Puoli vuotta ilman uusia tavaroita

Voisitko olla kuukauden ostamatta ainuttakaan tavaraa? Onnistuisiko kokonainen vuosi? Päätin kokeilla. Nyt testiä on puoli vuotta takana. Seuraavassa hiukan kokemuksia.

Miksi kulutukseen pitää kiinnittää huomiota? Siksi, että ilmastokriisin ja luontokadon taustalla on se, että kulutamme liikaa luonnonvaroja.

Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa meidän pitää vakavasti miettiä kulutustamme niin yksilöinä kuin yhteiskunnankin tasolla. Suomi on asettanut tavoitteekseen, että vuonna 2035 primääriraak-aineiden kotimainen kokonaiskulutus ei ylitä vuoden 2015 tasoa. Jos tavoite otetaan tosissaan, toimiin pitää ryhtyä nyt. Olkoon tämä kokeilu oma henkilökohtainen kontribuutioni Suomen tavoitteeseen.

Tarvitsemme yhteiskunnan tasolla tietysti lukemattomia toimia, jotta voimme ohjata luonnonvarojen käyttöä oikeaan suuntaan. Perusta pitäisi olla siinä, että luonnonvarojen käyttöä verotetaan, palveluiden ja jakamistalouden ratkaisuja tuetaan. Pelkällä valistuksella ei hullujen päivien alennuslaareille ryntääviä ihmisiä saada muuttamaan kulutustottumuksiaan.

Yksilöiden valinnoilla ei ilmastokriisiä ja luontokatoa yksin tietenkään ratkaista. Tähän tarvitaan systeemitason muutosta ja vahvaa ohjausta poliittisilta päätöksentekijöiltä. Toisaalta eivät yksilötkään voi paeta vastuuta. Yksilön valinnoilla hankitaan autoja, asuntoja ja kesämökkejä sekä varustellaan niitä ennennäkemättömällä tavalla ja tavaralla. Monet innovaatiot syntyvät yksilöiden valinnoista ja siitä, että joku uskaltaa tehdä asiat hiukan uudella tavalla.

Inspiroiduin itse taannoin, kun huomasin, että Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori sekä suuresti ihailemani Twitter-keskustelija Sanna Hellström oli laskenut kaikki vuoden aikana ostamansa tavarat. Yhteensä ostettuja tavaroita oli kertynyt 134.

Erityisen kiinnostavaksi Sannan kokeilun tekee se, että hän myös seuraa, mitä tavaroille oston jälkeen tapahtuu. Käytännössä siis arvioi, onko tavara ollut tarpeellinen vai turha. Hän julkaisee kaikki ostoksensa Twitterissä tunnisteella #VuodenOstot

Sitä mitä ei seuraa tai mittaa, siihen ei voi vaikuttaa. Siispä olen itsekin tänä vuonna laskenut kaikki ostamani tavarat. Nyt seurantaa on takana ensimmäiset kuusi kuukautta. Haasteena on, että en ole ensimmäisen puolen vuoden aikana ostanut ainuttakaan tavaraa. Seuranta on siis ollut helppoa!

Sen sijaan palveluita (esim äänikirjapalvelut ja muut sovellukset, välinevuokraus, päästöjen kompensointi ja ravintolat) olen ostanut ensimmäisen puolen vuoden aikana yhteensä 1016,32 eurolla sekä ruokaa 3415,5 eurolla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että monet palvelut tai elintarvikkeet voivat kuluttaa merkittävästi enemmän luonnonvaroja kuin esimerkiksi kirpputorilta hankittu vaatekappale tai kirja. On siis hiukan hassua vetää kulutuksen rajaa juuri fyysisiin tavaroihin. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa.

Olen toki pyrkinyt minimoimaan kulutukseni aiemminkin. Toisaalta olen vuosien varrella kokenut senkin, että välillä pikaisesti tehty hankinta osoittautuu hetken päästä täysin turhaksi. Turhia hankintoja välttääkseni olen käyttänyt 30 päivän harkinta-aikaa. Jos koen, että tarvitsen jotain, laitan tämän työlistalle ja odotan 30 päivää. Jos hankinta tuntuu edelleen välttämättömältä, olen ostanut sen, jos olen edelleen epävarma, jatkan harkinta-aikaa seuraavat 30 päivää. Näin olen onnistunut välttämään monia ”heräteostoja”.

Olenko jäänyt jostain paitsi kun en ole hankkinut tavaraa? En. Koen, että minulla on kaikki tarpeellinen. Arki on tehokasta ja saan keskittyä merkityksellisten asioiden tekemiseen.

Huomaan, että hiukan kulutuspainetta on kuitenkin puolen vuoden aikana kertynyt. Seuraavaksi pitäisi hankkia uudet juoksulenkkarit. Ei kannata juosta jalkoja rikki ominaisuutensa menettäneillä kengillä. Toisekseen ja ehkä hiukan onnellakin pyörän kumit ovat pysyneet kunnossa eikä edes uusia sisäkumeja ole tarvinnut hankkia. Nyt ulkorengas vetelee kuitenkin viimeisiä ja on vain ajan kysymys, milloin pitää hankkia uusi. Kolmanneksi huomaan, että parit kalsarit ja sukat ovat kuluneet käyttökelvottomisksi (monen parsimiskerran jälkeen).

Tietysti on helppo olla ostamatta uusia tavaroita, jos omistaa jo kaiken. Tämä on totta ja itse olen hyvässä tilanteessa kun minulla todellakin on kaikki tarvitsemani ja elämän sisältö tulee jostain aivan muusta kuin tavarasta.

Omistan itse tällä hetkellä yhteensä 254 henkilökohtaista tavaraa. Tässä ei ole mukana perheen yhteiset tavarat, kuten kodinkoneet, huonekalut tai lakanat. Tässä ei ole myöskään mukana tärkeimpiä papereita tai valokuvia, joita säilytän kellarissa.

Monilla ihmisillä on todennäköisesti niin paljon tavaraa, että mitään uutta ei tarvitsisi hankkia vuosiin. Kun siis seuraavan kerran aiot hankkia jotain, mieti vielä kahdesti – tai esimerkiksi 30 päivää. Tarvitsetko sitä todella vai voisitko ehkä lainata sen jostain?

Minimalismi säästää luonnonvaroja, rahaa ja aikaa. Minimalismi auttaa keskittymään siihen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Harvoin se tärkeä on tavara.

3 kommenttia artikkeliin ”Puoli vuotta ilman uusia tavaroita”

  1. Tämän kesän aikana tällaiset asiat nousevat enemmän pintaan. Hienoa, että on Leon kaltaisia pioneereja, jotka erittelevät ja kertovat muille, mitä valintoja tulee kaikille eteen. Ja millaista elämä on.

    Elämäntapamuutoksilla saadaan aikaan hirmuisesti vaikutuksia ympärstönsuojelussa. Nämä kannattais kytkeä terveysasioihin, koska asiat menevät rinnan. Vaikutukset yksilön terveyteen ovat isot.

    Luopuminen on meille kaikille vaikeaa. Mutta se tekee hyvää.

    • Kiitos paljon Torsti ja Pieni ihminen kommenteista! Itse olen kokenut ekologisen arjen ja minimalistisen tavaramäärän myös vahvistavan hyvinvointia. Näin ollen kyse ei olekaan luopumisesta vaan jonkin paljon paremman saamisesta tilalle 🙂

  2. Hienoa Leo! Tällainen toiminta inspiroi taas itseäkin omien kulutustottumusten arkisessa huomioimisessa ja saa puntaroimaan kulutusvalintojaan.
    Mukavaa kesän jatkoa!
    🙂

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!