Kaksi vuotta yritysvastuun parissa

Minulla tuli tänä syksynä täyteen tasan kaksi vuotta työskentelyä yritysvastuun parissa.

Olen nyt toiminut reilun vuoden Third Rock Finlandin toimitusjohtajana. Sitä ennen työskentelin Third Rockin edeltäjän T-Media Relationsin kestävän tulevaisuuden johtajana.

Matka on ollut antoisa. Olen viihtynyt hyvin. Pohdin pitkään siirtymistä järjestökentältä yritysmaailmaan. Siirtyminen oli kuitenkin suhteellisen helppo, koska olen saanut alusta lähtien työskennellä yritysvastuun legendan Sari Kuvajan kanssa, jolla on kokemusta myös järjestövaikuttamisesta. Ja onhan itsellänikin tietysti yli vuosikymmenen kokemus yritysmaailmasta ennen järjestötoimintaan siirtymistä.

Miksi tehdä töitä yritysvastuun edistämiseksi?

Olen kuullut väitteitä, että siirryin yrityspuolelle rahan takia. Tehtäköön se ihan tässä alussa selväksi: näin ei tapahtunut. Palkkani esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton tai Kansalaisareenan toiminnanjohtajana oli korkeampi kuin se on nyt Third Rockin toimitusjohtajana. Toki palkkani on silti korkea (4 400 euroa kuukaudessa), ja tulen sillä toimeen erinomaisen hyvin.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että saan tehdä merkityksellistä työtä. Sitä, mitä muutenkin tekisin. Hyvien, motivoituneiden ja osaavien tyyppien kanssa. Kun rahaa on perustoimeentuloon, ei mikään rahasumma voi korvata merkityksellisyyttä. Siirryin yrityspuolelle siksi, että uskoin siellä olevan eniten tehtävää, sekä vaikutusmahdollisuuksia että opittavaa.

Aika on kaikkein arvokkain pääomamme. Ei kannata elää ”sitten kun” -elämää. Huominen kun on mahdollisuus, jota kaikki eivät saa. Olen itse pyrkinyt säännöllisesti miettimään elämääni ja tekemisiäni sitä kautta, että listaan asioita, joita haluaisin tehdä, jos saisin tietää, että minulla on vuosi elinaikaa. Sen jälkeen katson tuota listaa kerran kuukaudessa ja pyrin varmistamaan, että olen tekemässä niitä asioita, joita pidän kaikkein tärkeimpinä. Juuri nyt ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten haasteiden ratkaiseminen tuntuu kaikkein tärkeimmältä.

Missä yritysten ilmasto- ja vastuullisuustyössä mennään tällä hetkellä?

Olen ollut nykyisessä työssäni riemastunut ja samalla hämmentynyt siitä, miten tosissaan yritykset ottavat vastuullisuusasiat. Pitkä matka on kuljettu siitä, kun ympäristöasiat olivat marginaalissa. Esimerkkinä voi mainita vaikkapa Microsoftin ilmastotavoitteet: olla hiilinegatiivinen vuoteen 2030 mennessä ja hyvittää kaikki historiansa aikana ilmakehään aiheuttamansa päästöt vuoteen 2050 mennessä. Samalla kun yritys investoi miljardi dollaria puhtaaseen teknologiaan.

Myös monilla suomalaisilla suurilla yrityksillä on paljon tiukempia tavoitteita kuin Suomen valtion kunnianhimoisena pidetty tavoite olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Esimerkiksi S-ryhmä, K-ryhmä ja OP-ryhmä aikovat olla oman toiminnan osalta hiilineutraaleja vuoteen 2025 mennessä. Telia tavoittelee koko arvoketjunsa osalta hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä. Elisa on oman toimintansa osalta jo nyt hiilineutraali, ja Lidl ilmoitti hiljattain aikovansa hiilineutraaliksi vuonna 2022.

Toki isompia päästöjä syntyy ihan muualla, kuten energiantuotannossa tai raskaassa teollisuudessa. Sielläkin otetaan kuitenkin merkittäviä askeleita. Suurin osa energiayhtiöistä aikoo olla hiilineutraaleja vuoteen 2035 mennessä. Päästötön liikenne valtaa markkinoita. Samoin esimerkiksi Suomen suurin saastuttaja SSAB aikoo tuoda hiilivapaan teräksen markkinoille jo 2020-luvulla.

Miksi yrityksiä kiinnostaa vastuullisuus? Onko kyse viherpesusta? Yrityksissä ilmastokriisiin ja osin myös luontokatoon on todella havahduttu. Kyse on systeemitason riskistä, joka uhkaa koko liiketoimintaa.

Isoissa yrityksissä ja organisaatioissa ymmärretään erinomaisen hyvin se, että kuolleella planeetalla ei ole liiketoimintaa. Vastuullisuus on megatrendi. Sidosryhmät odottavat ja myös vaativat erityisesti ilmastotoimia Oli kyse sitten asiakkaista, omistajista, sijoittajista tai rahoittajista, omista työntekijöistä, kansalaisjärjestöistä, julkisesta sektorista, toimittajista tai poliittisista päättäjistä, ei ilmastokriisiä voi sivuuttaa. Kyseessä on pysyvä liiketoimintaympäristön muutos, ja sen vuoksi vastuullisuuden pitää olla osa yrityksen strategista johtamista.

Aikaisemmin saatettiin ajatella, että vastuullisuus on hyväntekeväisyyttä eli sitä, että lahjoitetaan joulukorttirahat jollekin kivalle järjestölle. Tai että kyse on maineriskin hallinnasta. Maailma on muuttunut. Vastuullisuus on yrityksille ennen kaikkea liiketoimintamahdollisuus ja kilpailutekijä. Yhä useammin nähdään, myös yritysten sisällä ja omistajien keskuudessa, että yritysten tehtävä ei ole vain voiton tavoittelu. Se on myös yhteiskunnallisten haasteiden ja ongelmien ratkaisu.

On hienoa nähdä, miten monet yritykset haluavat olla kokoaan suurempia ja toimia aktiivisina ratkaisujen tarjoajina sen sijaan, että vastustaisivat vääjäämätöntä siirtymistä hiilineutraaliin yhteiskuntaan. Samaan aikaan Suomessa on toki joukko pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joissa ilmasto- tai luontotoimiin ollaan vasta havahduttu. Heillä on kiire saada omat liiketoimintastrategiansa kuntoon vastaamaan sidosryhmäodotuksia.

Merkittäviä tekijöitä yritysten ilmasto- ja luontotyön vauhdittamisessa ovat olleet syksyn 2018 IPCC-raportti, Greta Thunberg ja se, että Suomessa Elinkeinoelämän keskusliitto on muuttunut ilmastotoimien jarrusta ilmastotoimien vauhdittajaksi. Siirtymässä hiilineutraaliin kiertotalouteen nähdään enemmän liiketoimintamahdollisuuksia kuin riskejä.

Miten yritysten kanssa työskentely eroaa järjestötyöstä?

Tässä tulee yksi keskeinen ero, jonka olen parin vuoden aikana oppinut huomaamaan.Yrityksissä vastuullisuustyön syvempi arvo nousee siitä, että ilman vastuullisuustoimia ei olisi liiketoimintaa. Olennainen tavoite on oman liiketoiminnan jatkuvuuden turvaaminen ja taloudellisen tuloksen tekeminen. Tämä on tietysti luonnollista.

Tässä on kuitenkin fundamentaalinen ero järjestötyöhön verrattuna. Vaikka toki sielläkin raha kiinnostaa. Järjestöissä käytetään paljon aikaa sen pohtimiseen, mistä saataisiin rahoitusta tai lahjoituksia. Toisaalta työn perimmäinen motivaatio on kuitenkin planeetan suojeleminen tai hyvän tekeminen. Yrityksissä riemuitaan siitä, miten hyvää tulosta vastuullisuustyöllä tehdään, kun taas järjestöissä riemuitaan kaikkein eniten saavutetuista poliittisista voitoista tai vaikuttamistyön onnistumisesta.

Tällä hetkellä on kuitenkin antoisaa tehdä töitä ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten teemojen parissa juuri yritysten kanssa. Siellä on aitoa kiinnostusta ottaa hommaa haltuun. Asioita tapahtuu nopeasti ja tehokkaasti. Puoluepolitiikasta tuttu ummehtunut toisia syyttelevä ilmapiiri loistaa poissaolollaan. Politiikassa muutokset tapahtuvat äärimmäisen hitaasti, kun taas yrityksissä vastuullisuustyön vauhti on rivakkaa. Päätöksiä kyetään tekemään nopeasti, ja muutokset etenevät.

Tänä syksynä hyvän esimerkin politiikan jähmeydestä antoi maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä, joka kommentoi Helsingin Sanomissa (25.9.2021), että maatalouden kasvihuonekaasupäästöille ei pidä Suomessa asettaa omaa vähennystavoitetta.

Tämä on pysäyttävää. Saman jutun mukaan maatalouden päästöt ovat kuitenkin noin 16 miljoonaa tonnia eivätkä ne ole viimeisen 20 vuoden aikana laskeneet. Tilastokeskuksen mukaan maatalouden päästöt olivat 14 prosenttia Suomen päästöistä vuonna 2020.

Samaan aikaan Suomi aikoo olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Miksi ihmeessä maatalous olisi tässä poikkeus? Olennaista on, että kestäville ruokaketjuille rakennetaan mahdollisimman hyvä pohja. Tätä monet toimijat parhaillaan yrittävät.

Erikoiseiseksi ministerin kommentin tekeekin juuri se, että suuri osa ruokaketjun toimijoista ja yrityksistä on jo asettanut päästövähennystavoitteet. Esimerkiksi alan etujärjestön MTK:n tavoitteena on hiilineutraali ruoka vuonna 2030.

Alan yrityksillä on varsin iso lista tavoitteita. Esimerkiksi Valion ja Atrian tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. HKScan tavoittelee hiilineutraalia ruokaketjua vuoteen 2040 mennessä. Edelleen Arla aikoo olla hiilineutraali 2050. Fazerin tavoite on vähentää päästöjä 50 % vuoteen 2030 mennessä, ja Paulig tavoittelee 50 % päästövähennyksiä arvoketjussa 2030 mennessä. Saarioinen aikoo olla oman toiminnan osalta hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Lisäksi yritykset, jotka myyvät ruokaa, ovat vielä kunnianhimoisempia. S- ja K-ryhmän tavoitteena on olla oman toiminnan osalta hiilineutraali 2025 mennessä, ja Lidl on vastaavasti hiilineutraali vuonna 2022.

Kun iso osa elintarvikealan yrityksistä ja kaupan toimijoista on jo asettanut päästövähennystavoitteita myös koko arvoketjulle, tarkoittaa tämä sitä, että myös alkutuotanto tulee vääjäämättä tavoitteiden piiriin, haluttiin sitä tai ei.

Ministerin puhe siitä, että maataloudella ei pitäisi olla päästövähennystavoitteita, aiheuttaa merkittävää mainehaittaa alan toimijoille, jotka tekevät jatkuvasti ja kunnianhimoisesti töitä sen eteen, että päästöjä vähennetään ja nieluja kasvatetaan. Päättäjien kykenemättömyys kannustaviin ja ohjaaviin päätöksiin ilmastokriisin aikana on hämmentävää.

Toki yritystyyliseen toimintaan liittyy omat ongelmansa laajassa kuvassa. On tärkeä vaalia demokraattisen yhteiskunnan perustaa. On huolestuttavaa, miten suureksi ja vaikutusvaltaiseksi monet yritykset ovat kasvaneet.

Vaikka on helppo vaipua synkkyyteen, kun seuraa valtakunnanpolitiikan keskustelua maatalouden päästöjen ohella esimerkiksi turpeen energiakäytöstä tai liikenteen päästöistä, on kuitenkin ilahduttavaa, että myös julkisella sektorilla voidaan edetä nopeasti. Tästä esimerkkinä vaikkapa Lahden tai Iin kaltaisten kuntien ilmastotavoitteet ja -toimet. Näissä ja lukemattomissa muissa kunnissa ja kaupungeissa on tehty huikeaa ilmastotyötä.

Vastuullisuustyö laajenee ja syvenee

Vastuullisuustyö ei tietenkään tyhjene ilmastokriisiin, sen torjuntaan ja sopeutumiseen. Ilmastokriisin rinnalle on noussut myös yrityksissä vahvasti luontokato. Tämä on tietysti hyvä asia. Me Third Rockissa olemme tukeneet jo monia isoja yrityksiä biodiversiteettitavoitteiden työstämisessä. Ilmastokriisin ja luontokadon taustalla taas on luonnonvarojen ylikulutus. Vaikka kiertotalousajattelu onkin yritysmaailmassa lyönyt vahvasti läpi ja olemme hyvää vauhtia siirtymässä lineaaritaloudesta kohti kiertotaloutta, on harvalla yrityksellä, jos kenelläkään, vielä aitoja kunnianhimoisia tavoitteita luonnonvarojen kulutuksen vähentämiselle. Pelkkä hiilidioksidipäästöjen vähentäminen tai niiden kompensointi ei lopulta riitä.

Luontokato, luonnon monimuotoisuus ja biodiversiteetti nousevat parhaillaan yritysvastuun keskiöön. Siinä missä aikaisempina vuosikymmeninä lähinnä energiayhtiöillä oli ilmastotavoitteet, on maailma muuttunut. Ei ole varmasti ainuttakaan isompaa yritystä, jolla ei olisi ilmastotavoitteita. Vinkkaa, jos löydät tämmöisen yrityksen! Sama on käymässä luonnon monimuotoisuuden suhteen. Tähän asti lähinnä metsäteollisuuden tai kaivannaisteollisuuden yhteydessä on pitänyt miettiä luontokysymyksiä. Muilla toimialoilla on ajateltu, että eihän tämä koske meitä. No kyllä koskee. Pari vuotta tästä eteenpäin, ja ei ole ainuttakaan isompaa yritystä tai toimialaa, jolla ei olisi luonnon monimuotoisuuteen liittyviä tavoitteita. Se, että luontovaikutuksia on toistaiseksi hyvin vaikea mitata verrattuna ilmastopäästöihin, ei ole syy olla toimimatta.

Esimerkiksi maailman suurin sijoittaja Norjan öljyrahasto vaatii jo nyt yrityksiltä ilmastotoimien ohessa myös luontokadon huomioimista. Rahasto haluaa, että yritykset ottavat luontoajattelun mukaan kaikkiin ydintoimintoihinsa: strategian luomiseen, riskien hallintaan, onnistumisen mittaamiseen ja raportointiin.

Vastuullisuus ei tyhjene myöskään pelkästään ympäristöasioihin. Sisältöalueet laajenevat ja syvenevät, sillä ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuusasioita tai sosiaalisen kestävävyyden ulottuvuuksiakaan ei voi unohtaa. On kuitenkin ilahduttavaa, että katse on tällä hetkellä usein vastustuksen sijaan mahdollisuuksissa. Asioita tehdään yhdessä kumppaneiden ja sidosryhmien kanssa, ja tekemistä pyritään mittaamaan ja todentamaan.

Odotukset ovat korkealla ja tulevat kasvamaan

Vaatimukset ja sidosryhmäodotukset vastuullisuuden suhteen tuskin vähenevät. Päinvastoin. Odotushorisontti karkaa jatkuvasti kauemmaksi ja rima nousee ylemmäksi. Jo tällä hetkellä eri puolilla maailmaa ilmastotoimettomuudesta joutuu oikeuteen. Esimerkiksi Saksassa paikallinen korkein hallinto-oikeus on pakottanut Saksan hallituksen kiristämään ilmastotavoitteita. Hollannissa oikeus määräsi öljy-yhtiö Shellin kiristämään ilmastotavoitteitaan.

Tällä hetkellä monet oikeustapaukset ilmastokriisiin liittyen ovat perustuneet siihen, mitä yhtiöt tai valtiot aikovat tehdä tulevaisuudessa. Tuskin kestää kovin kauaa, että yhtiöitä ja valtioita aletaan haastaa myös siitä, mitä on tehty aiemmin. Mitä on tehty, vaikka poliittisilla päättäjillä ja yritysjohdolla on ollut kaikki tieto ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä jo vuosikymmeniä. Historiallisen vastuun taakka alkaa painaa. Aivan kuten tupakkayhtiötkin, joutuvat öljy- ja energiayhtiöt, autoteollisuus, metsä- ja kemianteollisuus sekä muut saastuttavilla toimialoilla toimivat yhtiöt todennäköisesti vielä vastaamaan menneistä teoistaan oikeudessa. Tämä on valtava riski liiketoiminnalle.

Parin vuoden aikana olen tavannut satoja yritystoimijoita ja niiden johtoa. Lähes poikkeuksetta tahto tehdä hyvää on kova. Aika usein painetta tulee kotoa. Yritysjohtajien teini-ikäiset lapset pistävät vanhempansa kotona koville. Tämä on hyvä. Lisäksi sijoittajien ja rahoittajien paine on kova. Siinä missä poliittiset päätökset antavat suunnan pitkällä tähtäimellä ja lainsäädäntö kehittyy tuskastuttavan hitaasti, muuttavat sijoittajien liikkeet toimintaympäristöä kuukausissa.

Pidemmällä tähtäimellä yrityksen ehkä kannattaisi tarkastella omaa liiketoimintaa siitä näkökulmasta, että kestäisikö se sen, että toimitusjohtajana tai omistajana olisi Greta Thunbergin tai Elokapina-aktiivien arvomaailmalla varustettu henkilö. Tämän päivän ilmastoaktivistit ovat huomisen päättäjiä ja vaikuttajia.

Yksi asia nousee kuitenkin lähes poikkeuksetta esille, kun keskustelen yritysten edustajien tai johdon kanssa. Jokainen yritys kokee, että kyllähän he ovat tehneet vastuullisuuden parissa töitä jo pitkään ja se on aina ollut osa liiketoimintaa. Siitä ei vain ole osattu kertoa. Usein myös voivotellaan sitä, että sidosryhmät kohtelevat niin kaltoin, vaikka jatkuvasti yritetään tehdä hyvää. Toimittajat haluavat aina tarttua vain virheisiin eivätkä koskaan kirjoita niistä upeista ja hienoista vastuullisuusteoista, joita on jo tehty. Vika on enemmän viestinnässä kuin omassa perustoiminnassa. Tämä on varmasti joskus totta. Siitä huolimatta on aina ilahduttavaa ja innostavaa, kun tapaa yrityksissä ihmisiä, jotka haluavat enemmän toimia kuin selitellä nykytilaa parhain päin. Siinä on jotain energisoivaa, puhdistavaa ja innostavaa.

Vastuullisuustyön edistämisessä nousee usein esille myös kysymys siitä, kenen kanssa voi tehdä tai on sopivaa tehdä yhteistyötä. Missä menee raja? Voiko asefirmalle tehdä vastuullisuusohjelmaa? Voiko fossiiliyhtiötä auttaa siirtymisessä hiilineutraaliin yhteiskuntaan? Nämä kysymykset ovat pyörineet Third Rockin toiminnassakin. Olisi tietysti kiva työskennellä ja tuupata eteenpäin fillarifirmoja, vegaaniruokaa sekä aurinko- ja tuulivoimayhtiöiden vastuullisuustyötä. Kyllä sielläkin tekemistä riittää. Tilanne ilmastokriisin suhteen on kuitenkin niin vakava, että mukaan pitäisi saada kaikki. Varsinkin ne kaikkein suurimmat saastuttajat, jotka ponnistavat takamatkalta. Näiden toimijoiden kanssa voi myös parhaimmillaan tehdä hyvin vaikuttavaa ja antoisaa vastuullisuustyötä. Vaikka toki sille on rajansa, kenen vastuullisuustyötä voi edistää.

Mitä kuluneiden kahden vuoden aikana ollaan saatu aikaiseksi?

Yksi harmillinen elementti yritysten kanssa työskennellessä on se, että asioista ei yleensä voi kertoa julkisuudessa. Projektien yhteydessä tehdään useimmiten tiukat salassapitosopimukset. Tämä on harmillista. Järjestömaailmassa ja julkisella sektorilla avoimuus on ihan eri tavalla osa normaalia arkea ja tekemistä. Myös keskeneräisistä asioista kerrotaan ja käydään avointa keskustelua.

Paljon on tehty, mutta vähän siitä voi lopulta konkreettisesti kertoa. Sanottakoon kuitenkin, että edellisen vuoden aikana Third Rockilla on ollut 40 eri asiakasta ja yli 100 projektia. Alun kolmen ihmisen sijaan meitä työskentelee yrityksessä nyt viisi ihmistä. Lisäksi taustalla on kolme kovaa neuvonantajaa ja yritysvaikuttajaa T-Median puolelta. Vuoden aikana liikevaihtomme on ollut noin 400 000 euroa, ja tilinpäätöksemme näytti vuodenvaihteessa 80 000 euroa voittoa, joka investoitiin kokonaisuudessaan vastuullisuustyön edistämiseen. Kassa on vahva ja pyöräbaanaa edessä pitkälle tulevaisuuteen.

Työmme ansiosta monella isolla yrityksellä ja organisaatiolla on nyt esimerkiksi kunnianhimoiset ilmasto- ja vastuullisuustavoitteet, vastuullisuusraportointi ja -sisällöt kunnossa sekä ensimmäiset tavoitteet luonnon monimuotoisuuden vahvistamiselle.

---