Etäkokoukset: Kamera auki vai kiinni?

On kokouksia, joissa ihmiset pitävät kameroita auki ja kokouksia, joissa kamerat ovat kiinni. Tai jotain siltä väliltä. Tämän lisäksi toki myös järjestäjät saattavat ohjeistaa kameroita pidettäväksi joko auki tai kiinni.

Mikrofonien osalta vakiintunut käytäntö on se, että mikrofonit ovat auki vain silloin, kun puhutaan tai silloin, kun keskustellaan muutaman hengen porukassa.

Kuvassa osallistun kaupunginvaltuuston kokoukseen etänä pyörätyöpisteeltäni kotoa käsin.

Kysyin näkemyksiä aiheesta Facebookissa ja sain ystäviltäni ilahduttavat 83 kommenttia.

Seuraavassa yhteenveto eli 10 argumenttia kameroiden auki pitämisen puolesta ja 10 sitä vastaan. Lisäksi lopussa vielä kolme hybridiratkaisua ja ehdotus, miten jatkossa kannattaa toimia.

Kamerat kannattaa olla koko kokouksen auki:

  1. Mitä vähemmän on osallistujia, sen yleisempää on pitää kameraa auki.
  2. Kun tapaamisessa on uusia ja toisilleen ennestään vieraita ihmisiä, voi olla varsin perusteltua pitää kameroita auki.
  3. Kameran ollessa auki, vuorovaikutus on parempaa. Näin voi osoittaa kehon kielellä, käsillä ja ilmeillä mitä mieltä on asiasta. Suurin osa viestinnästä on muuta kuin sanoja. Huulilta ja kasvoilta lukeminen auttaa ymmärtämistä muidenkin kuin vain kuulovammaisten osalta.
  4. Kamera tai kuvayhteys lisää vuorovaikutteisuuden lisäksi yhteisöllisyyttä ja auttaa keskittymään.
  5. Joillekin voi olla vaikeaa puhua vain ruudulle ilman ihmisten näkemistä. Kameran ollessa auki, näkee kenelle puhuu ja näkee ihmisten reaktiot (ks edellä vuorovaikutus).
  6. Kamera kannattaa pitää auki ainakin silloin, kun keskustellaan työyhteisölle tärkeistä tai herkistä asioista.
  7. Kameran ollessa auki, voi inhimillistää itseään työntekijänä, kollegana, esihenkilöänä tai johtajana näyttämällä kamerassa kotioloja tai rentoa pukeutumista.
  8. Osallistujille voi kameroiden kiinni pitämisestä tulla tunne ulkopuolisuudesta.
  9. Kameroiden ollessa auki, oppii tuntemaan ihmisten nimet ja naamat. Tämä on tärkeää varsinkin uudessa porukassa tai uudessa työssä.
  10. Jos toimit kokouksen puheenjohtajana tai olet paljon äänessä, voi olla perusteltu pitää kamera jatkuvasti auki vaikka muut eivät pitäisi.

Kamerat kannattaa olla koko kokouksen kiinni:

  1. Mitä enemmän on osallistujia, sen yleisempää on pitää kameraa kiinni.
  2. Osalle kuvat ovat häiriötekijä. Osa ei kaipaa muiden kasvoja tai jopa häiriintyy niistä. Joillekin oman naaman katsominen tuntikausia voi olla hyvin raskasta.
  3. Kameran ollessa kiinni, pitää ja voi keskittyä enemmän siihen, mitä toinen oikeasti sanoo.
  4. Joillekin voi olla korkea kynnys laittaa kamera päälle eri syistä. Voi esimerkiksi tuntua ikävältä tai ahdistavalta näyttää muille kotiaan tai sekoittaa kotiroolia ja työroolia. Toisella työpiste voi pienessä asunnossa sijaita niin, että muiden perheenjäsenten näkymistä kuvassa ei ole mahdollista estää.
  5. Pitämällä kamera kiinni säästetään digikaistaa ja sen myötä pienennetään myös tietotekniikan hiilijalanjälkeä.
  6. Kun kamera on kiinni, voi kokoukseen osallistua helpommin esimerkiksi kävellessä, juostessa tai pyöräillessä.
  7. Kun kamera on kiinni, voi kokouksen lomassa tehdä samalla kotitöitä, esimerkiksi ruokaa tai siivota paikkoja.
  8. Kameran kiinni pitämistä voi perustella myös sillä, että kokouksessa (tai webinaarissa) on paljon toisilleen vieraita ihmisiä, joiden ei ole tarkoitustaan tutustua syvemmin toisiinsa.
  9. Jos osallistuu kokouksiin älylaitteen (puhelimen) välityksellä, heiluvan ja oudosta kuvakulmasta tulevan kuvan näyttäminen voi tuoda kokoukseen levottomuutta.
  10. Voi kokoustaa itselleen mieluisassa asussa ilman sosiaalisia paineita, esimerkiksi alasti.

Kameroiden auki- tai kiinnipitäminen ei ole tietenkään mustavalkoinen kysymys. Kamerat voivat olla myös välillä auki ja välillä kiinni ei ainoastaan kokouksesta riippuen vaan myös saman kokouksen aikana. Esimerkiksi seuraavat lähestymistavat voivat olla järkeviä:

-Pidetään kameraa hetki auki alussa ja lopussa kun sanotaan moi ja heippa.

-Pidetään kameraa auki silloin, kun itse puhutaan, muuten kamera pidetään kiinni.

-Pidetään kameraa auki aina silloin, kun liitytään kokoukseen ja toimitaan sen jälkeen kokouksen järjestäjän toiveiden tai yleisen käytänteen mukaan.


Miten sitten jatkossa kannattaa toimia?

Kokouksen järjestäjän kannattaisi ohjeistaa kokouskutsussa tai kokouksen aluksi mikä on linja kameroiden suhteen.

Kokouksen järjestäjänä voit myös pyytää pitämään kameroita auki, jos koet, että kameran kiinni pitäminen on epäkohteliasta tai viestii, että osallistuja ei ole kiinnostunut aiheesta. Toisaalta ihmisille pitää jättää tilaa ja mahdollisuus toimia perustellusta syystä myös toisin.

Oma aiheensa on se, että kokouksen kannattaa järjestää hyvin eikä turhiin kokouksiin ole syytä osallistua. Tässä vielä muistutuksena kirjoitukseni Hyvän kokouskäytännön aakkoset.

Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!