Puoli vuotta ilman uusia tavaroita

Voisitko olla kuukauden ostamatta ainuttakaan tavaraa? Onnistuisiko kokonainen vuosi? Päätin kokeilla. Nyt testiä on puoli vuotta takana. Seuraavassa hiukan kokemuksia.

Miksi kulutukseen pitää kiinnittää huomiota? Siksi, että ilmastokriisin ja luontokadon taustalla on se, että kulutamme liikaa luonnonvaroja.

Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa meidän pitää vakavasti miettiä kulutustamme niin yksilöinä kuin yhteiskunnankin tasolla. Suomi on asettanut tavoitteekseen, että vuonna 2035 primääriraak-aineiden kotimainen kokonaiskulutus ei ylitä vuoden 2015 tasoa. Jos tavoite otetaan tosissaan, toimiin pitää ryhtyä nyt. Olkoon tämä kokeilu oma henkilökohtainen kontribuutioni Suomen tavoitteeseen.

Tarvitsemme yhteiskunnan tasolla tietysti lukemattomia toimia, jotta voimme ohjata luonnonvarojen käyttöä oikeaan suuntaan. Perusta pitäisi olla siinä, että luonnonvarojen käyttöä verotetaan, palveluiden ja jakamistalouden ratkaisuja tuetaan. Pelkällä valistuksella ei hullujen päivien alennuslaareille ryntääviä ihmisiä saada muuttamaan kulutustottumuksiaan.

Yksilöiden valinnoilla ei ilmastokriisiä ja luontokatoa yksin tietenkään ratkaista. Tähän tarvitaan systeemitason muutosta ja vahvaa ohjausta poliittisilta päätöksentekijöiltä. Toisaalta eivät yksilötkään voi paeta vastuuta. Yksilön valinnoilla hankitaan autoja, asuntoja ja kesämökkejä sekä varustellaan niitä ennennäkemättömällä tavalla ja tavaralla. Monet innovaatiot syntyvät yksilöiden valinnoista ja siitä, että joku uskaltaa tehdä asiat hiukan uudella tavalla.

Inspiroiduin itse taannoin, kun huomasin, että Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori sekä suuresti ihailemani Twitter-keskustelija Sanna Hellström oli laskenut kaikki vuoden aikana ostamansa tavarat. Yhteensä ostettuja tavaroita oli kertynyt 134.

Erityisen kiinnostavaksi Sannan kokeilun tekee se, että hän myös seuraa, mitä tavaroille oston jälkeen tapahtuu. Käytännössä siis arvioi, onko tavara ollut tarpeellinen vai turha. Hän julkaisee kaikki ostoksensa Twitterissä tunnisteella #VuodenOstot

Sitä mitä ei seuraa tai mittaa, siihen ei voi vaikuttaa. Siispä olen itsekin tänä vuonna laskenut kaikki ostamani tavarat. Nyt seurantaa on takana ensimmäiset kuusi kuukautta. Haasteena on, että en ole ensimmäisen puolen vuoden aikana ostanut ainuttakaan tavaraa. Seuranta on siis ollut helppoa!

Sen sijaan palveluita (esim äänikirjapalvelut ja muut sovellukset, välinevuokraus, päästöjen kompensointi ja ravintolat) olen ostanut ensimmäisen puolen vuoden aikana yhteensä 1016,32 eurolla sekä ruokaa 3415,5 eurolla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että monet palvelut tai elintarvikkeet voivat kuluttaa merkittävästi enemmän luonnonvaroja kuin esimerkiksi kirpputorilta hankittu vaatekappale tai kirja. On siis hiukan hassua vetää kulutuksen rajaa juuri fyysisiin tavaroihin. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa.

Olen toki pyrkinyt minimoimaan kulutukseni aiemminkin. Toisaalta olen vuosien varrella kokenut senkin, että välillä pikaisesti tehty hankinta osoittautuu hetken päästä täysin turhaksi. Turhia hankintoja välttääkseni olen käyttänyt 30 päivän harkinta-aikaa. Jos koen, että tarvitsen jotain, laitan tämän työlistalle ja odotan 30 päivää. Jos hankinta tuntuu edelleen välttämättömältä, olen ostanut sen, jos olen edelleen epävarma, jatkan harkinta-aikaa seuraavat 30 päivää. Näin olen onnistunut välttämään monia ”heräteostoja”.

Olenko jäänyt jostain paitsi kun en ole hankkinut tavaraa? En. Koen, että minulla on kaikki tarpeellinen. Arki on tehokasta ja saan keskittyä merkityksellisten asioiden tekemiseen.

Huomaan, että hiukan kulutuspainetta on kuitenkin puolen vuoden aikana kertynyt. Seuraavaksi pitäisi hankkia uudet juoksulenkkarit. Ei kannata juosta jalkoja rikki ominaisuutensa menettäneillä kengillä. Toisekseen ja ehkä hiukan onnellakin pyörän kumit ovat pysyneet kunnossa eikä edes uusia sisäkumeja ole tarvinnut hankkia. Nyt ulkorengas vetelee kuitenkin viimeisiä ja on vain ajan kysymys, milloin pitää hankkia uusi. Kolmanneksi huomaan, että parit kalsarit ja sukat ovat kuluneet käyttökelvottomisksi (monen parsimiskerran jälkeen).

Tietysti on helppo olla ostamatta uusia tavaroita, jos omistaa jo kaiken. Tämä on totta ja itse olen hyvässä tilanteessa kun minulla todellakin on kaikki tarvitsemani ja elämän sisältö tulee jostain aivan muusta kuin tavarasta.

Omistan itse tällä hetkellä yhteensä 254 henkilökohtaista tavaraa. Tässä ei ole mukana perheen yhteiset tavarat, kuten kodinkoneet, huonekalut tai lakanat. Tässä ei ole myöskään mukana tärkeimpiä papereita tai valokuvia, joita säilytän kellarissa.

Monilla ihmisillä on todennäköisesti niin paljon tavaraa, että mitään uutta ei tarvitsisi hankkia vuosiin. Kun siis seuraavan kerran aiot hankkia jotain, mieti vielä kahdesti – tai esimerkiksi 30 päivää. Tarvitsetko sitä todella vai voisitko ehkä lainata sen jostain?

Minimalismi säästää luonnonvaroja, rahaa ja aikaa. Minimalismi auttaa keskittymään siihen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Harvoin se tärkeä on tavara.

3 kommenttia artikkeliin ”Puoli vuotta ilman uusia tavaroita”

  1. Tämän kesän aikana tällaiset asiat nousevat enemmän pintaan. Hienoa, että on Leon kaltaisia pioneereja, jotka erittelevät ja kertovat muille, mitä valintoja tulee kaikille eteen. Ja millaista elämä on.

    Elämäntapamuutoksilla saadaan aikaan hirmuisesti vaikutuksia ympärstönsuojelussa. Nämä kannattais kytkeä terveysasioihin, koska asiat menevät rinnan. Vaikutukset yksilön terveyteen ovat isot.

    Luopuminen on meille kaikille vaikeaa. Mutta se tekee hyvää.

    • Kiitos paljon Torsti ja Pieni ihminen kommenteista! Itse olen kokenut ekologisen arjen ja minimalistisen tavaramäärän myös vahvistavan hyvinvointia. Näin ollen kyse ei olekaan luopumisesta vaan jonkin paljon paremman saamisesta tilalle 🙂

  2. Hienoa Leo! Tällainen toiminta inspiroi taas itseäkin omien kulutustottumusten arkisessa huomioimisessa ja saa puntaroimaan kulutusvalintojaan.
    Mukavaa kesän jatkoa!
    🙂

Kommentointi on suljettu.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin