Syyskuun kokeilu: Paperikirjat vai äänikirjat

Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Syyskuussa kokeilin lukea mahdollisimman paljon paperikirjoja. 

Yksi inspiroivimpia kirjoja syyskuussa oli Fausto Brizzi: 100 onnen päivää. Tämän myötä ajattelin itsekin käynnistää 100 onnen päivää -kokeilun.

Kaiken kaikkiaan ehdin lukea kuukauden aikana kahdeksan paperikirjaa. Tämän lisäksi kuuntelin 28 äänikirjaa. 

Tyypillisesti luen kuukaudessa vain muutaman paperikirjan. Tämä tulee sen myötä, että osana aamutoimiani luen joka aamu vähintään 10 sivua paperikirjaa. Usein hiukan enemmänkin. Teen tämän siksi, että olen halunnut äänikirjojen ohella pitää jonkinlaista tuntumaa perinteiseen lukemiseen. 10 sivua päivässä lukutahti mahdollistaa kuitenkin kuukaudessa vain noin 300 sivun lukemisen.

Äänikirjat ovat itselleni mahdollistaneet pääsyn paljon suurempaan ja monipuolisempaan määrään kirjoja. Tämä ei olisi mitenkään mahdollista pelkillä paperikirjoilla. 

Aloitin kuuntelemaan äänikirjoja vuonna 2017. Ensimmäinen kuuntelemani äänikirja oli Paulo Coelhon Alkemisti. Hyvin pian siirryin kuuntelemaan äänikirjoja kaksinkertaisella nopeudella. Tämä siitä syystä, että se on lähempänä omaa lukuvauhtiani ja helpottaa myös keskittymistä itse kirjaan sen sijaan, että ajatus lähtee harhailemaan. 

Ennen äänikirjoja luin keskimäärin 25 – 50 kirjaa vuodessa. Vuonna 2020 luin/kuuntelin yhteensä 375 kirjaa ja vuonna 2021 yhteensä 370 kirjaa. Tänä vuonna sama tahti on jatkunut. 

Äänikirjat mahdollistavat kirjallisuuteen uppoutumisen esimerkiksi juostessa ja pyöräillessä sekä aamu- ja iltatoimia tai kotitöitä hoitaessa. Usein myös ruokaillessa. Itselläni äänikirjat ovat korvanneet myös esimerkiksi sängyssä uutisten lukemista tai sarjojen/elokuvien katselua tai pienissä hetkissä sosiaalisen median virran seuraamista. Ne ovat korvanneet myös lähes täysin musiikin, radion tai podcastien kuuntelun. 

Paperikirja on käyttöliittymänä huomattavasti jäykempi. Äänikirjat kulkevat aina mukana siellä missä puhelinkin. Peperikirjoille täytyy ottaa erikseen aika ja tila. Toisaalta tämä on hyväkin. Silti en koe, että kaipaisin paperikirjoja. Oikeastaan yksi harvoja syitä lukea paperikirjoja on se, että kaikkia kirjoja ei ole vielä saatavilla ääni- tai e-kirjoina. E-kirjakin on paljon kätevämpi verrattuna paperikirjaan, koska kirjat kulkevat puhelimessa joka on helppo kaivaa esiin ja aloittaa lukeminen välittömästi. 

Olisin tietysti kovasti toivonut, että olisin löytänyt tämän kokeilun myötä uudestaan paperikirjojen taikuuden. Välillä kieltämättä olikin nostalgista ruokailun yhteydessä lukea paperikirjaa tai iltaisin sänkyyn mennessä lopettaa päivä fyysisen kirjan kanssa. Valitettavasti suurimman osan aikaa paperikirjat osoittutuivat lähinnä hankaliksi.  Ei toki sisällön vaan enemmän käyttöliittymän näkökulmasta. 

Entäs paperikirjan tuoksu tai käsituntuma? En ole kaivannut. Sängyssäkin kirjaa on hankalampi pitää kädessä. Lisäksi valon pitää olla päällä, jotta näkee lukea. Syödessä paperikirja on hankala. Jos päästää irti, kirja singahtaa kiinni ja kohta katoaa. Pitää olla kirjanmerkki.  

Tietysti välillä on hyvä olla kuuntelematta mitään tai kuunnella hiljaisuutta. Ihan yhtä lailla on välillä myös hyvä sulkea silmänsä ja olla lukematta mitään. Paperikirja ja äänikirja eivät siis tämän suhteen eroa toisistaan. Toki äänikirjojen kuuntelun myötä ympäristöä tulee kuunneltua kovin paljon vähemmän. 

Tässä vielä syyskuun aikana lukemani paperikirjat: 

– Manu Jääski: Merenkurkun harmaa kummitus

– S.E. Hinton: Me kolme ja jengi

– Worldwatch Institute: Maailman tila 1992

– Richard Wiseman: Minuutissa muutokseen

– Fausto Brizzi: 100 onnen päivää

– Tim Ferris: 4 tunnin työviikko

– Sampo Sammalisto & Antti Asunmaa: Viisas pääsee vähemmällä taloudessakin

– Viktor E. Frankl: Ihmisyyden rajalla

Näistä ja kaikista muista lukemistani/kuuntelemistani kirjoista voit lukea kirjoittamani tekstit täältä: Syyskuun 2022 kirjat ja kirjasuositukset.

Ohessa aikaisemmat kokeilut:

Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!