Lokakuun 2022 kirjat ja kirjasuositukset

Lokakuussa 2022 kuuntelin tai luin yhteensä 32 kirjaa.

Kuluneen vuoden aikana kirjoja on kertynyt nyt yhteensä 310 kpl. Vuoden 2020 alusta lähtien olen lukenut tai kuunnellut yhteensä 1055 kirjaa.

Lokakuun lopussa puhuin Kirjamessuilla kirjastani Tehokkuuden taika. Jenny Rostain haastattelee.

Tässä nostot lokakuun kirjoista:

  • Kuukauden koskettavin kirja oli Luca Crippa & Maurizio Onnis: Tyttö Kiovasta
  • Kuukauden paras bisnes- ja johtamiskirja oli Tommy Lundberg & Ola Berggren: Apinajohtajan käsikirja
  • Kuukauden paras luontokirja oli: Ulla Tuomainen: Eläimellistä parinvalintaa
  • Kuukauden paras tietokirja oli Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille
  • Kuukauden paras romaani oli Riikka Kaihovaara: Vieras eläin
  • Kuukauden paras runokirja: Tommi Kauppinen: Vihollinen täynnä tekstiä

Lisäksi voit katsoa:

Lokakuun kirjat:

  1. Marika Rosenborg: Luopumisen kauneus

Elämä on jatkuvaa luopumasta. Kaikki on väliaikaista. Lopulta saamme luopua myös elämästämme. Kun ymmärrämme tämän, voimme elää väkevämmin nykyhetkessä ja olla lästä.

Kun menneisyys masentaa ja tulevaisuus ahdistaa, on hyvä keskittyä tähän hetkeen.

Syvempi elämän tarkoitus on kuitenkin hämärtynyt jatkuvan lyhytjänteisen tavoittelun huumassa. Kun elämä on mielihyvän jahtaamista emme enää näe tarkasti mikä on tärkeää.

Emme mieti mitä meille tapahtui ennen syntymäämme. On turha murehtia sirtä mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen. Ensimmäiset 50 vuotta elämme elämäämme eteenpäin. Viimeiset 50 vuotta taaksepäin.

Kun elämällämme on tarkoitus, on meillä syy elää kohti tulevaisuutta. Vaikeidenkin aikojen keskellä kannatta luoda vahvistavia rutiineja ja tehdä hyviä tekoja. Passiivisuus on antautumista, joka johtaa lamaantumiseen.

Lukija: Johanna Kokko

  1. Jane Goodall, Douglas Abrams & Gail Hudson: Kirja toivosta

Uskotko, että maailmalla on vielä toivoa? Tätä kysytään usein Jane Goodallilta. Myös minulta tätä on kysytty lukemattomia kertoja eri haastatteluissa. Itse ajattelen, että toivottomuus on moraalitonta ja lamaannuttavaa. Siksi meillä yksinkertaisesti täytyy olla toivoa.

Voisiko pelko ja viha olla kuitenkin parempia käyttövoimia? Eikö toivo ole vähän katteetonta optimismia, höttöistä ja katteetonta käyttövoimaa.

Ilman toivoa kaikki on menetetty. Miksi toimisimme, jos emme uskoisi, että se johtaa johonkin muutokseen. Toivo on tarttuvaa ja inspiroivaa. Parhaiten toivon logiikan on viime vuosina kuitenkin määritellyt Goodallin nuorempi versio eli Greta Thunberg. Hän on muistuttanut meitä siitä, että emme me toivoa tarvitse. Tarvitsemme tekoja ja toimintaa. Toivo kyllä seuraa sitten perässä.

Goodallin mukaan ”toivo on jotain minkä ansiosta pystymme jatkamaan eteenpäin vastoinkäymisten edessä. Se on jotain, minkä haluamme toteutuvan, mutta meidän on oltava valmiita ponnistelemaan kovasti sen saavuttaaksemme.”

Hieno kirja ilmastokriisistä, luobtokadosta ja eläinten oikeuksista sekä Goodallin pitkäjänteisestä ajattelusta ja toiminnasta ympöristökriisien keskelle.

Kääntäjä: Antti Immonen
Lukija: Eija Ahvo

  1. Sami Sallinen: Pelko ja rohkeus

Kaikki pelkäävät jotain. Yritämme kuitenkin vältellä pelkoa ja häpeämme sitä. Rohkeus ei ole sitä, että emme pelkäisi. Rohkeus on sitä, että kykenemme toimimaan pelosta huolimatta.

Ymmärrys pelosta lisää hallinnan tunnetta ja vähentää pelkoa pelosta. Usein pelkäämme enemmän pelon tunneta kuin pelon kohdetta. Omat tunteet pelottavat lopulta eniten.

Tyypillinen pelon aihe on myös kuolema.

Sallinen viittaa kirjassaan Bronnie Waren kirjaan Top Five Regrets of the Dying siitä mitä ihmiset katuvat kuollessaan. Nämä kaikki liittyvät merkityksellisyyteen. Ihmiset katuvat sitä, että käyttävät aikansa liialliseen työntekoon, antavat liikaa painoa muiden mielipiteille, etteivät ole tavoitelleet sinnikkäämmin unelmiaan, ilmaisseet tunteitaan tai panostaneet ystvyyssuhteisiin ja ylipäätään onnellisuuteen. Olisitko tyytyväinen elettyyn elämääsi, jos kuolisit tänään?

Sallinen käy kirjassa läpi hyvin myös kollektiivisia pelkoja. Esinerkiksi ilmastokriisiä, pandemioita, sotaa ja terrorismia sekä lamaa.

Yksilöpelkoja taas aiheuttaa esimerkiksi Julkinen esiintyminen, yksin kävely pimeässä, identiteettivarkauden kohteeksi joutuminen, internetin vaarat ja satunnaisen ampumisen uhriksi joutuminen. Usein ihmisten pelot ovat epärationaalisia. Ihmiset eivät pelkää asioita, joita heidän tulisi pelätä. Sairastumisen sijaan pelätään esimerkiksi hämähäkkejä.

Tehokkain keino hälventää pelkoa on altistaa itseä sille. Jos julkinen puhuminen pelottaa, kannattaa pyrkiä tilanteisiin, joissa joutuu… ei vaan saa puhua julkisesti.

Sinua ei estä pelko vaan haluttomuus kohdata se.

Kannattaa elää omien arvojen ja tavoitteiden mukaan pelon sijaan. Niiden arvojen, jotka oikeasti arvojasi ovat. Jos et tiedä, voi katsoa vaikka kalenteria ja miettiä onko oma ajankäyttö tällä hetkellä linjassa sen kanssa, mitä ajattelet merkityksellisestä elämästä.

Lukija: Panu Vauhkonen

  1. Teresa Amabile & Steven Kramer: Pienet suuret teot

Johtamiskirjallisuuden klassikko. Kirjoittajat ovat keränneet 12 000 päiväkirjamerkinnän aineiston 238 ihmiseltä 26 projektitiimistä seitsemästä yhtiöstö kolmelta toimialalta.

Sisäisellä työelämällä on kolme eri avainvaikuttajaa. Nämä ovat (1) edistyksen periaate, (2) katalyytit ja (3) ravinteet. Tämä johtaa positiiviseen sisäiseen työelämään, jos johto osaa johtaa näiden kautta.

Edistymisen periaate tarkoittaa sitä, että tunnistetaan edistymistä merkitsevät tapahtumat. Pienet voitot, läpimurrot, eteneminen ja tavoitteiden saavuttaminen. Ihmisiä motivoi eniten se, että työ etenee.

Katalyytit ovat työtä tukevia tapahtumia, kuten selkeiden tavoitteiden asettaminen, itsenäisen toimivallan salliminen, resurssien ja riittävän avun tarjoaminen, työssä auttaminen, ongelmista ja onnistumisista oppiminen sekä ideoinnin salliminen.

Ravinteet ovat henkilöä tukevia tapahtumia. Näitä ovat kunnioitus, rohkaisu, emotionaalinen tuki ja hyväksyntä. Vastaavasti ravinteiden vastakohdat eli myrkyt ovat epäkunnioitus, lannistaminen, emotionaalinen laiminlyönti ja vihamielisyys.

Näiden pohjalta kirjoittajat luovat hyvän tarkistuslistan päivittäiselle edistymiselle.

Kääntäjä: Mirella Rosenström

  1. Heather Morris: Kolme sisarta

Kolme sisarusta, jotka antavat lupauksen pitää huolta toisistaa.

Morrisin keskitysleirikirjat ovat vaikuttavia. Niin tämäkin. Tosin olen kuunnellut niin paljon keskitysleirikirjoja, että karmivista kohtauksista huolimatta teos ei tee enää vaikutusta.

Miltä tuntuu kun omat lapset viedään saksalaisten työleirille. Miten tuskaisia ovat viimeiset päivät ennen lähtöä. Miten tarkkaa mietitään mukaan otettavia tavaroita, jotka riistetään välittömästi.

Miten nopeasti arki voikaan muuttua vankilaksi, väkivallaksi ja keskitysleiriksi.

Morrisin kirjan ansio on, että se kuvaa hienosti sisarusten elämää myös ennen keskitysleiriä ja erityisesti elämää sen jälkeen.

Kirja alleviivaa sitä miten etuoikeutettu oma tilanne on.

Kääntäjä: Kristiina Drews
Lukija: Markus Niemi

  1. Jenni Sofia & Milla Paloniemi: Miksi siili kiroilee?

Kirja tunteista. Tunteita ei kannata tukahduttaa tai torjua vaan kohdata. Tämä vaatii harjoitusta.

Emme koe maailmaa sellaisena kuin se on. Enemmän koemme tunteitamme. Tunteet kertovat siis tunteistamme. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Ne ohjaavat kompassin lailla kohti tarpeitamme.

Aistit ovat nopea ja hyvä keino palauttaa itsensä tähän hetkeen. Tunteet ja ajatukset eivät ole automaattisesti totta. Tunteisiin ei ole pakko samaistua.

Tiiviissä kirjassa on paljon hyviä käytännön harjoituksia tunteiden hallintaan. Vaikka tunteet eivät ole totta, ne tekevät sinusta juuri sinun.

Lukija: Rosanna Kemppi

  1. Riikka Kaihovaara: Vieras eläin

Emme haluaisi tuottaa kärsimystä, mutta teemme sitä kaiken aikaa. Elämä on kärsimystä. Kuolema mahdollistaa monimuotoisemman elämän.

Hienoa kuvausta ihmisen ristiriitaisesta suhteesta eläimiin.

Kaihovaara pohtii kirjassaan syvällisesti ja yksityiskohtaisesti eläinten tappamista ja syömistä sekä omaa suhdettaan lihansyönnin ja lihallisuuden ohella myös kasveihin.

Kirja vilisee viittauksia aiheeseen liittyviin klassikkoteoksiin ja myös tuoreisiin kiinnostaviin teksteihin. Teos liikkuu hienosti ympäristöfilosofian, eläinoikeusetiikan ja historian sekä ihmisen ja eläimen välisten arkisten tapahtuminen maastossa. Näin se antaa kattavan katsauksen ihmisen suhteesta eläimiin ja sitä kautta itseensä.

Lukija: Marjaana Kuusniemi

  1. Nicklas Brendborg: Iätön meduusa ja ikuisen nuoruuden ihme

Geeneillä on yllättävän pieni vaikutus elinaikaan. Enemmän vaikuttaa esimerkiksi se, millaisten ihmisten kanssa elämänsä viettää. Elintavat hakeutuvat läheisillä ihmisillä helposti samoihin uomiin.

Persoonalla on iso vaikutus. Tärkeimpiä asioita ihmisen elinaikaa ennustettaessa on tunnollisuudella tai kunnollisuudella. Käytännössä sillä, kuinka järjestelmällinen ihminen on, kuinka paljon hän suunnittelee elämäänsä ja miten hyvä itsekuri on. Mitä paremmin ihminen pystyy järjestämään elämänsä, sitä todennäköisemmin hänen elämäntapansa on terveellisempi.

Nicklas Brendborg muistuttaa kirjan lopussa placebo-vaikutuksesta. Esimerkiksi polvileikauksen lumevaikutus tehosi kokeilussa yhtä hyvin kuin varsinainen leikkaus. Pitäisikö siis vain uskoa siihen, että elää pitkään? Ei tästä ehkä haittaakaan olisi.

”Elämän tarkoitus. Ihmisille on tärkeää, että heidän elämänsä tuntuu merkitykselliseltä. Pisimpään elävät ihmiset ovat valveutuneita ja ottavat uusia haasteita vastaan koko elämänsä ajan. Hullunkurinen esimerkki tästä on että vuosituhannen vaihteen kuolleisuus maailmassa kasvoi välittömästi. Aivain kuin ihmiset olisivat kyenneet pitämään itsensä hengissä pidempään voidakseen kokea uuden vuosituhannen. Tarkoituksen tai elämän tehtävän kadottaminen vaikkapa silloin kun aviopuoliso kuolee voi puolestaan johtaa huomattavasti korkeampaan kuolleisuuteen.”

Tämä sopii hyvin esimerkiksi Viktor Franklinin ja Nietzchen ajatukseen siitä, se jolla on ”miksi” elämälleen, pystyy kestämään melkein minkä tahansa ”miten”. Ehkä siis jopa ylittämään kuoleman.

Kääntäjä: Aki Räsänen
Lukija: Jukka Pitkänen

  1. Marie Aubert: Mikään ei voisi olla paremmin

Tarkkaa ja suoraa kuvausta keskiluokkaisen ja keski-iläisen perheen mökkiviikonlopusta. Kirja pakkovanhemmuudesta. Siitä, kun oikeasti mikään ei ole kovin hyvin vaan sosiaalisen paineen kyllästämää ja muiden odotusten mukaan elämistä.

Huomaan, että tässä elämäntilanteessa romaanit ovat vähemmän kiinnostavia. En halua paeta todellisuutta muiden rakentamiin mielikuvitusmaailmoihin. Haluan olla vahvasti kiinni omassa elämässäni. Todellisuudessa. Miksi haluaisin sukeltaa muiden arkeen, kun omani on niin kiinnostava?

Kääntäjä: Aino Ahonen
Lukija: Pirjo Heikkilä

  1. Miia Paakkanen. Empatian voima työssä

Empatian merkitys työelämässä on keskeistä. Välittäminen on työpaikan tärkein valuutta. Etätyön, tekoälyn ja monimutkaisten asioiden keskellä olisi entistä tärkeämpää muistaa kysyä: Mitä sinulle kuuluu?

Meissä jokaisessa on olemassa kyky empaattisuuteen. Tahto auttaa toista hänelle tärkeissä asioissa. Lohdullista on, että empatiataitojen oppiminen on kaikille mahdollista.

Ihminen ei uskalla, koska käsketään. Ihminen uskaltaa, koska hönestä välitetään. Pienikin muutos yksilön tunnetilassa vaikuttaa merkittävästi koko ryhmän suoriutumiseen.

Taito nähdä mahdollisuuksia. Yleensä haluamme käyttäytyä hyvin ja olla toisille mukavia. Silloin kun joku käyttäytyy töykeästi tai huonosti, on pinnan alla todennäköisesti jotain ja ihminen voi huonosti. Kannattaa yrittää tehdä ihmisistä sellainen tulkinta, että jokainen pyrkii hyvään ja haluaa osakseen ystävällisyyttä.

Kun kokee eläneensä elämänsä hyvissä ja turvallisissa suhteissa, näkyy se esimerkiksi kivun sietämisenä ja muistamisen kykynä vanhuksena. Sosiaalinen mielihyvä lisääntyy parhaiten muita auttamalla tai esimerkiksi lahjoittamalla rahaa. Hyvien tekojen näkeminen lisää omaa hyvää oloa. Ihminen ei auta, koska on pakko vaan siksi, että se tekee hyvää.

Empatiataidot ovat myötätunnon ohella myös myötäintoa eli kykyä innostua toisen onnistumisista.

Yksi hyvä konkreettinen vinkki jäi kirjasta mieleen. Keskustelussa kännykkä kannattaa pitää kokonaan piilossa. Vaikka laite olisi pöydällä näyttö alaspäin, luo se silti turvattomuuden tunnetta muille. Siinä joutuu ikään kuin kilpailemaan toisen huomiosta puhelinta ja sieltä mahdollisesti tulevia ilmoituksia vastaan.

Toinen hyvä muistutus on työhyvinvointikyselyihin liittyen. Usein tuloksia arvioitaessa kiinnitetään huomiota heikkouksiin ja pyritään puuttumaan niihin. Fiksumpaa olisi kuitenkin kiinnittää huomiota vahvuuksiin.

Todella kattava ja laaja faktapaketti empatian voimasta. Siitä, miten meidän kannattaa huomioida muut ja tehdä toisille hyvää.

Lukija: Tuuli Paju

  1. Anu Kantola & työryhmä: Kahdeksan kuplan Suomi

Kantola on kollegoineen haastatellut 350 suomalaista 30 eri paikkakunnalla. Tämän pohjalta luodaan kahdeksan kuplaa. On rikkaita, keskiluokkaa, yrittäjiä, duunareita, pätkätyöläisiä ja maahanmuuttajia. On itsenäisiä selviytyjiä prekariaatin pyörteissä ja lähiöiden selviytyjiä.

Hienoa tarinaa heterogeenisestä Suomesta. Siitä, miten moninaisessa yhteiskunnassa elämme. Vaikka Kantola rakentaa kuplien kautta vahvaa luokkayhteiskuntaa, näen kuitenkin itse monin paikoin rajojen liudentumista. Ihmiset liikkuvat eri kuplissa ja niiden välillä paikoin sujuvasti. Paikoin rajat taas ovat ylittämättömiä. Itseni tunnistan kuitenkin monesta eri kuplasta. Tuskin olen ainoa.

Lukija: Anna Saksman

  1. Alviina Alametsä & Linda-Maria Roine: Koulumustelmat

Alametsä ja Roine muistuttavat, että meidän olisi ehkä syytä puhua kouluväkivallasta koulukiusaamisen sijaan. Kirja tarjoaa kaksi huikean kiinnostavaa näkökulmaa tärkeään aiheeseen. Siinä missä Alametsä on kokenut Jokelan koulusurmien kauheudet, on Roine itse leikitellyt ajatuksella olla kouluampuja. Molemmat ovat kokeneet kohtuutonta kouluväkivaltaa.

Kiusaamisessa toteutuu usein sivustalatsojaefekti. Kun kaikki näkevät kiusaamisen tai kouluväkivallan, kukaan ei puutu, kun kaikki olettavat, että joku muu puuttuu. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kun maailma on hiljainen, yhdelläkin äänellä on merkitystä.

Olisi tärkeää järjestää kouluissa mielenterveyden ensiapukoulutusta. Myös kirjassa esitelty kiusaamisvilkku välitunneilla olisi hieno innovaatio. Siinä koulun pihalle voitaisiin rakentaa vilkku, jossa nappia painamalla kuka tahansa kiusaamista havaitseva voisi ilmoittaa kiusaamisesta.

Roine ja Alametsä lukevat kirjan hienosti vuorovedolla.

Lukijat: Alviina Alametsä ja Linda-Maria Roine

  1. Soili Pohjalainen: Ihon alla

Kirjailijan omiin kokemuksiin perustuva romaani. Rankka kuvaus vanhemmuudesta itsetuhoisen lapsen kanssa. Miltä tuntuu, kun oma lapsi käyttäytyy itsetuhoisesti ja viiltelee itseään.

”Elämä muuttuu mustaksi ja itkusta painavaksi. Verisiä pyyhkeitä, pitkiä hihoja, piilotettuja teriä. Mitä tehtiin väärin? Miten olisi pitänyt toimia?”

Kun arki on yhtä ahdistusta ja jatkuvaa pelkoa siitä, että oma lapsi vahingoittaa itseään. Ja miten kaikkeen voi kuitenkin tottua. Nähdä tämän keskellä jopa huumoria.

Ihminen voi vaikuttaa paljon elämäänsä. Mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Pohjalainen sanoittaa upeasti vanhemmuuden vaikeutta ja syyllisyyttä. Hienoa vertaistukea jokaiselle vanhemmalle. Mitä sellainen arki on, kun pitää olla jatkuvassa hälytysvalmiudessa. Valmiudessa lähtemään kotiin tai sairaalaan. Valmiudessa paikkaamaan haavoja, joista jokaisesta jää pysyviä arpia.

On valitettavaa miten yleisiä nuorten mielenterveysongelmat ovat. Upeaa kuitenkin on, että tämänkin kirjan avulla tätä vaikeaa aihetta tuodaan esille ilman syyllistämistä.

Lukija: Pirjo Heikkilä

  1. Mape Morottaja: Vaikket suojellut minua kaikelta

Raastavia tarinoita kamalasta vanhemmuudesta ja lasten huonosta kohtelusta. Tositarinoita siitä, kun vanhemmat käyttävät päihteitä, pahoinpitelevät, pitävät nälässä, käyttävät seksuaalisesti hyväksi ja jättävät heitteille. Miten lapsuuden traumaattiset kokemukset vaikuttavat pitkälle aikuisuuteen?

Ihmeellistä, miten näistä kokemuksista voi ylipäätään selviytyä. Omat elämän pienet haasteet saavat sopivat mittasuhteet. Vaikka nämä tarinat ovat tarinoita voikukkalapsista eli lapsista, jotka kestävät melkein mitä vain, täytyy muistaa, että osa lapsista on myös orkidealapsia. Resilienssi ja herkkyys ovat yhtä arvokkaita.

Kirjassa seitsemän naista kertoo elämäntarinansa ja pohtii, mikä auttoi heitä selviytymään. Jostain on aina löytynyt joku joka on välittänyt.

Lukija: Leena Nuora

  1. Raija Kivimetsä: Vireä elämä

Miten torjua ja ennaltaehkäistä kaamosmasennusta?

Tiiviissä paketissa iso joukko erinomaisia keinoja kasvattaa omaa hyvinvointia. Monia keinoja, joita itselläkin on käytössä tai joita olen kokeillut eri yhteyksissä.

Kivimetsä suosittelee esimerkiksi päivittäistä 12 tunnin paastoa ja avantouintia tai avannon puuttuessa aamuista kylmää suihkua. Vaikka tapojen ja rutiinien avulla voi tehdä merkittäviä muutoksia, kannattaa arjessa muistaa tehdä asioita myös eri tavalla. Esimerkiksi istu eri paikkaan ruokapöydässä ja kulje matkasi aina eri reittejä. Aivot tykkäävät rutiinien ohella myös yllätyksistä.

Kiitollisuus. Pimeys. Hiljaisuus. Luonnossa oleminen. Kädet multaan. Käsin kirjoittaminen. Kivimetsä muistuttaa usein luonnon ja luonnollisuuden parantavasta voimasta.

Lukija: Raija Kivimetsä

  1. Sanna Haavisto, Marko Kantaneva, Risto Kasurinen, Petri Kilpiä, Petteri Paakkunainen: Personal Trainer – Henkilökohtainen kuntovalmentaja

Hyvää ja monipuolista perustietoa liikunnasta ja harjoittelusta tiiviissä ja helppolukuisessa paketissa.

Mukana ohjeistukset tuttuihin lajeihin, venytyksiin ja lihaskuntoharjoituksiin.

Lisäksi kirjassa on hyvä lista motivoivan kuntoilun perusteista.

-perusta kuntoprojekti
-kerro projektista muille
-sitoudu projektiin
-valmiiksi suunniteltu on puoliksi tehty
-liikunta elämäntavaksi
-kiirehdi hitaasti
-valitse itsellesi mieluisa tapa liikkua
-sekoita itsellesi sopiva liikuntacoctail
-liiku vuodenaikojen mukaan
-älä vertaa itseäsi liiaksi muihin
-vaihtelu paitsi virkistää myös kehittää
-kysy asiantuntijalta
-tutustu alan kirjallisuuteen
-määrä ei korvaa laatua
-pidä liikuntapäiväkirjaa
-tee lähteminen itsellesi helpoksi
-älä ota liikuntaa liian vakavasti

Tämä oli erityisen kiinnostava kun olen puoli vuotta hyödyntänyt henkilökohtaista valmentajaa sekä aloitin ohjatun triathon harjoittelun.

  1. Tommi Kauppinen: Vihollinen täynnä tekstiä

”Runoilija Tommi Kauppisen Vihollinen täynnä tekstiä kuvaa ihmisen ajatuksen liikettä, alkaen voimakkaasta vastakkainasettelusta ja edeten rakkauden, sanojen ja jumalten kautta hyväksyntään omasta kuolemasta. Erilaiset teemat limittyvät toisiinsa, kuvaten heilahtelevaa ja paikoin vastarintaista suhdetta ymmärryksen lisääntymiseen.”

elämä keksii sinut, käyttää sinut
ja heittää sinut menemään

ilma on paksua.
kaikki ruokakuljetukset
pääkaupunkiin katkaistu.
vallankumous alkaa huomenna.

kunhan unelmasi palavat ilmiliekeissä.

Runokirjan yllättävin käänne seuraa lopussa. Kirjasta 1/3 osaa on tyhjiä sivuja. Ehkä tilaa omille runoille tai ajatuksille.

  1. Stefan Aust & Adrian Geiges: Uusi keisari Xi Jinping

Kirja maailman vaikutusvaltaisimmasta henkilöstä Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeristä, Kiinan presidentistä.

Kirja kuvaa Xi Jinpingin ja Kiinan viime vuosikymmenten kehitystä Pekingin olympialaisista koronapandemiaan.

Kerronta ja kuvaukset keskittyvät kuitenkin ehkä hiukan enemmän Kiinan kehitykseen kuin Xi Jinpingin henkilöön. On hämmentävää, miten vähän kuulen tai luen Kiinan presidentistä suhteessa siihen, miten vaikutusvaltainen hän on esimerkiksi verrattuna Yhdysvaltojen presidenttiin.

Kääntäjä: Sari Ristolainen
Lukija: Jussi Puhakka

  1. Mika Aaltola: Mihin menet Suomi?

Mika Aaltolan päiväkirjamerkintöjä. Kiinnostava ja ajankohtainen katsaus viimeisen vuoden muuttuneeseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Aaltolan ajattelu ponnistaa ehkä enemmän Carl von Clausewitzin kuin Sunzin ajattelusta. Siinä sota on vain politiikan jatkamista toisin keinoin. Väkivaltainen toimi, jonka tarkoituksena on pakottaa toinen omaan tahtoon. Väkivaltainen voima, joka tarvitsee vastaan vastavoiman. Voimapolitiikkaa irrationaalisuutta vastaan.

Aaltola viljelee hienosti tuttuja historiallisia sloganeita. Sanoittaa ansiokkaasti varmasti monien tuntoja. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Machiavellia mukaillen hybriksen pitää johtaa rajallisuuden ymmärtämiseen. Pienen pitää
pystyä tarttumaan hetkeen. Vallan täytyy olla itseään rajaavaa, jotta nemesis vältetään. Maltti on valttia. Viisaat toimijat ymmärtävät oman rajallisuutensa. Pitää välttää messias-myyttiä ja muistuttaa itseään syntiinlankeamuksesta. Päättäväisyyttä ja strategista voimatasapainoa. Henkistä kriisinkestävyyttä.

Teksti on monin paikoin kaunista turvallisuuspoliittista retoriikkaa. Ehkä hiukan Väinö Linnan, Matti Nykäsen ja Esa Saarisen hengessä. Pieni ja sisukas Suomi. Tsäänssille mahdollisuus. Ajattelun ajattelusta ylärekisteriin. Sellaista tekstiä, jota on ilo kuunnella.

Lukijat: Jussi Puhakka ja Mika Aaltola

  1. Marjaana Toiminen: Hyppy

Hyvä kirja työelämästä ja sen murroksesta. Kun merkityksellisyys ja vapaus korostuvat. Miten digitaalisuus, etätyö ja ilmastokriisi muuttavat tapojamme ajatella ja tehdä hommia.

Yhä useammassa organisaatioissa uskalletaan rohkeasti kokeilla erilaisia tapoja järjestää työt ja muuttaa johtamista. Toisaalta kaiken tämän muutoksen keskellä meillä voi edelleen olla organisaatioita, joilla on professori Gary Hamelia mukaillen kyllä 2000-luvun toimintamalli, mutta 1900-luvun organisaatiorakenne ja 1800-luvun johtamismalli. Tuolloin johtajat helposti luulevat, että muutos on jotain, jota he ohjaavat eivätkä ymmärrä, että juuri heidän täytyisi muuttua kaikkein eniten, jotta tekeminen ja kehittäminen pääsee vauhtiin.

Toiminen viittaa näyttelijä Martti Suosaloon, joka on päättänyt opetella joka vuosi uuden taidon. Hieno lähestymistapa itsensä kehittämiseen. Itselläni on tapana kokeilla joka kuukausi jotain uutta. Tuo vuoden mittainen sitoutuminen vaikuttaa kuitenkin kiinnostavalta ja perusteelliselta.

Hyppy. Se on halua pysyä liikkeessä. Kykyä olla aloitteellinen.

Lukija: Linda Wiklund

  1. Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille

Tärkeä kirja lihavuusstigmasta. Siitä, millaista on olla läski. Hyvää tietoa kehonormatiivisuudesta, lihavuuden representaatioista ja rakenteista niiden takana.

Omaheimo osoittaa hienosti, miten ongelmallisesti monet ihmiset ja yhteisöt suhtautuvat lihavuuteen. Aivan kuin BKT ei kuvaa yhteiskunnan tilaa tai kehitystä, ei BMI kuvaa yksilöä. Suhtaudutko bikineissä olevaan lihavaan tai laihaan eri tavoin? Mistä kumpuaa läskifobia ja läskiviha? Juuret ovat Omaheimon mukaan rasismissa.

Se, että lihavaa muistutetaan lihavuudesta, ei auta vaan stigmatisoi. Lihavuus ei välttämättä ole ongelma tai diagnoosi kaikkeen. Lihavuus ei ole aina sairautta eikä laihuus terveyttä. Lihavuus ei myöskään ole merkki laiskuudesta, huonosti syömisestä tai itsekurin puutteesta.

Maailma valitettavasti usein vihaa lihavia, mutta lihavuudesta ei voi pitää taukoa. Läskifobia on vaarallista.

Lukija: Raisa Omaheimo

  1. Natalia Kallio: Kotileikki

Romaani todellisuudesta, jossa kaikilla ei ole tasavertaisia mahdollisuuksia tehdä hyviä valintoja.

”Me istutaan Paloman kanssa vieretysten tasaiselle katolle. Täältä näkee koko Järvenpään, ala- ja ylämäen sekä aina Keravalle ja Tuusulaan saakka. Kaikki mihin silmä ylettyy muistuttaa siitä, että kauemmas on päästävä.”

Kauemmaksi ei pääse. Kallio kuvaa hienosti millaista on elää yksinhuoltajan lapsena. Arkea, jossa on liian vähän rahaa ja ympärillä päihdeongelmaisia sukulaisia. Kun luokkaerojen välillä näyttää olevan niin syvä kuilu, että sen ylittäminen tuntuu mahdottomalta.

Romaanissa on hämmentävän paljon samaa kuin omassakin lapsuudessa.

Lukija: Mirjami Heikkinen

  1. Aura Korppi-Tommola: Miina Sillanpää

Miina Sillanpää oli Suomen ensimmäinen naispuolinen ministeri sekä pitkäaikainen kansanedustaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, jonka työn tulokset loistavat kauas.

Professori Aura Korppi-Tommolan kirja antaa hienon yhteenvedon naisten tasa-arvon ja lastenoikeuksien kehityksestä 1900-luvun Suomessa. Kirjasta saa hyvän tiivistelmän niin lastensuojelujärjestöjen taustoihin kuin hyvinvointivaltion rakentumiseen.

Lukija: Riitta Havukainen

  1. Ulla Tuomainen: Eläimellistä parinvalintaa

Mahtava kirja evoluutiosta, geeneistä ja lajien lisääntymisestä.

Klassinen esimerkki on tietysti riikinkukon pyrstö tai ylipäätään lintujen pyrstöt. Koiraan ominaisuuksien ohella periytyy myös naaraan mieltymykset. Tuomainen vyöryttää ison kasan mitä mielenkiintoisempia eläinmaailman esimerkkejä.

Joidenkin kärpästen jättikokoiset siittiöt ovat yksi eläinmaailman dramaattisimmista seksuaalisista ornamenteista. Muutaman millimetrin mittaisen kärpäsen siittiö voi olla jopa 5,8 senttimetriä pitkä. Samoilla mittasuhteilla 1,8 metriä pitkän miehen siittiö olisi 52 metriä pitkä.

Vaikka kirjan kiistaton ansio on sen yksityiskohtaisessa tiedossa lajien pariutumisesta ja lisääntymisestä, tarjoaa se myös kattavasti ymmärrystä evoluutiobiologiasta.

Lisäksi olennaista on huomata, miten dramaattisia vaikutuksia ympäristön muutoksilla on lajien käyttäytymiseen ja selviytymiseen. Oli kyse sitten vesien rehevöitymisestä, valosta ja melusta, ilmansaasteista sekä tietysti ilmaston kuumenemisesta ja elinympäristöjen pirstoutumisesta, nämä aiheuttavat merkittäviä ongelmia kumppanin valintaan.

Lukija: Elina Varjomäki

  1. Pirjo Suhonen: Vapaus valita

22 tarinaa ihmisten valinnoista. Miten pienestä yksittäisestä ratkaisusta ja sattumasta monet isot asiat ovat usein kiinni.

Vaikka jälkikäteen kaikki näyttää selkeältä, on etukäteen yksittäisten valintojen seurauksia vaikea ennustaa. Ihmiset eivät kadu sitä, että tekivät aktiivisen valinnan. Varsinkin, jos se on ollut linjassa omien arvojen kanssa. Vaikka ympäristö tai odotukset eivät sitä tukisi. Arvoista ja mahdollisuudesta toteuttaa niitä, kannattaa ”maksaa”. Ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan sitä, että jättivät valitsematta.

Satttuman ja onnen sekä oman taustan merkitystä ei kannata väheksyä. Kirjan esimerkit osoittavat sen, että usein mahdollisuuksia on antanut etuoikeutettu asema, jossa on mahdollisuus tehdä valintoja. Jos arki on rikkonaista, riitaista, epävarmaa ja keskittyy lähinnä seuraavan päivän ruuan hankkimiseen, rajautuu valintojen mahdollisuus äärimmäisen pieneksi verrattuna tilanteeseen, jossa perustarpeet ovat tyydytetty. Monet tarinat osoittavat, että näistäkin lähtökohdista voi kuitenkin ponnistaa ihmeellisyyksiin.

Lukija: Leena Nuora

  1. Tommy Lundgren & Ola Berggren: Apinajohtajan käsikirja

Hieno kirja ihmislähtöisestä johtamisesta.

Tarkkaile jokaista yhteisösi jäsentä ja kuuntele sanojen sijaan elekieltä. Anna työntekijöillesi huomiota. Jokaiselle. Anna heille myös mahdollisuus tutustua sinuun.

Kirja ammentaa johtamistaidon oppeja suoraan simpanssilauman alfaurokselta. Vaikka kaikki keinot, kuten sormen työntäminen toisen suuhun, toisen turkin puhdistaminen, takamuksen hierominen toiseen tai seksin harrastaminen vapaasti lauman jäsenten kanssa eivät toimikaan sellaisinaan työyhteisössä, ovat monet keinot tai ajatukset niiden takana apinoimisen arvoisia.

Empatiataidot ja kyky ajatella loputtoman positiivisesti. Päivittäin sen miettiminen, mitkä asiat ovat sujuneet hyvin. Herkkyys työyhteisön jösenten tunnetiloja kohtaan sekä jatkuva uuden oppiminen.

Kirjan lähtökohtana on läsnätyö. Eiväthän simpanssilaumatkaan toimi etänä. Monet työyhteisöt kuitenkin nykyään toimivat. Tämä tuo yhden lisähaasteen hyvään johtamiseen, joka tässä kirjassa jää valitettavasti käsittelemättä.

Kääntäjä: Antti Immonen
Lukija: Jukka Peltola

  1. Juha Heinonen: Vanki 237/01

Kirjailija oli yli 14-vuotta vankilassa kaksoismurhasta. Kiinnostava kurkistus suomalaiseen vankila-arkeen ja oikeuskäytäntöön.

Kirja tuo esille völinpitämättömän oikeuslaitoksen sekä väkivaltaisen ja rajun hierarkisen vankila-arjen.

Lukija: Jari Nissinen

  1. Luca Crippa & Maurizio Onnis: Tyttö Kiovasta

Riipaiseva kertomus 10-vuotiaan Alisan pakomatkasta Kiovasta kohti Puolan rajaa.

Tuntuu sietämättömän pahalta, että lapsi joutuu kohtaamaan ja kokemaan sodan kauheudet. Läheisten menetykset, pommitukset ja ruumiit. Kaiken sen epävarmuuden. Kun kaikki elämän peruspalikat sortuvat päivissä.

Pakomatka ukin kanssa on pitkä. Epätietoisuus vanhempien tilanteesta ahdistava. Kohtaamiset välillä pelottavia ja toisinaan rohkaisevia. Usein on väsymys ja nälkä, mutta matkalta löytyy myös ystäviä ja huikeaa auttamisen halua.

Kirja kuvaa hienosti tunnelmia myös juuri ennen sotaa. Miten käsittämättömältä ja uskomattomalta tuntuu se mahdoton ajatus, että Venäjä hyökkäisi Ukrainaan. Ja kun mahdoton sitten kuitenkin tapahtuu.

Kirja kertoo yhden lapsen kautta hienosti lukemattomien pakolaisten tarinan. Tarinan rohkeudesta ja periksiantamattomuudesta sekä kyvykkyydestä toimia pakon edessä.

Kääntäjä:Katja Kärkkäinen
Lukija:Usva Kärnä

  1. Sixten Korkman: Talous ja humanismi

Hyvä kuvaus talousjärjestelmän aatteellisista juurista. Miten uskonto, kulttuuri, tiede ja taide sekä idea hyvinvointivaltiosta ovat vaikuttaneet markkinatalouden kehitykseen.

Korkman tuo moneen kertaan esille sen miten talousjärjestelmä ja markkinatalous on epäonnistunut huomioimaan esimerkiksi ympäristön kannalta haitalliset ulkoisvaikutukset.

Korkman pohtii myös sitä, ovatko kaikki suhteet markkinasuhteita? Eivät ole. Kaupallistaminen voi Korkmanin mukaan laskea joidenkin asioiden moraalista arvoa. Ei ole sopivaa ostaa ja myydä vaikka vaaleissa ääniä tai ostaa itseään vapaaksi asevelvollisuudesta.

Vähän sama ajatus, mistä Kari Mäkinen muistutti aikanaan hienosti. Perustavimmat suhteet eivät tule rakentua markkinasuhteiden varaan. Lapset eivät hanki vanhemmilta kasvatuspalveluita. Kun hengitän, en ole ilmaston asiakas. Kun pyydän naapuriapua, en kilpailuta. Vaikka haluamme ehkä markkinataloutta, emme kuitenkaan halua markkinayhteiskuntaa.

Maailmassa on tarpeeksi kaikkea kaikkien tarpeiden tyydytykseen, mutta ei riittävästi täyttämään kaikkien ahneutta. Kohtuullisuus on olennainen osa onnellisuuden hyvettä.

Korkman ei ehkä vie pohdintoja kuitenkaan tarpeeksi syvälle kaninkoloon. Ilmastokriisin ja luontokadon taustalla on luonnonvarojen ylikulutus. Luonnonvarojen ylikulutus johtuu talousjärjestelmästä. Kuka uskaltaisi lopulta sanoa ääneen, miten massiivisen eksistentialistisen epäonnistumisen talousjärjestelmämme on tälle planeetalle aiheuttanut?

Lukija: Juhani Rajalin

  1. Jenny Rostain: Luottohäiriö

Velkaan liittyy usein valtava häpeä. Sen ylipääseminen ja esimerkiksi velkajärjestelyyn meneminen auttaa. Ulosotto ei ole maailmanloppu. Salailun lopettaminen ja luovuttaminen on uusi alku.

Velkaantumista aiheuttavat syyt alkavat usein rakentua jo lapsuudessa ja niiden ongelmia ratkotaan ja puretaan vasta aikuisena. Rostain tuo esille hyvin esimerkiksi kiintymyssuhteen rakentumisen mahdollisen vaikutuksen velkaantumiseen.

Kirjassa sivutaan myös laman vaikutusta velkaantumiseen. Osa laman lapsista karttaa kaikkea velkaa, koska työ ja ansiot ovat epävarmoja. Tunnistan tästä itseni. Osa laman lapsista taas tottui siihen, että eläminen kustannettiin aina lisävelalla.

Raha ei tuo onnea tai terveyttä. Ihmistä ei kannata arvioida pankkitilin saldon tai varallisuuden perusteella.

Rostain korostaa tapojen voimaa, varautumista pahimpaan ja kestävyyteen panostamista. Jos joku asia ärsyttää, voi se olla hyvä mahdollisuus oppia uutta. Todella tärkeä ja hieno kirja, joka purkaa upeasti velkaantumiseen liittyvää stigmaa.

Lukija: Tuuli Paju

  1. Dean Rickles: Life is Short

Elämän lyhyys tekee siitä arvokasta. Ilman kuolemaa millään ei olisi merkitystä. Kuolema rajoittaa mahdollisuuksiamme ja samaan aikaan tekee kokemuksista arvokkaita.

Monet elävät kuin aikaa olisi loputtomasti. Yksi hyvä keino hahmottaa elämän rajallisuutta on arvioida oma elinajanodote ja laskea montako päivää tai viikkoa on jäljellä.

Elämän tarkoitus on kuoleminen.

Lukija: Simon Vance

  1. Thich Nhat: The Art of Living

Olemme niin lähellä maata, että emme aina huomaa planeettamme arvoa. Earth Rise -kuva osoitti, miten haavoittuvaa elämämme on. Tämä kuva on itsellänikin tietokoneen taustakuvana. Muistuttamassa mikä on tärkeää ja kenelle oikeastaan elän ja työskentelen.

Klassikkoteoksessaan Thich Nhat käy läpi suhdettamme elämään ja kehoon, hengittämiseen ja kuolemaan. Miten viha muutetaan rakkaudeksi ja voimme nauttia elämästä? Olemme osa maailmaa ja kaikkea ympäröiväämme. Emme voi astua samaan virtaan kahdesti. Voimme kuitenkin elää ja hengittää jokaisen hetken.

Keskittyminen hetkeen ja onnen löytäminen arjen tekemisestä. Olennaista ei ole se, kuinka monta päivää elämme vaan se miten ne päivät elämme.

Lukija: Edoardo Ballerini & Gabra Zackman