Elokuussa kokeilin toimia hiukan ”kuluttaja-aktivistina” ja lähetin kaikkiin paikkoihin, joissa asioin, viestejä ja kyselyitä siitä, miten vastuullisuusasiat on hoidettu kyseisessä yrityksessä.
Käytännössä kokeilun tulokset voi jakaa kolmeen eri luokkaan.
1. Vastuullisuudesta ei kuulu mitään
Kolmasosa yrityksistä ei vastannut lainkaan. En tietenkään voi tietää, tarkoittaako tämä sitä, ettei vastuullisuus kiinnosta. Viesti on voinut hukkua, mennä väärälle henkilölle tai päätyä roskapostiin. Asiakkaan näkökulmasta lopputulos on kuitenkin sama. En saanut tietoa siitä, mitä yritys vastuullisuudessa tekee.
Surullista on, että tähän joukkoon kuului muun muassa muutama suosikkiravintolani ja pyöräliike, jossa asioin usein.
2. Teemme jo kaiken voitavamme
Kolmasosa yrityksistä vastasi jotain ympäripyöreää. Käytännössä siis tyyliin jotain sellaista, että vastuullisuus on meille tärkeää ja pyrimme kyllä toimimaan kestävän kehityksen mukaisesti, mutta mitään muutoksia ei ole mahdollista tehdä.
Tästä esimerkkinä yhdeltä ravintolaltani saamani vastaus, jonne laitoin kysymyksen ympäristöasioiden hoitamisesta ja terassialueella häiritsevästä tupakoinnista ja kannabiksen käytöstä:
”Pyrimme kierrättämään kaiken mahdollisuuksien mukaan, ja pidämme kertakäyttöisten tuotteiden käytön minimissä.
Ymmärrän harmin tupakoinnista tulevien hajujen takia, mutta valitettavasti emme pysty rajaamaan tupakointia pihalla tämän enempää.”
Kun tiedustelin edelleen, että miksi tupakointia ei voi rajata sain vielä tarkennukseksi, että:
”Suurien kävijämäärien kanssa terassin rajaaminen on todella hankalaa resurssien, kulkuväylien ja terassialueen muodon jne takia. Kulkuväylät eri paikkoihin on mietitty tarkkaan ja siten, että ne ovat turvallisia. Suuret aidat hankaloittavat kaikkien kulkua, ja alueen valvominen voi olla hankalaa.”
Ymmärrän, että oikeasti tuo voi olla totta, mutta jostain syystä itselleni tuli kuitenkin viestistä sellainen olo, että asialle ei vain yksinkertaisesti haluta tehdä mitään. Saatan toki olla väärässä.
Viestistä jäi myös vaikutelma, että jos vastuullisuustyön näkyvin teko on jätteiden kierrättäminen, ravintolassa ei ehkä ole vielä tunnistettu niitä kaikkein olennaisimpia ympäristövaikutuksia. Vastuullisuudessa kun olennaista ei ole vain se, mitä yritys tekee, vaan myös se, mihin asioihin se käyttää aikaansa ja mitä vaikutuksia se yrittää oikeasti vähentää.
3. Vastuullisuus kiinnostaa
Viimeinen kolmannes taas oli sellaisia toimijoita, joista sain yleensä yksityiskohtaisen ja perusteellisen vastauksen kysymyksiini.
Esimerkiksi yksi kirjasto kuvasi seikkaperäisesti tekemäänsä vastuullisuustyötä ja ehdotti myös tapaamista, jotta voisi kertoa enemmän. Toisena esimerkkinä oli kiinteistöyhtiö, jossa kysymykseni oli ohjattu tekniselle isännöitsijälle, joka kertoi yksityiskohtaisesti heidän tekemisistään ja haasteistaan noin 6500 merkin verran. Samalla hän pahoitteli, että nyt on vähän kiireitä, joten lisäkysymyksiin vastaamiseen voi mennä muutamia päiviä.
Kolmas esimerkki oli ravintola, joka kertoi miten ovat lisänneet kasvispohjaisten ruokien osuutta, vähentäneet ruokahävikkiä ja kiinnittäneet moneen muuhunkin asiaan huomiota. Lisäksi he laittoivat vielä viestiin mukaan kysymyksen: ”Onko sinulla mielessä jokin vegaaninen ruoka tai raaka-aine, jota toivoisit näkeväsi meillä useammin?”
Ehkä parhaimpana esimerkkinä eri toimijoista pitää nostaa vielä Ylva. Kävin syömässä vegaanisessa Myöhä-ravintolassa ja laitoin sinne vielä samana iltana viestin. Heti seuraavana päivänä Ylvan vastuullisuuskoordinaattori Anniina Urvas vastasi ja ehdotti lounastapaamista, jossa voitaisiin käydä heidän vastuullisuustyötään tarkemmin läpi. Myös toimitusjohtaja Anne Immonen tulisi mukaan lounaalle.
Lounaalla kuulin miten Ylvan on laskenut pitkään keskimääräisen lounasannoksen hiilijalanjälkeä ja laskenut nyt myös yksittäisen lounasannoksen luontojalanjäljen. Ehkä vakuuttavinta oli kuitenkin kuulla pitkäjänteisestä työstä kasvispohjaisen ruuan edistämiseksi. Tällä hetkellä vegaaniannosten osuus on lähes puolet kaikista myydyistä annoksista. Myytyjen vegaaniannosen osuuden nostaminen on ollut yrityksen tavoite ja tämä tavoite on kytketty myös koko henkilöstön palkitsemiseen. Luontojalanjälkilaskenta on taas vaikuttanut siihen, että valkoista riisiä on korvattu kotimaisella kauralla.
Ensimmäinen kysymykseni oli tietysti se, ovatko asiakkaat valittaneet, kun tarjolla ei ole tarpeeksi lihaa tai valkoista riisiä ja liikaa vegaanivaihtoehtoja. Ei kuulemme juuri lainkaan. Sen sijaan Ylvan kokemuksen mukaan liiketaloudellisesti homma on ollut menestys.
Tiedättekö sen fiiliksen, kun istut lounaalla yrityksen toimarin ja vastuullisuuskoordinaattorin kanssa ja huomaat, että ne molemmat ovat oikeasti sisällä asiassa ja innoissaan vastuullisuudesta, tajuavat mistä koko hommassa on kyse ja tekevät aktiivisesti tietoon pohjautuvia muutoksia omaan liiketoimintaansa.
Kyllähän toki Ylvassakin tehtävää vielä riittäisi. Pitäisi uskaltaa tuoda rohkeammin esille eläinoikeusnäkökulmaa ja luopua nyt ainakin broilerista ja sianlihasta. Silti on kova veto, että puolet myydyistä annoksista on vegaanisia. Siitä voisi moni ravintola ottaa mallia.
***
Ehkä kuluttaja-aktivismin kiinnostavin puoli olikin lopulta, että en saanut vain tietoa siitä, mitä yritykset tekevät, vaan opin myös tunnistamaan eron vastuullisuuspuheen ja aidon kiinnostuksen välillä. Aidosti kiinnostunut yritys ei vastaa vain siihen, mitä kysytään. Se alkaa itse kysyä sinulta, mitä voisi tehdä paremmin.
