Mikä asia saisi sinut ryhtymään kasvissyöjäksi tai vegaaniksi tai miksi aikanaan (ja milloin) ryhdyit kasvissyöjäksi/vegaaniksi?
Itselläni syy olla vegaani on ilmasto- ja ympäristövaikutusten minimointi, omasta terveydestä huolehtiminen ja eläinten oikeudet.
Olin ollut pitkään kasvissyöjä ja kotivegaani. Kaksi viimeistä tikkiä vegaaniksi ryhtymiseen olivat seuraavat tapahtumat vuonna 2007.
- Lisääntynyt tieto juusto- ja maitotuotteiden ilmastovaikutuksista.
Osallistuimme puolisoni kanssa vuonna 2007 tutkimukseen, jossa käytiin tarkkaan läpi luonnonvarojen kulutuksemme. Tämä alleviivasi sitä, että eläinperäiset tuotteet kasvattivat hiili- ja ympäristökädenjälkeämme. Tuolloisessa arjessa isoin myönteinen ympäristövaikutus saataisiin luopumalla juustosta ja lehmän maidosta.
- Oikeutta Eläimille -järjestö julkaisi marraskuussa vuonna 2007 salaa kuvattuja kuvia ja videoita yhteensä 101 suomalaiselta eläintilalta.
Ongelma noissa kuvissa ei ollut niinkään se, että niissä tapahtui laittomuuksia. Ongelma oli erityisesti se, että laki ja järjestelmämme salli tuon kuvissa olleen eläinten kauhean kohtelun.
Nämä kaksi asiaa johtivat siihen, että päätimme puolisoni kanssa molemmat ryhtyä vegaaneiksi vuoden 2008 alusta. Miten sinä?
Lisää elämäntarinastani voi lukea Mia Takulan kirjoittamasta artikkelista kirjassa Elämäni vegaanina – 14 ihmistä huipulla.
Leo,
mitä syöt vegaanina pääsääntöisesti saavuttaaksesi tarvitsemasi suuren päivittäisen kalorimäärän.
Varhaislapsuudessasi 1970-luvulla isovanhempien luona ollessasi et syönyt paljonkaan lihaa. Isovanhemmillasi ei ollut varaa ostaa kuin aniharvoin naudanlihaa. Enimmäkseen syötiin sianlihaa ja liian rasvaisia makkaroita, kuten lenkki-ja ryynimakkarat. Vain jouluna oli kinkkua juhlapöydässä. Joskus isoisäsi sai silloiselta Poutun teurastamolta maksaa ja vähän naudanlihaakin , mutta tämä oli harvinaista.Kalaa sen sijaan syötiin usein, samoin kotipuutarhassa kasvatettuja vihanneksia ja juureksia sekä marjoja. kotipellossa kasvatettuja perunoita syötiin vielä silloinkin , kuten lapsuudessanikin, melkein joka päivä. Ravintolisäksi poimittiin metsästä marjoja ja sieniä, joita säilöttiin talveksi. Suola-ja maustekurkkuja valmistettiin pitkäksi aikaa. Naapurin maatilalta haettiin maitoa ja voita ¨sekä kananmunia ja ternimatoa. Joskus hankittiin meijeriltä juustoa tai tehtiin pohjalaista juustoleipää . Ruis-ja sekaleipää syötiin enimmäkseen , ja niitä leivottiin kotonakin, ja nk.valkoista ” ranskanleipää” ei ollut joka päivä tarjolla.
Ruoka oli silloin paljolti puhdasta , luonnonmukaista , pääsääntöisesti kasvisperäistä ja yksinkertaisesti valmistettua, siis niukkuudestaan huolimatta hyvin ravintopitoista. Paitsi sianliha ja makkarat, joiden rasvoja sentään tarvittiin jonkin verran pitkinä ja kylminä talvikausina. Ruokalistalla olivat ” maito, leipä , voi …ja kala ”. Niitä piti aina olla kotona, isoisäsi huolehti siitä tarkasti.
Lihaa ei silloin syöty läheskään joka päivä. Miten lie asia, ehkä varhaislapsuutesi ” perinteiset ” kasvisperäiset ruokatottumukset ovat jonkin verran helpottaneet siirtymistäsi vegaaniksi ?
Koska lapsuudessani ei kotona syöty usein lihaa, niin tämä on helpottanut ainakin itseni siirtymistä kasvisravintoa suosivaksi.
Kiitos kun laitoit noita isovanhempieni ruokatottumuksia! Muistan itse, että olin lapsena hyvin ennakkoluuloinen eri ruokien suhteen 🙂
Tänään olen syönyt aamulla neljän viljan puuroa mustaherukoiden, siementen ja soijamaidon kera + omenan. Lounaaksi pastaa linssikastikkeella + salaattia ja päivälliseksi perusnamuussia ja soijanakkeja porkkanoiden ja salaatin kera.
Täältä löytyy jotain vuosien takaisia ruokapäiväkirjojani – esimerkiksi linkki ruokapäiväkirjaani viikon osalta, jolloin olen juossut maratonin:
https://leostranius.fi/2013/10/lihaton-lokakuu-ruokapaivakirja-osa-6/
Olen kokenut, että vegaaniruokavaliolla ei ole mitään ongelmia saada tarvittavia kaloreita täyteen. 🙂
Niin olitkin ennakkoluuloinen sen suhteen mitä ruokapöydässä oli tarjolla, melkoinen nirsu . Pakolla ei kuitenkaan syötetty mitä et halunnut syödä.Maito voileivän kostukkeena maistui vielä silloin kyllä aina.
Kiitos tuosta pienestä ruokalistastasi ja ruokapäiväkirjalinkistä !
Syön usein samoja ruoka-aineksia mitä kerrot syöneesi . Erityisesti pidän meilläpäin kasvavista linsseistä ( lentilles vertes du Puy ja lentilles de Planèze ), joita voi laittaa muiden ainesten joukkoon, esimerkiksi keitetyn riisin sekaan. Papukasvit tuovatkin yleensä arvokkaan lisän energian tuottamiseen, ja niistä saa pitkäksi aikaa ” täyden olon ”. Soijaa en syö usein johtuen sen kaukaisesta kasvupaikasta ja sen kasvattamiseen liittyvästä luonnon tuhoamisesta ( esim.Brasiliasa ) ja toisaalta siitä ,että se vaikuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaan tarvittavien lääkkeideni annostukseen. Tänään lähinaapurini antoi minulle suoraan ihan lähellä sijaitsevalta kasvimaaltaan luomukasvatettua lehtikaalia, jota voi syödä kuten muitakin vihanneksia ,salaatissa raakanakin tai laittaa keittoihin. Tosin kaalikasvien syöminen usein ei olekilpirauasvavoja poteville erityisen suotavaa.
Kasvisten kanssa on paljon mahdollisuuksia, eikä niiden ” maustamiseksi ” tarvita lihaa. Käytänkin paljon omalla kasvimaallani kasvattamiani yrttejä mausteena ja yrttiteen valmistukseen.
Tietenkin vegaaniruokavaliolla saa tarvittavat kalorit täyteen, kunhan proteiini-kinennäisaine-vitamiini -ym. ravintopitoisuus on hyvin valittu ja monipuolinen. Eikä tarvitse tupata itseään ähkyyn asti täyteen. Kasvisruoka on ihan maukastakin . Minulle on jäänyt muistiin se, kun sain maistaa ensi kerran kasvisjuustoa teillä Helsingissä. Se oli hyvänmakuista, ja siitä sainkin idean ruveta itsekin kokeilemaan uudenlaista kasvisruokaa. Sinulla on siis ollut pieni osuus enimmäkseen kasvisruokavalioon siirtymiselleni ! Ranskassa on vielä melko hankalaa hankkia maassa kasvatettuja luomukasviksia ja hedelmiä, kun tuotantoa ei ole tarpeeksi, vaikka yhä useampi maanviljelijä siirtyy luomutuottajaksi ( meillä ” bio ” ). En kuitenkaan syö enää muita kuin luomutuotettuja, ja varsinkin paikan päällä kotipuutarhoissa kasvatettuja , ja käyttämäni ranskalainen oliivi-ja rypsi- ja auringonkukkaöljytkin ovat nekin luomua .
Kuitenkin minusta tuo jossain blogissa mainitsemasi 7 kertaa päivässä syöminen on liikaa, koska elimistön, varsinkin ruuansulatuselimistön, on annettava levätä välillä. Lääkärinikin pitää tärkeänä monipuolisen ravinnon saantia , eikä enää iltamyöhään , jottei lepo häiriinny. Hän suositteli sopivaksi syömistä joka neljäs ( 4 ) tunti, ja lisäsi B12 vitamiinia kerran viikossa ja rautaa silloin tällöin kuureina sen mukaan, mitä verianalyysi näyttää tarpeesta. Imeytymisestä ja lihan syönnin puutteesta johtunut B12 vitamiinin vähäisyys onkin nyt tasoittunut minulle sopivalle tasolle. Imeytän sen entistâ paremmin. Samoin kerran kuussa D3 otettu vitamiiniampulli pitää tarvittavaa tasoa yllä, varsinkin kun puuttuu auringonvaloa.
Jokaisella on tietysti oma ravintoaineiden tarpeensa, kaloreiden saamisessa ei pitäisi vegaanilla tosiaankaan olla ongelmia, mutta yli neljä vuotta jatkuneen täysin vegaaniruokaa ( vegetaali- )syöneen kannattaa tarkkailla B12 vitamiinin, raudan ja D3-vitamiinin tasoa. Niitä voi puuttua myöskin sekaruokavalioa ( vegetaari ) käyttäviltä varsinkin vanhemmalla iällä.
Jotta, vegaaniruokavalio on ihan suositeltavaa maukkaasta monipuolisesta ravinnosta pitävälle ja terveydestäänkin huolehtivalle !
Leo,
välitän sinulle tässä muistitietona vielä tärkeän yksityiskohdan isovanmpiesi elinolosuhteista.
Asuessamme mökissämme ” Ravilassa” veden saanti oli alkuun tosi hankalaa. Talvella jouduimme tekemään lumesta juomavettäkin. Raahasimme usein kärryillä isäsi kanssa vettä läheisestä vuolaasta purosta . Se oli raskasta touhua, mutta pakon sanelemaa. Saimme vihdoin omistajan luvalla ottaa vettä vieressä olleelta raviradalta. Ja samoin kunta salli hakea vastapäiseltä urheilukentältä ( jossa sijaitsee nykyään koulu ) vettä ruuanlaittoon ja juomavedeksi. Niitäkin piti raahata kärryillä kotiin asti. Vettä ei haaskattu, kun sen saanti oli tosiaan ” kiven takana ” .
Toivossa saada hyvää vettä isoisäsi päätti vihdoin rakentaa pihalle kaivon kavereidensa avustuksella. Ennen käyttöä vesi analysoitiin , ja suureksi pettymykseksemme se ei ollutkaan juotavaksi kelpaavaa liian rautapitoisuutensa takia . Sitä ei voitukaan käyttää muuhun kuin pesuun ja kasvimaan kasteluun. Kaivosta ei siis ollut kuin vähän apua vedenpuutteeseen.
Lopulta isovanhempasi saivat säästettyä ja asennettua mökkiin vesijohdon, ja ainut vesihana laitettiin keittiön takana olleeseen saunaan. Saunaan hankittiin sitten ensimmäinen pyykinpesukoneemme. Saunominen ja pyykinpesu helpottuivat melkoisesti. Kuitenkaan mökin keittiössä ei näin ollen ollut juoksevaa vettä. Se piti kantaa saunasta ämpärillä. Vettä ei silloinkaan tuhlattu, sillä siitä piti maksaa. Ja olimme muutenkin aina olleet hyvin säästeliäitä veden suhteen.Sisävessaa ei silti mökissä ollut koskaan. En muista vesijohdon asentamisvuotta, ehkä isälläsi on se tiedossa. Se oli suuri edistysaskel isovanhempiesi elämänlaadun parantamisessa. Sinun mökillä asuessasi veden saanti olikin jo huomattavasti helpompaa.
Vielä lisäksi tuohon isovanhempiesi ruokatottumuksiin ja veden saantiin liittyen :
isovanhempasi söivät paljon erilaisia keittoja varsinkin talvella.Kesälläkin tehtiin omista vihanneksista ja juureksista ” kesäkeittoa ”. Riisiä he eivät oikein osanneet käyttää muuhun kuin riisipuuroon , jota isoäitisi haudutti uunissakin. Makaronitkin syötiin vain keitossa ( ” tukkivelli ” ) tai makaronilaatikkona. Isoäitisi teki hyvää kaalilaatikkoa ja kypsytti uunissa maukasta perisavolaista piimä- ohraryyni ” uunirieskaa ” .
Hedelmiä syötiin valitettavan harvoin niiden kalleudesta johtuen, syksyllä ja talvella omenoita , luumuja , appelsiinejä ja greippejä.
Tämä tästä.Jos sinulle on jäänyt mieleen kaivertamaan kysymyksiä aiheesta, niin voin kertoa lisää.
Jäi pois:
Avustin jääkaapin hankinnassa ja ostin isovanhemmillesi sähköhellan vasta 1970-luvulla.
Hygienia ei ollut kehuttavaa. Kuitenkin meille isäsi kanssa kehittyi hyvä immuniteetti , koska olimme jo lapsena ” kayneet läpi kaiken ”.