Etäkokoukset: Kamera auki vai kiinni?

On kokouksia, joissa ihmiset pitävät kameroita auki ja kokouksia, joissa kamerat ovat kiinni. Tai jotain siltä väliltä. Tämän lisäksi toki myös järjestäjät saattavat ohjeistaa kameroita pidettäväksi joko auki tai kiinni.

Mikrofonien osalta vakiintunut käytäntö on se, että mikrofonit ovat auki vain silloin, kun puhutaan tai silloin, kun keskustellaan muutaman hengen porukassa.

Kuvassa osallistun kaupunginvaltuuston kokoukseen etänä pyörätyöpisteeltäni kotoa käsin.

Kysyin näkemyksiä aiheesta Facebookissa ja sain ystäviltäni ilahduttavat 83 kommenttia.

Seuraavassa yhteenveto eli 10 argumenttia kameroiden auki pitämisen puolesta ja 10 sitä vastaan. Lisäksi lopussa vielä kolme hybridiratkaisua ja ehdotus, miten jatkossa kannattaa toimia.

Kamerat kannattaa olla koko kokouksen auki:

  1. Mitä vähemmän on osallistujia, sen yleisempää on pitää kameraa auki.
  2. Kun tapaamisessa on uusia ja toisilleen ennestään vieraita ihmisiä, voi olla varsin perusteltua pitää kameroita auki.
  3. Kameran ollessa auki, vuorovaikutus on parempaa. Näin voi osoittaa kehon kielellä, käsillä ja ilmeillä mitä mieltä on asiasta. Suurin osa viestinnästä on muuta kuin sanoja. Huulilta ja kasvoilta lukeminen auttaa ymmärtämistä muidenkin kuin vain kuulovammaisten osalta.
  4. Kamera tai kuvayhteys lisää vuorovaikutteisuuden lisäksi yhteisöllisyyttä ja auttaa keskittymään.
  5. Joillekin voi olla vaikeaa puhua vain ruudulle ilman ihmisten näkemistä. Kameran ollessa auki, näkee kenelle puhuu ja näkee ihmisten reaktiot (ks edellä vuorovaikutus).
  6. Kamera kannattaa pitää auki ainakin silloin, kun keskustellaan työyhteisölle tärkeistä tai herkistä asioista.
  7. Kameran ollessa auki, voi inhimillistää itseään työntekijänä, kollegana, esihenkilöänä tai johtajana näyttämällä kamerassa kotioloja tai rentoa pukeutumista.
  8. Osallistujille voi kameroiden kiinni pitämisestä tulla tunne ulkopuolisuudesta.
  9. Kameroiden ollessa auki, oppii tuntemaan ihmisten nimet ja naamat. Tämä on tärkeää varsinkin uudessa porukassa tai uudessa työssä.
  10. Jos toimit kokouksen puheenjohtajana tai olet paljon äänessä, voi olla perusteltu pitää kamera jatkuvasti auki vaikka muut eivät pitäisi.

Kamerat kannattaa olla koko kokouksen kiinni:

  1. Mitä enemmän on osallistujia, sen yleisempää on pitää kameraa kiinni.
  2. Osalle kuvat ovat häiriötekijä. Osa ei kaipaa muiden kasvoja tai jopa häiriintyy niistä. Joillekin oman naaman katsominen tuntikausia voi olla hyvin raskasta.
  3. Kameran ollessa kiinni, pitää ja voi keskittyä enemmän siihen, mitä toinen oikeasti sanoo.
  4. Joillekin voi olla korkea kynnys laittaa kamera päälle eri syistä. Voi esimerkiksi tuntua ikävältä tai ahdistavalta näyttää muille kotiaan tai sekoittaa kotiroolia ja työroolia. Toisella työpiste voi pienessä asunnossa sijaita niin, että muiden perheenjäsenten näkymistä kuvassa ei ole mahdollista estää.
  5. Pitämällä kamera kiinni säästetään digikaistaa ja sen myötä pienennetään myös tietotekniikan hiilijalanjälkeä.
  6. Kun kamera on kiinni, voi kokoukseen osallistua helpommin esimerkiksi kävellessä, juostessa tai pyöräillessä.
  7. Kun kamera on kiinni, voi kokouksen lomassa tehdä samalla kotitöitä, esimerkiksi ruokaa tai siivota paikkoja.
  8. Kameran kiinni pitämistä voi perustella myös sillä, että kokouksessa (tai webinaarissa) on paljon toisilleen vieraita ihmisiä, joiden ei ole tarkoitustaan tutustua syvemmin toisiinsa.
  9. Jos osallistuu kokouksiin älylaitteen (puhelimen) välityksellä, heiluvan ja oudosta kuvakulmasta tulevan kuvan näyttäminen voi tuoda kokoukseen levottomuutta.
  10. Voi kokoustaa itselleen mieluisassa asussa ilman sosiaalisia paineita, esimerkiksi alasti.

Kameroiden auki- tai kiinnipitäminen ei ole tietenkään mustavalkoinen kysymys. Kamerat voivat olla myös välillä auki ja välillä kiinni ei ainoastaan kokouksesta riippuen vaan myös saman kokouksen aikana. Esimerkiksi seuraavat lähestymistavat voivat olla järkeviä:

-Pidetään kameraa hetki auki alussa ja lopussa kun sanotaan moi ja heippa.

-Pidetään kameraa auki silloin, kun itse puhutaan, muuten kamera pidetään kiinni.

-Pidetään kameraa auki aina silloin, kun liitytään kokoukseen ja toimitaan sen jälkeen kokouksen järjestäjän toiveiden tai yleisen käytänteen mukaan.


Miten sitten jatkossa kannattaa toimia?

Kokouksen järjestäjän kannattaisi ohjeistaa kokouskutsussa tai kokouksen aluksi mikä on linja kameroiden suhteen.

Kokouksen järjestäjänä voit myös pyytää pitämään kameroita auki, jos koet, että kameran kiinni pitäminen on epäkohteliasta tai viestii, että osallistuja ei ole kiinnostunut aiheesta. Toisaalta ihmisille pitää jättää tilaa ja mahdollisuus toimia perustellusta syystä myös toisin.

Oma aiheensa on se, että kokouksen kannattaa järjestää hyvin eikä turhiin kokouksiin ole syytä osallistua. Tässä vielä muistutuksena kirjoitukseni Hyvän kokouskäytännön aakkoset.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin