Jos saisit tehdä yhden päivän ajan mitä tahansa, mitä tekisit?

Jos saisit tehdä yhden päivän ajan mitä tahansa, mitä tekisit? Minulla oli mahdollisuus viettää tämmöinen päivä. Seuraavassa lista siitä, mitä tein.

Kysyin myös Facebookissa mitä ihmiset tekisivät, jos saisivat tehdä päivän ajan mitä ikinä haluaisivat. Vastaukset osoittivat aika hienosti, että monilla on lopulta hyvin yksinkertaisia toiveita. Sellaisia, jotka olisivat aika helpostikin toteutettavissa.

Yksi menisi metsään keräämään puolukoita ja sieniä tai polkujuoksemaan. Toinen söisi kaksi kiloa karkkia tai suklaata ja joisi pullon viinaa. Monet nukkuisivat tai löhöilisivät sängyssä. Joku istuisi iltaa ystävien kanssa ja saunoisi. Yksi lähtisi lasten kanssa retkelle luontoon. Haluttaisiin nauttia taikasieniä ja rakastella. Myös pyöräretkestä lasten kanssa ja ravintolapäivällisestä haaveiltiin.

Edelleen joku kävisi suunnistamasa, melomassa tai olisi luonnossa perheen ja lemmikkien kanssa sekä söisi överit ja pelaisi pelejä. Teatteriakin kaivataan. Yksi ei tekisi yhtään mitään. Toinen antaisi kaiken tulla suunnittelematta. Olisi yksin kotona ja lukisi kirjoja. Katsoisi leffoja ja olisi ystävien kanssa. Neulomista, urheilua ja dokaamista. Aamiainen, kävely ja taidenäyttelyt mainitaan. Siivoamisestakin haaveillaan. Uinnista meressä. Haluttaisiin käydä hierojalla tai katsella sarjoja ja syödä pizzaa. Ajan viettäminen rakkaan ihmisen kanssa.

Toki kavereilta tuli isompiakin ehdotuksia. Yksi voittaisi lotossa ja hankkisi ekologisen lentävän lautasen toisen lopettaessa kaikki maailman sodat. Toinen ryhtyisi diktaattoriksi ja pistäisi asiat kuntoon. Kolmas toimittaisi Putinin telkien taakse. Joku taas tekisi tilisiirtoja suuryritysten ja miljardöörien tileiltä kansalaisjärjestöjen tileille. Myös aseiden sulattamisesta haaveillaan.

Mitä sitten tein? Ajatuksena oli, että en tekisi päivän aikana mitään. Tai lähinnä nukkuisin, kuuntelisin tai lukisin kirjoja ja olisin hiukan läheisten kanssa. Yllättävän paljon päivään kuitenkin mahtuu, kun alkaa listata.

  • Nukuin pitkään (heräsin ilman herätyskelloa klo 6.15, mutta jatkoin unia klo 8.00 asti, jolloin perhe tuli juhlistamaan syntymäpäivääni)
  • Nautimme aamupalaa pitkän kaavan kautta sängyssä rakkaiden ihmisten kanssa
  • Tein aamurutiini eli Duolingo-harjoituksia, luin 10 sivua paperikirjaa, venyttelin 15 minuuttia ja tein seitsemän minuutin lihaskuntoharjoituksen.
  • Pyöräilin nuoremman lapsen kanssa
  • Kävin Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa ja söin ravintolassa lounaan
  • Lapset haukkuivat minua idiootiksi ja riitelin heidän kanssaan. Itkin.
  • Kirjoitin hoitotahdon omakantaan
  • Kävin juoksemassa
  • Söin päivällisen yksin
  • Kävin puolison kanssa kävelyllä
  • Kuuntelin äänikirjan
  • Leikin vanhemman lapsen kanssa pimeäpiiloa pihalla ja keskustelin samalla puolisoni kanssa
  • Istuin puolison kanssa iltaa kynttilän valossa ja keskustelimme
  • Luin runoja

Hieno syntymäpäivän juhlistus! Kyllähän tuosta kuitenkin puuttuu se, joka minulle on kaikkein tärkeintä. Toiminta ja työskentely ilmastokriisin, luontokadon ja luonnonvarojen ylikulutuksen torjumiseksi sekä eläinten ja kaikkein heikko-osaisimpien oikeuksien puolustaminen. Ehkä tässä oli kuitenkin ajatus ottaa irtiotto tähän.

Toimintaa planeettamme puolesta kun saan tehdä päivittäin töissä sekä monissa vapaaehtoisprojekteissa ja luottamustehtävissäni. Suurin osa päivistäni on jo näitä ”teen mitä haluan” -päiviä. Ehkä kokematta jäi kuitenkin vielä ”sänky-päivä”. Sellainen päivä, jossa vain löhöilisi, lukisi kirjoja, söisi välillä ja katsoisi elokuvia tai sarjoja.

Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.