhunkierroksen reitiltä. No näkevätpä ainakin turistit, että Suomessa harjoitetaan surutta metsätaloutta siellä missä huvittaa. Ennen Porontimajoen autiotupaa ylitämme hienoja suoalueita. Myös sade yllättää meidät jälleen. Onneksi sadevarusteemme ovat hyvät (paitsi kengät kastuvat taas). Pienet neljän hengen tuvat ovat jo täynnä, joten jäämme nukkumaan laavuun. Paikalle saapuvat myös isä ja poika, jotka ovat pistelleet Hautajärven luontotalolta 64 km Porontimajoelle kahdessa päivässä.
4. Päivä: Porontimajoki – Ruka / 16 km
Aamulla lähdemme suuntaamaan kohti Rukaa. Täytämme juomapullot vielä Kuikkalammella ennen kuin alamme nousta vaaroille. Ensimmäisenä on vuorossa Kumpuvaara. Löydämme muutamia mustikoita ja ihastelemme avautuvia maisemia. Sen jälkeen vuorossa on jyrkkä, yli 400 metrinen Konttainen. Matka jatkuu Konttaisen ja maantien ylityksen jälkeen ylös ja alas repivänä kunnes vuorossa on kaikkein kovin nousu lähes viisisataametriselle Valtavaaralle.
Puolessamatkassa Valtavaaralle nousua pidämme lounastaukoa Suolammen laavulla. Seuranamme on kolmihenkinen perhe, joiden mukana on puolivuotias vauva kantorinkassa. Lopulta pitkien ja jyrkkien nousujen jälkeen Valtavaaran laella on pieni päivätupa. Laella törmäämme myös Rukalta tulleisiin päiväretkeilijöihin. Valtavaaran laki on puutonta ja suureksi osaksi avokalliota. Valtavaara ja Ruka ovat Kuusamon alueen korkeimpia kohtia.
Viimeiset kilometrit Valtavaaralta Rukalle ovat yllättävän raskaita. Ensin mennään jyrkästi alaspäin ja sen jälkeen noustaan portaita Rukalle. Vaikka Rukan huipulle asti ei mennäkään, tuntuu portaita olevan loputtomasti ja reidet joutuvat todella koville. 80 km Karhunkierros päättyy Rukan keskuksen pihaan Rantasipi hotellin taakse.
—
Karhunkierrosta voi lämpimästi suositella kenelle tahansa! Reitti on helppokulkuinen ja selkeästi merkitty. Käytännössä karttaa tai suunnistustaitoja ei tarvita. Polkua seuraamalla ei voi eksyä. Kosteikoille ja soille on pistetty pitkospuut ja vesistöt ylitetään riippusiltoja pitkin, joten kahlaamaankaan ei joudu. Juomavettä löytyy hyvin magkan varrella puroista ja joista.
Maisemat Karhunkierroksella ovat todella upeita – mahdollisesti Suomen kauneimpia ja ainakin hyvin vaihtelevia. Matkan varrella on mahdollisuus nähdä erilaisia metsätyyppejä ja niissä lukematon määrä kääpiä ja eri sammallajeja, soita, tuntureita, jokia ja lampia.
Kierroksen jälkeen vietimme vielä yön (odotellen seuraavan aamun bussia Kuusamoon) Rukan lomahelvetissä. Samalla saimme pestyä vaatteitamme, saunottua ja syötyä kunnolla. Seuraavaksi vuorossa on sitten reilun viidensadan kilometrin pyöräily Kuusamosta Joensuuhun. Kuntoiluloma jatkuu.
Ai niin. Mikäli innostuit, niin kaikki olennainen lisätieto löytyy osoitteesta: http://www.luontoon.fi/karhunkierros
