Syyskuun kokeilu: Paperikirjat vai äänikirjat

Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Syyskuussa kokeilin lukea mahdollisimman paljon paperikirjoja. 

Yksi inspiroivimpia kirjoja syyskuussa oli Fausto Brizzi: 100 onnen päivää. Tämän myötä ajattelin itsekin käynnistää 100 onnen päivää -kokeilun.

Kaiken kaikkiaan ehdin lukea kuukauden aikana kahdeksan paperikirjaa. Tämän lisäksi kuuntelin 28 äänikirjaa. 

Tyypillisesti luen kuukaudessa vain muutaman paperikirjan. Tämä tulee sen myötä, että osana aamutoimiani luen joka aamu vähintään 10 sivua paperikirjaa. Usein hiukan enemmänkin. Teen tämän siksi, että olen halunnut äänikirjojen ohella pitää jonkinlaista tuntumaa perinteiseen lukemiseen. 10 sivua päivässä lukutahti mahdollistaa kuitenkin kuukaudessa vain noin 300 sivun lukemisen.

Äänikirjat ovat itselleni mahdollistaneet pääsyn paljon suurempaan ja monipuolisempaan määrään kirjoja. Tämä ei olisi mitenkään mahdollista pelkillä paperikirjoilla. 

Aloitin kuuntelemaan äänikirjoja vuonna 2017. Ensimmäinen kuuntelemani äänikirja oli Paulo Coelhon Alkemisti. Hyvin pian siirryin kuuntelemaan äänikirjoja kaksinkertaisella nopeudella. Tämä siitä syystä, että se on lähempänä omaa lukuvauhtiani ja helpottaa myös keskittymistä itse kirjaan sen sijaan, että ajatus lähtee harhailemaan. 

Ennen äänikirjoja luin keskimäärin 25 – 50 kirjaa vuodessa. Vuonna 2020 luin/kuuntelin yhteensä 375 kirjaa ja vuonna 2021 yhteensä 370 kirjaa. Tänä vuonna sama tahti on jatkunut. 

Äänikirjat mahdollistavat kirjallisuuteen uppoutumisen esimerkiksi juostessa ja pyöräillessä sekä aamu- ja iltatoimia tai kotitöitä hoitaessa. Usein myös ruokaillessa. Itselläni äänikirjat ovat korvanneet myös esimerkiksi sängyssä uutisten lukemista tai sarjojen/elokuvien katselua tai pienissä hetkissä sosiaalisen median virran seuraamista. Ne ovat korvanneet myös lähes täysin musiikin, radion tai podcastien kuuntelun. 

Paperikirja on käyttöliittymänä huomattavasti jäykempi. Äänikirjat kulkevat aina mukana siellä missä puhelinkin. Peperikirjoille täytyy ottaa erikseen aika ja tila. Toisaalta tämä on hyväkin. Silti en koe, että kaipaisin paperikirjoja. Oikeastaan yksi harvoja syitä lukea paperikirjoja on se, että kaikkia kirjoja ei ole vielä saatavilla ääni- tai e-kirjoina. E-kirjakin on paljon kätevämpi verrattuna paperikirjaan, koska kirjat kulkevat puhelimessa joka on helppo kaivaa esiin ja aloittaa lukeminen välittömästi. 

Olisin tietysti kovasti toivonut, että olisin löytänyt tämän kokeilun myötä uudestaan paperikirjojen taikuuden. Välillä kieltämättä olikin nostalgista ruokailun yhteydessä lukea paperikirjaa tai iltaisin sänkyyn mennessä lopettaa päivä fyysisen kirjan kanssa. Valitettavasti suurimman osan aikaa paperikirjat osoittutuivat lähinnä hankaliksi.  Ei toki sisällön vaan enemmän käyttöliittymän näkökulmasta. 

Entäs paperikirjan tuoksu tai käsituntuma? En ole kaivannut. Sängyssäkin kirjaa on hankalampi pitää kädessä. Lisäksi valon pitää olla päällä, jotta näkee lukea. Syödessä paperikirja on hankala. Jos päästää irti, kirja singahtaa kiinni ja kohta katoaa. Pitää olla kirjanmerkki.  

Tietysti välillä on hyvä olla kuuntelematta mitään tai kuunnella hiljaisuutta. Ihan yhtä lailla on välillä myös hyvä sulkea silmänsä ja olla lukematta mitään. Paperikirja ja äänikirja eivät siis tämän suhteen eroa toisistaan. Toki äänikirjojen kuuntelun myötä ympäristöä tulee kuunneltua kovin paljon vähemmän. 

Tässä vielä syyskuun aikana lukemani paperikirjat: 

– Manu Jääski: Merenkurkun harmaa kummitus

– S.E. Hinton: Me kolme ja jengi

– Worldwatch Institute: Maailman tila 1992

– Richard Wiseman: Minuutissa muutokseen

– Fausto Brizzi: 100 onnen päivää

– Tim Ferris: 4 tunnin työviikko

– Sampo Sammalisto & Antti Asunmaa: Viisas pääsee vähemmällä taloudessakin

– Viktor E. Frankl: Ihmisyyden rajalla

Näistä ja kaikista muista lukemistani/kuuntelemistani kirjoista voit lukea kirjoittamani tekstit täältä: Syyskuun 2022 kirjat ja kirjasuositukset.

Ohessa aikaisemmat kokeilut: