Syyskuun kokeilu: Paperikirjat vai äänikirjat

Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Syyskuussa kokeilin lukea mahdollisimman paljon paperikirjoja. 

Yksi inspiroivimpia kirjoja syyskuussa oli Fausto Brizzi: 100 onnen päivää. Tämän myötä ajattelin itsekin käynnistää 100 onnen päivää -kokeilun.

Kaiken kaikkiaan ehdin lukea kuukauden aikana kahdeksan paperikirjaa. Tämän lisäksi kuuntelin 28 äänikirjaa. 

Tyypillisesti luen kuukaudessa vain muutaman paperikirjan. Tämä tulee sen myötä, että osana aamutoimiani luen joka aamu vähintään 10 sivua paperikirjaa. Usein hiukan enemmänkin. Teen tämän siksi, että olen halunnut äänikirjojen ohella pitää jonkinlaista tuntumaa perinteiseen lukemiseen. 10 sivua päivässä lukutahti mahdollistaa kuitenkin kuukaudessa vain noin 300 sivun lukemisen.

Äänikirjat ovat itselleni mahdollistaneet pääsyn paljon suurempaan ja monipuolisempaan määrään kirjoja. Tämä ei olisi mitenkään mahdollista pelkillä paperikirjoilla. 

Aloitin kuuntelemaan äänikirjoja vuonna 2017. Ensimmäinen kuuntelemani äänikirja oli Paulo Coelhon Alkemisti. Hyvin pian siirryin kuuntelemaan äänikirjoja kaksinkertaisella nopeudella. Tämä siitä syystä, että se on lähempänä omaa lukuvauhtiani ja helpottaa myös keskittymistä itse kirjaan sen sijaan, että ajatus lähtee harhailemaan. 

Ennen äänikirjoja luin keskimäärin 25 – 50 kirjaa vuodessa. Vuonna 2020 luin/kuuntelin yhteensä 375 kirjaa ja vuonna 2021 yhteensä 370 kirjaa. Tänä vuonna sama tahti on jatkunut. 

Äänikirjat mahdollistavat kirjallisuuteen uppoutumisen esimerkiksi juostessa ja pyöräillessä sekä aamu- ja iltatoimia tai kotitöitä hoitaessa. Usein myös ruokaillessa. Itselläni äänikirjat ovat korvanneet myös esimerkiksi sängyssä uutisten lukemista tai sarjojen/elokuvien katselua tai pienissä hetkissä sosiaalisen median virran seuraamista. Ne ovat korvanneet myös lähes täysin musiikin, radion tai podcastien kuuntelun. 

Paperikirja on käyttöliittymänä huomattavasti jäykempi. Äänikirjat kulkevat aina mukana siellä missä puhelinkin. Peperikirjoille täytyy ottaa erikseen aika ja tila. Toisaalta tämä on hyväkin. Silti en koe, että kaipaisin paperikirjoja. Oikeastaan yksi harvoja syitä lukea paperikirjoja on se, että kaikkia kirjoja ei ole vielä saatavilla ääni- tai e-kirjoina. E-kirjakin on paljon kätevämpi verrattuna paperikirjaan, koska kirjat kulkevat puhelimessa joka on helppo kaivaa esiin ja aloittaa lukeminen välittömästi. 

Olisin tietysti kovasti toivonut, että olisin löytänyt tämän kokeilun myötä uudestaan paperikirjojen taikuuden. Välillä kieltämättä olikin nostalgista ruokailun yhteydessä lukea paperikirjaa tai iltaisin sänkyyn mennessä lopettaa päivä fyysisen kirjan kanssa. Valitettavasti suurimman osan aikaa paperikirjat osoittutuivat lähinnä hankaliksi.  Ei toki sisällön vaan enemmän käyttöliittymän näkökulmasta. 

Entäs paperikirjan tuoksu tai käsituntuma? En ole kaivannut. Sängyssäkin kirjaa on hankalampi pitää kädessä. Lisäksi valon pitää olla päällä, jotta näkee lukea. Syödessä paperikirja on hankala. Jos päästää irti, kirja singahtaa kiinni ja kohta katoaa. Pitää olla kirjanmerkki.  

Tietysti välillä on hyvä olla kuuntelematta mitään tai kuunnella hiljaisuutta. Ihan yhtä lailla on välillä myös hyvä sulkea silmänsä ja olla lukematta mitään. Paperikirja ja äänikirja eivät siis tämän suhteen eroa toisistaan. Toki äänikirjojen kuuntelun myötä ympäristöä tulee kuunneltua kovin paljon vähemmän. 

Tässä vielä syyskuun aikana lukemani paperikirjat: 

– Manu Jääski: Merenkurkun harmaa kummitus

– S.E. Hinton: Me kolme ja jengi

– Worldwatch Institute: Maailman tila 1992

– Richard Wiseman: Minuutissa muutokseen

– Fausto Brizzi: 100 onnen päivää

– Tim Ferris: 4 tunnin työviikko

– Sampo Sammalisto & Antti Asunmaa: Viisas pääsee vähemmällä taloudessakin

– Viktor E. Frankl: Ihmisyyden rajalla

Näistä ja kaikista muista lukemistani/kuuntelemistani kirjoista voit lukea kirjoittamani tekstit täältä: Syyskuun 2022 kirjat ja kirjasuositukset.

Ohessa aikaisemmat kokeilut:

Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.